Kansalaisaloite kansanedustajien sopeutumiseläkkeen lopettamiseksi?

Kansanedustajien sopeutumiseläke nousee toistuvasti julkiseen keskusteluun ja tästä kiitän iltapäivälehtiä. Tällä viikolla iltapäivälehdet perehtyivät Päivi Lipposen tulo-optimointiin ja keskustelu jälleen heräsi. Päättäjien kanta tuntuu olevan, että asialle ei mitään voida, koska sopeutumiseläkkeet on jo myönnetty tai niitä on ansaittu.

Tällä hetkellä kansanedustajat jakautuvat kahteen kastiin:

  • ensimmäisen kerran vuoden 2011 eduskuntavaaleissa tai myöhemmin valittuihin
  • ennen vuotta 2011 valittuihin.

Vuonna 2011 tai sen jälkeen valitut kansanedustajat ovat oikeutettuja edustajauransa jälkeen ainoastaan sopeutumisrahaan, jota maksetaan 1-3 vuotta kansanedustajakausien perusteella. Ennen vuotta 2011 valitut kansanedustajat ansaitsevat sopeutumiseläkettä, joka on paljon avokätisempi etuus. Sitä maksetaan aina varsinaiselle eläkkeelle siirtymiseen asti siltä ajalta kun etuudensaaja ei ole työllistynyt toistaiseksi jatkuvaan työhön, josta maksetaan vähintään noin 1 800 euroa kuukaudessa. Lisäksi myöskään pääomatulot eivät vaikuta sopeutumiseläkkeeseen, joka mahdollistaa Lipposmaisen kikkailun.

Kansanedustajan sopeutumiseläke lopetettiin vuonna 2011 säädetyllä lakimuutoksella. Tätä lakia säädettäessä ei kuitenkaan tutkittu mahdollisuuksia poistaa sopeutumiseläkettä sitä jo aiemmin ansainneilta tai jo nostavilta. Yleisenä perusteluna tälle tuntuu olevan ajatus siitä, että kansanedustajan sopeutumiseläke olisi omaisuudensuojan piirissä, kuten työeläke. Asiaa ei ole kuitenkaan arvioitu perustuslakivaliokunnassa. Työeläkkeen omaisuudensuojasta perustuslakivaliokunta on lausunnossaan PeVL 60/2002 lausunut:

”Eläkkeiden omaisuudensuoja pohjautuu valiokunnan käytännön mukaan (PeVL 9/1999 vp, s. 2/I) ajatukseen, että tietty ansiosidonnainen etuus, ennen kaikkea oikeus työeläkkeeseen, ansaitaan palvelussuhteen kestäessä.

Tällä tavoin ansaittavaa mutta vasta myöhemmin maksettavaa etuutta pidetään työsuorituksen vastikkeen osana. Oikeutta kansaneläkkeeseen ei sen sijaan kansaneläkkeen rahoitustavasta huolimatta ole pidetty omaisuudensuojan piiriin kuuluvana.”

Kansaneläkkeestä perustuslakivaliokunta on lausunut seuraavaa:

Kansaneläkkeet on rahoitettu valtaosin vakuutetun maksamilla vakuutusmaksuilla jatyönantajan maksamilla kansaneläkemaksuilla. Kansaneläkkeen saaminen tai suuruus ei kuitenkaan ole riippunut näistä suorituksista. Niitä onkin valtiosääntöoikeudellisessa mielessä pidetty(PeVL 181/1985 vp) veronluonteisina maksuina eli vastikkeettomina rahasuorituksina. Maksut eivät ole valiokunnan käsityksen mukaan perustaneet vakuutetuille sellaista oikeutta kansaneläkkeeseen, että tämä seikka muodostuisi esityksen kannalta merkitykselliseksi suhteessa hallitusmuodon 12 §:ssä turvattuun omaisuudensuojaan. Siksi tältä kannalta ei ole valtiosääntöistä vaikutusta sillä, että kansaneläkkeen muuttuessa eläkevähenteiseksi sen pohjaosa jää – aiemmissa eläkkeissä asteittain – saamatta ansioeläkkeen ylittäessä tietyn tason.”

Kaikki eläke-edut eivät siis perustuslakivaliokunnan tulkinnan mukaan omaisuudensuojan piirissä. Huomattavaa on, että eläkkeensaajat ovat myös maksuillaan kerryttäneet kansaneläkettä, toisin kuin kansanedustajat sopeutumiseläkettä ja silti perustuslakivaliokunta katsoi, että se ei ole omaisuudensuojan piirissä.

Perustuslakivaliokunnan kanta asiaan on siis kaikkea muuta kuin selvä. Selkeä kanta saadaan ainoastaan pyrkimällä muuttamaan lakia, jolloin asiasta saadaan perustuslakivaliokunnan lausunto.

Kansanedustajilla tuskin on halua lähteä muuttamaan sopeutumiseläkejärjestelmää omasta halustaan. Siksi ehdotan kansalaisaloitetta sopeutumiseläkkeen lakkauttamiseksi.

Lakiteknisesti sopeuttamiseläkkeen lakkauttaminen on nähdäkseni yksinkertaista. Lisätään lakiin kansanedustajien eläkkeestä ja sopeutumisrahasta uusi siirtymäsäännös, jonka mukaan lakia nykymuodossaan sovelletaan kaikkiin kansanedustajiin. Sopeutumiseläkettä tällä hetkellä nostavat kansanedustajat voisivat olla oikeutettuja kansanedustajan sopeutumisrahaan siirtymäsäännöksen voimaantulosta samoin perustein kuin muut sopeutumisrahaan oikeutetut.

Alle olen luonnostellut varsinaista kansalaisaloitetta sopeutumiseläkkeen lopettamiseksi. Sama teksti löytyy myös täältä, jonne voi helposti jättää kommentteja ja halutessaan muokata parempaan suuntaan.

Jos näkemykseni kerää kannatusta niin perustan myös varsinaisen kansalaisaloitteen. Menestyvät kansalaisaloitteet eivät kuitenkaan synny yksin. Jos haluat auttaa minua, tsempata tai vaikka haukkua koko hankkeen niin sähköpostini on joel @ rouvinen.fi


Laki kansanedustajan eläkkeestä ja sopeutumisrahasta annetun lain (329/1967) muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaan

kumotaan kansanedustajain eläkelain muuttamisesta annetun lain (150/2011) siirtymäsäännös

lisätään siirtymäsäännös seuraavasti:

Tämä laki tulee voimaan 29 päivänä huhtikuuta 2019.

Ennen lain voimaantuloa kansanedustajina toimineisiin henkilöihin, joihin sovelletaan kansanedustajain eläkelain 2 §:n 2 momenttia ja 11 §:n 4 momenttia sellaisina kuin ne olivat voimassa lain 150/2011 voimaan tullessa ovat tämän lain voimaan tullessa oikeutettuja sopeutumisrahaan lain 150/2011 2 §:n mukaisesti.

Perustelut

Johdanto

Kansanedustajan sopeuttamiseläkettä maksetaan ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja valituille kansanedustajille. Tämän uudistuksen tarkoituksena on lopettaa kansanedustajien oikeus sopeutumiseläkkeeseen riippumatta siitä, koska heidät on ensimmäistä kertaa valittu eduskuntaan.

Jatkossa kaikille kansanedustajille maksettaisiin sopeuttamisrahaa kuten lain 2 §:ssä säädetään.

Nykytila

Vuonna 2011 ja sen jälkeen valituilta kansanedustajilta poistettiin oikeus sopeutumiseläkkeeseen lailla  150/2011. Edellä mainittu laki säädettiin kansanedustajien lakialoitteesta, eikä sen valmistelussa selvitetty mahdollisuutta poistaa oikeutta sopeuttamiseläkkeeseen myös ennen lain voimaantuloa valituilta kansanedustajilta.

Nykytilan arviointi

Ennen vuotta 2011 valittu kansanedustaja, joka on ollut edustajantoimessa vähintään 7 vuotta on oikeutettu sopeutumiseläkkeeseen. Oikeus sopeutumiseläkkeeseen jatkuu, kunnes kansanedustaja siirtyy vanhuuseläkkeelle. Sopeutumiseläke keskeytyy, kun kansanedustaja siirtyy toistaiseksi jatkuvaan kokoaikatyöhön.

Vuonna 2011 tai sen jälkeen ensimmäisen kerran valittu kansanedustaja on oikeutettu edustajantoimensa jälkeen 1-3 vuoden sopeutumisrahaan riippuen hänen edustajantoimensa pituudesta.

Esityksen tavoitteet

Esityksellä on tarkoitus kannustaa sopeutumiseläkkeeseen oikeutettuja kansanedustajia työllistymään edustajantehtävien jälkeen.

Valtiontalouteen syntyy sekä säästöjä kun sopeutumiseläkkeitä ei enää tarvitse maksaa sekä tuloja työllistyvien kansanedustajien tuloveroista.

Esityksen vaikutukset

Taloudelliset vaikutukset

Esitys tuottaa taloudellisia säästöjä, joita on kansalaisaloitteen vaikea arvioida. Iltalehden uutisen mukaan sopeutumiseläkettä maksettiin kesäkuussa 2017 kolmellekymmenellekuudelle kansanedustajalle yhteensä noin 100 000 euroa.

Kun sopeutumisrahan maksuaika on lyhyempi niin oletettavasti säästöt vuodessa ovat satojatuhansia euroja.

Lisäksi esitys tuottaa verotuloja, kun kansanedustajat työllistyvät.

Yhteiskunnalliset vaikutukset

Entisten kansanedustajien toiminta sopeutumiseläkkeen optimoinnissa nousee säännöllisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun. Sopeutumiseläkkeiden poistaminen nostaa kansanedustajien ja eduskunnan arvostusta.

Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan samaan aikaan, kun vuoden 2019 eduskuntavaaleissa valittaa eduskunta aloittaa työnsä.

Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Ehdotettu laki poistaisi kansanedustajilta sopeutumiseläkkeen. Julkisuudessa on esitetty näkemyksiä, että sopeutumiseläke olisi omaisuudensuojan piirissä kuten työeläke. Asiasta ei kuitenkaan perustuslakivaliokunnan lausuntoa.

Työeläkkeen omaisuudensuoja perustuu perustuslakivaliokunnan mukaan (PeVL 9/1999) siihen, että myöhemmin maksettavaa etuutta pidetään työsuorituksen vastikkeen osana. Sopeutumiseläkettä ei kuitenkaan kerry säännöllisesti kansanedustajan tehtävien myötä, vaan kansanedustajan tulee toimia edustajantehtävissä vähintään 7 vuotta saadakseen sopeutumiseläkettä.

Sopeutumiseläkettä ei myöskään voi suoraan rinnastaa työeläkkeeseen. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan PeVL 12/1995 katsonut, että kansaneläke ei ole omaisuudensuojan piirissä. Tämä siitäkin huolimatta, että silloinen kansaneläke kertyi palvelussuhteen myötä.

Koska asia on tulkinnanvarainen tulisi säätämisjärjestyksestä saada perustuslakivaliokunnan lausunto. 

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Sipilä-show

Sanomalehti Kaleva julkaisi tänään uutisen, jossa oli haastateltu Juha Sipilän hallituskriisin keskellä konsultoimia asiantuntijoita Seppo Tiitistä ja Mikael Hidéniä. Tiitisen ja Hidénin mukaan Sipilää kiinnosti ainoastaan, että voisiko perussuomalaisista irtautuva ryhmä pelastaa hallituksen.

Sipilä itse kommentoi tapahtumien kulkua eilen, kun Eduskunta kävi keskustelua valtioneuvoston ilmoituksesta hallituspohjan muutoksista. Ymmärtääkseni tarkemmin mitä kenenkin mielestä tapahtui, koostin alle tapahtumia kronologiseen järjestykseen.

Lauantai 10.6.

Klo 13.34

Jussi Halla-aho valitaan perussuomalaisten puheenjohtajaksi

Sunnuntai 11.6.

Tarkka aika ei tiedossa

Juha Sipilä soittaa oppositioryhmien puheenjohtajille ja kertoo mahdollisesta uuden hallituksen muodostamisesta.

Juha Sipilä soittaa Mikael Hidénille ja kysyy hallituksen mahdollisesta jatkamisesta nykykokoonpanolla.

Ilta

Sipilä omien sanojensa mukaan kuulee ensimmäisen kerran mahdollisesta kansanedustajien irtautumisesta perussuomalaisten ryhmästä (”Sunnuntai-iltana kuulin ensimmäisen kerran jotakin mietintää olevan”)

Maanantai 12.6.

Klo 10.00

Juha Sipilä ja Petteri Orpo tapaavat Jussi Halla-ahon ja keskustelevat perussuomalaisten mahdollisuudesta jatkaa hallituksessa.

Noin klo 12.00

Juha Sipilä esikuntineen soittaa Seppo Tiitiselle ja kysyy mahdollisuudesta, että perussuomalaisista irtautuva ryhmä jatkaisi hallituksessa.

Noin klo 13.00

Timo Soinin valtiosihteeri Samuli Virtanen soittaa Seppo Tiitiselle ja kyselee miten eduskuntaryhmän hajoaminen tapahtuu.

Klo 14.00

Juha Sipilä soittaa Jussi Halla-aholle ja ilmoittaa, että perussuomalaiset eivät voi jatkaa hallituksessa.

Klo 17.00

Seppo Tiitinen tapaa Samuli Virtasen ja kaksi muuta perussuomalaisten ministerien avustajaa. Keskusteluissa puhutaan 20 ex-perussuomalaisen ryhmästä.

Tapaamisen jälkeen Mikael Hidén soittaa Seppo Tiitiselle.

Samaan aikaan Sipilä ja Orpo pitävät tiedotustilaisuutta hallituksen tilanteessa.

Tiistai 13.6.

Tarkka aika ei tiedossa

Sipilä lähtee viemään hallituksen erokirjettä tasavallan presidentin kesäasunnolle Naantaliin

Klo 13.00

Perussuomalaisista irtautuu uusi vaihtoehto-ryhmä.

Klo 14.30

Sipilä ja uusi vaihtoehto -ryhmän pj Simon Elo keskustelevat puhelimessa

Puhelun jälkeen Sipilä ja Orpo päättävät perua hallituksen eroilmoituksen.


Sipilälle oli siis jo hänen oman ilmoituksensakin mukaan sunnuntai-iltana tiedossa, että perussuomalaisista on irtoamassa ryhmä. Voi olla, että puhelu Mikael Hidénille tapahtui siis vasta tämän jälkeen. On kyllä mielenkiintoista, että sunnuntai-iltana Juha Sipilä keksii heti soittaa Hidénille.

Maanantaina keskusteluja Seppo Tiitisen kanssa kävivät niin Juha Sipilän esikunta kuin perussuomalaista irtautuva ryhmä. Pidän melko epätodennäköisenä, että nämä kaksi ryhmää soittelisivat Seppo Tiitiselle toisistaan tietämättä.

Kuitenkin Sipilä lähti viemään eroilmoitusta tiistaina Naantaliin ja vielä lentokoneella. Tällä saatiin Juha Sipilälle helppoa julkisuutta sankarilentäjänä sekä kovien ratkaisujen poliitikkona.

Mutta kun tapahtumien taustat paljastuvat jää sankarilentäjän seuraajalle lähinnä huijattu olo.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Vihreä kiertue Tampereella – huomioita puheenjohtajaehdokaspaneelista

Puheenjohtajapaneeli käynnistymässä. Kuvasta puuttuu Mika Flöjt, joka myöhästyi auton hajoamisen vuoksi.

Vihreä Suomi -puheenjohtajakiertue rantautui eilen Tampereelle. Vihreät järjestää puheenjohtajastaan neuvoa antavan jäsenäänestyksen (johon neuvoa antavuudesta huolimatta on sitouduttu) ja minullakin on äänioikeus. Suosikkini puoluejohtajaksi on vielä haussa, joten kävin kuuntelemassa puheenjohtajapaneelista. En tunne yhtäkään ehdokasta ennalta, joten alla varsin puolueettomia huomioitani puheenjohtajapaneelista ja ehdokkaista. (kyseessä ei ole kattava raportti kaikesta tapahtuneesta, sitä varten suosittelen katsomaan tallenteen paneelista sen ilmestyttyä)

Luin ennen tenttiä spekulaatioita ehdokkaiden väsähtämisestä paneeleihin, mutta tällaisesta ei ollut tietokaan. Keskustelu oli vireää ja panelistit vastasivat innolla sekä paneelia johtaneen Vihreän langan päätoimittajan Riikka Suomisen, että yleisön kysymyksiin.

Jo useammassa esittelypuheenvuorossa otettiin kantaa siihen, että vihreiden tulee muotoutua entistä enemmän yleispuolueen suuntaan. Olli-Poika Parviainen totesi, että Suomen kansa haluaa vihreät hallitukseen.

Nykyinen puheenjohtaja Ville Niinistö joutuu väistymään puheenjohtajan paikalta puolueen rotaatiosäännön vuoksi. Ehdokkaat olivat Maria Ohisaloa lukuun ottamatta sitä mieltä, että he olisivat kannattaneet Niinistön jatkoa, jos se olisi ollut mahdollista. Ohisalo perusteli näkemystään sillä, että puolue tarvitsee ”lisää puhuvia päitä” ja vastuuta tulee jakaa enemmän. Keskustelun kuluessa Ohisalon näkemyksiin yhtyivät erityisesti Emma Kari ja Krista Mikkonen, vaikka he eivät olisi puheenjohtajaa olisikaan vaihtaneet. Krista Mikkonen myös kuittasi nykyisen puheenjohtajan suuntaan ilmoittamalla, että hän ei puheenjohtajana ampuisi kaikkea mikä liikkuu.

Keskustelun kiinnostavin osuus käynnistyi tamperelaisen kaupunginvaltuutetun Jaakko Stenhällin yleisökysymyksestä ”Suomen rooli globaalissa talousjärjestelmässä”. Tämä tuntui yllättäneen keskustelijat, sillä vastaukset eivät tulleet niin selkeinä kuin Riikka Suomisen kysymyksiin:

Krista Mikkonen painotti Suomen aktiivisuutta EU:ssa ja olla kansainvälinen vastuunkantaja. Mikkosen mukaan Suomen tulee panostaa korkeaan teknologiaan. Emma Kari katsoi, että Suomen tulee ajaa kansainvälisissä yhteyksissä vastuullista markkinataloutta. Mika Flöjtin vastauksissa painottui, että Suomen tulee olla yrittäjille turvallinen yhteiskunta yrittää, Suomen hajautettu maatalousjärjestelmä tulee säilyttää sekä Pohjois-Suomen matkailua kehittää. Maria Ohisalo julistautui EU-federalistiksi, mutta samalla painotti sitä, että ihmisten hyvinvointi on nähtävä osana talouspolitiikkaa ja leikkauksien haitallisuutta. Touko Aalto puhui aggressiiviseen verosuunnitteluun puuttumisesta, sekä euroalueen tilanteen uudelleenjärjestelystä. Aalto piti Saksan ylijäämien kahmimista pitkällä tähtäimellä kestämättömänä ja pohti EU:n budjettikurisääntöjen muuttamista. Aalto otti myös painotti, että vihreiden tulee pystyä ottamaan kantaa isoihin rakennekysymyksiin. Viimeisenä vastaajana myös Olli-Poika Parviainen otti kantaa eurojärjestelmän ongelmiin ja painotti, että kansainvälisestä taloudesta tulee saada kestävämpää. Parviainen mainitsi myös sen, että Suomen tulee saada osaajia ulkomailta.

Jatkokysymyksenä federalisteiksi julistautuivat myös muut puheenjohtajaehdokkaat Mika Flöjtiä lukuunottamatta. Flöjt perusteli vastaustaan EU:n korruptiolla ja huolella siitä, että tällöin EU saisi liikaa valtaa mm. Suomen kaivosasioihin. Emma Kari painotti, että pienen maan etu on olla osa isoa yhteisöä. Touko Aallon mukaan kansallisvaltiot eivät pysty ratkaisemaan isoja globaaleja uhkia. Olli-Poika Parviainen painotti, että kansainvälisessä yhteistyössä on muistettava myös kansainvälinen yhteisvastuu. Maria Ohisalo muistutti, että EU:n tämänhetkinen sosiaalipolitiikka on työpolitiikkaa ja että jatkossa tätä pitäisi muuttaa. Krista Mikkosen mukaan Suomi saa kansainvälisellä aktiivisuudella kokoaan suuremman painoarvon.

Kaikki panelistit olivat samaa mieltä siitä, että vihreiden asema poliittisen jakauman vasemmalla puolella on hyvä, eikä vihreiden pidä pyrkiä asemoitumaan liberaaliin oikeistoon. Keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että heikoiten pärjäävistä on pidettävä huolta, mutta markkinatalous on järjestelmänä lähtökohtaisesti toimiva. Kysymyksen jatkokeskustelussa Maria Ohisalon huomio siitä, että puhe hyvinvointivaltiosta on hallituksen nykypolitiikassa häivytetty ja linjapapereissa puhutaan hyvinvointiyhteiskunnasta oli erinomainen. Ohisalolta kritiikkiä sai myös hallituksen Pro Business-talouspolitiikka. Touko Aalto katsoi, että vihreillä on nykypositiosta mahdollisuus toimia politiikan muutosvoimana.

Esitin yleisökysymyksen siitä, että kannattavatko ehdokkaat Nato-jäsenyyttä. Jokainen ehdokas vastusti Nato-jäsenyyttä. Perusteluissa kaikki kuitenkin painottivat varsinkin pohjoismaista yhteistyötä eurooppalaisen yhteistyön lisäksi. Krista Mikkonen katsoi, että Suomen ja Ruotsin pysyminen Naton ulkopuolella on Itämeren aluetta vakauttava tekijä. Mika Flöjt katsoi, että venäläiskenraalit saattavat nähdä Suomen Nato-yhteensopivan infran osana Nato-infraa jäsenyyden puutteesta huolimatta.

Keskustelu jatkui vihreällä talouspolitiikalla synteettisempää talousmallia koskevan yleisökysymyksen saattelemana. Ehdokkaat tuntuivat olevan yhtä mieltä siitä, että robotisaatio ja työn murros tulevat aiheuttamaan muutoksia suomalaiseen yhteiskuntaan. Maria Ohisalo näkemys oli, että varsinkin keskipalkkaiset työt ovat katoamassa ja tämä tulisi ratkaista perustulolla. Krista Mikkosen huoli oli matalasti koulutetuista. Olli-Poika Parviaisen näkemys robotisaatiosta oli valoisampi: robotit eivät vie työtä vaan muuttavat sitä. Emma Kari katsoi, että ajattelu ihmisten jakamisesta työntekijöihin / yrittäjiin / opiskelijoihin / työttömiin on vanhentunut. Järjestelmän pitäisi mukautua paremmin nivoutuviin elämäntilanteisiin.

Paneeliin mennessä ajattelin, että minulla olisi sen päättyessä jo parempi kuva siitä ketä äänestää. Valitettavasti näin ei käynyt, vaan jokainen ehdokas esiintyi omalla tavalla edukseen. Eniten näkemyksistään muista poikkesi Mika Flöjt, jonka painotukset olivat selkeästi eniten ympäristöpolitiikkaan ja haja-asutusalueisiin keskittyvät. En kuitenkaan ole siis huolissani vihreiden tulevaisuudesta valittiin puheenjohtajaksi kuka tahansa. Oman ehdokkaani etsiminen jatkuu.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Puoliväliriihen konkurssitemppu

Hallitus päätti juuri puoliväliriihen ja valtioneuvoston sivuilla julkaistiin melkoinen asiakirjapaketti. Keskustan nuorisojärjestöt ja nuorisopoliitikot juhlivat sosiaalisessa mediassa opintotuen huoltajakorotusta kuin vaalivoittoa, vaikka jatkossa lapsellinen opiskelija saa vähemmän opintotukea kuin lapseton nyt.

Riihen kiinnostavin anti oli kuitenkin varsinkin perussuomalaisten saavutuksekseen julistama ilmoitus konkurssilainsäädännön uudistamisesta. Valtioneuvoston verkkosivuilla tätä kuvattiin seuraavasti:

Selvitetään konkurssin tehneiden yrittäjien mahdollisuutta päästä uuteen alkuun tekemällä kansainvälinen vertailu ja ottamalla huomioon komission direktiiviehdotus.

Kuulostaa hienolta ja tavoite on mitä parhain. Komission direktiiviehdotuskin on syytä ottaa huomioon, koska direktiivistä ei voida kansallisella lainsäädännöllä poiketa. Pienellä googlauksella löysinkin komission direktiiviehdotuksen viime syksyltä. Direktiiviehdotuksen kolmas osa alkaa sivulta 48 ja se on nimetty ”Second chance for enterpreneurs”. Ehdotus on niin kovaa kamaa, että liitän tähän esityksen artiklat 19 ja 20 kokonaisuudessaan.

1. Member States shall ensure that over-indebted entrepreneurs may be fully discharged of their debts in accordance with this Directive.

2. Member States in which a full discharge of debt is conditional on a partial repayment of debt by the entrepreneur shall ensure that the related repayment obligation is based on the individual situation of the entrepreneur and is notably proportionate to his or her disposable income over the discharge period.

[…]

1. The period of time after which over-indebted entrepreneurs may be fully discharged from their debts shall be no longer than three years starting from:

(a) the date on which the judicial or administrative authority decided on the application to open such a procedure, in the case of a procedure ending with the liquidation of an over-indebted entrepreneur’ s assets; or

(b) the date on which implementation of the repayment plan started, in the case of a procedure which includes a repayment plan.

2. Member States shall ensure that on expiry of the discharge period, over-indebted entrepreneurs are discharged of their debts without the need to re-apply to a judicial or administrative authority.

Käytännössä EU-jäsenvaltioiden tulee varmistaa, että jokaisella yrittäjällä on mahdollisuus vapautua veloistaan viimeistään kolmen vuoden kuluttua konkurssista tai maksusuunnitelman aloittamisesta. Direktiiviehdotuksen myöhemmissä artikloissa käsitellään tilanteita, joissa yrittäjä on velkaantunut epärehellisesti tai haluaa säilyttää asuntonsa, mutta pääsääntönä on siis enintään kolmen vuoden maksuaika.

Direktiiviehdotukset etenevät EU-koneistossa hitaasti, mutta en löytänyt mitään lähdettä, että tämän eteneminen olisi pysähtymässä. Hallituksn puoliväliohjelma lupaa edistää yrittäjille toista mahdollisuutta, mutta todellisuudessa toinen mahdollisuus tulee vaikka hallitus ei tekisi sen eteen mitään. Hauskinta ja samalla surullisinta tässä on, että EU-kriittinen perussuomalaiset yrittää ottaa kunnian EU-hankkeesta.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Petteri Orpon hyväksymä juhlaraha

Ensin räjähti sosiaalinen media ja sitten perinteinenkin media sai vihiä itsenäisyyden satavuotisjuhlarahoista. Ensimmäisenä huomiota sai ”kansalaissodan juhlaraha”, jonka kuvassa teloitetaan sotavankeja. Vielä kamalampi oli globaalille oikeudenmukaisuudelle omistettu juhlaraha (jota sosiaalisessa mediassa ensin luultiin mustaksi huumoriksi). Tässä rahassa kuva-aiheena on Turkin rannikolle 2015 kuollut poika.

Koska juhlarahat ovat Suomessa käypiä maksuvälineitä niin ne oli hyväksytty valtiovarainministeriön asetuksella metallirahasta annetun lain mukaisesti. Valtionvarainministeriön asetukset allekirjoittaa esittelystä valtiovarainministeri tai hänen sijaisensa eli tässä tapauksessa Petteri Orpo. Tämän vuoksi koko juhlaraha-asiaa on yritetty sälyttää hänen vastuulleen.

En tunne valtiovarainministeriön käytäntöjä, mutta ministerillä on päätettävänä kymmeniä tärkeämpiä asioita kuin juhlarahat. Oletettavasti ministeri Orpo on luottanut esittelijään ja allekirjoittanut asetuksen lukematta. Näin ei ehkä pitäisi toimia, mutta ministerin aika on kallista ja sen voi käyttää paremminkin kuin lukemalla varsin rutiiniluonteisia (esim tämä ja tämä) asetuksia. Käytännössä asetukset ovat aina samanlaisia: päätetään rahojen nimellisarvo, materiaali- ja kuva-aiheet. Harmitonta kuin mikä.

Tällä kertaa sitten kävi näin. Vastuu on toki ministerin, joka asetuksen on allekirjoittanut, mutta Orpoa näistä mauttomista rahoista on turha syyttää.

Mitä tulee julkisuudenhallintaan niin ministeriö onnistui siinä mainiosti. Näitä itsenäisyyden juhlarahoja koskeva asetus on kumottu uudella asetuksella. Tässä päätöksessä ei mennyt kuin viisi tuntia kohun alkamisesta.

Ja internetin vääräleuat saivat meemimateriaalia.

P.S Petteri Orpo oli nähtävästi myös mukana lyömässä ensimmäisiä rahoja. Vaikka rahapajalla on käyty ottamassa promokuvia niin tuskin Orpo on tällöinkään rahojen aihetta tarkastellut.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Pelkureiden hallitus

Hallituksen ministerit ottamassa kantaa

Tätä kirjoittaessa rohkeat suomalaiset ovat kokoontuneet osoittamaan mieltään turvapaikanhakijoiden pakkopalautuksia vastaan Helsinki-Vantaan lentokentälle. Suomi on Kansan uutisten tietojen mukaan palauttamassa muun muuassa lapsia Afganistaniin. Ulkoministeriön matkustustiedote kertoo Afganistanista seuraavaa:

”Afganistan on konfliktimaa, jossa väkivallan uhka on erittäin korkea. Varsinkin alueilla, joissa on kapinallistoimintaa, on aseellisten hyökkäyksien ja räjähteiden uhka. Nämä uhat koskevat myös pääkaupunki Kabulia”

Miksi Suomi sitten palauttaa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita näin vaarallisiin oloihin? Meillä on maassa hallitus, joka kuten varsinkin perussuomalaiset muistavat korostaa, on kiristänyt turvapaikkapolitiikkaansa. Luulisi, siis, että ministerit olisivat tyytyväisiä aikaansaannoksiinsa. Nauttisivat saamastaan huomiosta ja puolustaisivat turvapaikkapolitiikkaansa.

Paskat! Yksikään ministeri ei ole tiedotusvälineille tai sosiaalisessa mediassa kommentoinut mitään. Hallituksen politiikan puolustaminen on jätetty internetin päivystäville rasisteille. Palautukset kuuluvat kokoomuslaisen sisäministerin Paula Risikon hallinnonalan vastuulle, vaan Paula on ollut kymmenistä twitter-kommenttipyynnöistä huolimatta hiljaa. Kuten jo aiemmin totesin, kiristyksiä vaativat perussuomalaiset vaan emme kuule Soinin veistelyjä Kabulin hillotolpasta, ei näy edes puolustusministeri Jussi Niinistön twiittiä aiheesta, vaikka hän muuten ottaa mielellään kantaa hallinnonalansa ulkopuolisiin kysymyksiin.

No onhan meillä vielä pääministeri Juha Sipilä, joka viime kädessä vastaa hallituksen politiikasta. Radiohiljaisuutta. Irvokkaalta näyttää keskustan vaalislogan ”Huolenpitoa – huomennakin”, kun Suomi itsenäisyyden juhlavuonna palauttaa lapsia konfliktien keskelle.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Ehdolla kuntavaaleissa, jäsenenä puolueessa

Olen kirjoittanut tätä blogia lähes 4 vuotta nimimerkillä ”sitoutumaton hämmentäjä” ja useammin blogissani vierailleet ovat todennäköisesti huomanneet, että se on muuttunut muotoon ”vihreä hämmentäjä”.

En ole ensimmäistä kertaa kuntavaaliehdokkaana. Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa olin Tampereen sitoutumattomien ehdokkaana. Oletettavasti Tampereen kuntapolitiikkaan perehtyneemmät nauroivat tässä vaiheessa. Silloin sitoutumattomat oli kuitenkin vielä vakavasti otettava poliittinen liike, eikä nostalgiakerho. Ehdokkuuteni keräsi minulle 41 ääntä.

Kokemus vaaleista oli hyvä, mutta sen jälkeen keskityin opintoihini. Vuoden 2012 vaalien aikaan elämässäni oli niin kiireinen vaihe, että en edes ajatellut lähteväni ehdolle.

Ratkaisu näihin kuntavaaleihin lähtemisestä syntyi syksyllä ja se liittyy ratikkaan. Olen asunut Tampereella koko ikäni ja kaupungissa on ollut pitkä pysähtyneisyyden jakso. Tampere on kasvanut lähinnä uusina lähiöinä, eikä kaupunki ole suuremmin kehittynyt. Historiallisesti ajatellen tämä pysähtyneisyys on ollut poikkeus, niin yliopistot, Särkänniemi kuin Tampere-talokin ovat olleet hankkeita, joilla kaupungin profiili on noussut Tampereen päättäjien aktiivisen toiminnan myötä. Ratikkapäätös on myös tällainen päätös ja haluan olla mukana varmistamassa, että myös seuraavassa valtuustossa uskalletaan tehdä vastaavia ratkaisuja.

Kaupunkikehityksen lisäksi täytyy muistaa myös ihmiset, joita varten kaupunkia kehitetään. Vaikka sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät todennäköisesti seuraavalla valtuustokaudella maakunnille, jää kaupungille päätösvaltaa asioihin, jotka vaikuttavat hyvinvointiin. Tärkeimpinä varhaiskasvatus, peruskoulutus ja ennaltaehkäisevät palvelut. Haluan olla mukana pitämässä huolta siitä, että asukkaiden ääni kuuluu päätöksenteossa.

Kun kerran lähdin ehdolle niin hetken asiaa pohdittuani päätin liittyä myös vihreisiin. Tämä ei olisi ollut ehdokkuuden kannalta välttämätöntä, vaan olisin voinut lähteä vihreiden listalle myös sitoutumattomana.

Yhteiskunnallisen kehityksen pysäyttäminen tai jopa nostalgiseen ”parempaan aikaan” palaaminen eivät ole koskaan toimineet. Populistit tarjoavat niitä kuitenkin ratkaisuksi yhteiskunnallisiin ongelmiin, mahdollisesti jopa ”vaihtoehtoisilla faktoilla” terästettynä (TJEU: Puheenvuoro-lyhytelokuva).

Vihreät on suomalaista yhteiskuntaa eteenpäin vievä voima ja siksi halusin ehdokkaaksi lähtemisen lisäksi myös liittyä puolueeseen. Toki vihreilläkin on varsinkin oppositiopopulistiset hetkensä, mutta tämä on asia johon haluan ja voin jäsenenä vaikuttaa.

Politiikkani perustuu faktoihin, ei populistisiin heittoihin. Periaatteeni on, että kaikista tulee huolehtia ja kohdella tasa-arvoisesti. Näen, että Tampere menestyy parhaiten kaupungistumalla entisestään. Siis äänestämällä minut saat valtuustoon vihreän edustajan, jolla on kova asenne ja pehmeät arvot!


Jos haluat auttaa kampanjassani niin helppo tapa on tarjota minulle vähän lisää näkyvyyttä tykkäämällä Facebook-sivustani.

Voit myös avustaa vaalikampanjaani vihreiden lahjoitussivun kautta. Pienetkin lahjoitukset auttavat!

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Lex Malmi ja valtion keskustelut Helsingin kaupungin kanssa

Kuuntelin viime torstaina Malmin lentokentän säilyttämistä vaativan Lex Malmi kansalaisaloitteen lähetekeskustelua. .

Lähetekeskustelussa pääministeri Juha Sipilä kommentoi asiaa seuraavasti:

Arvoisa rouva puhemies! Olen samaa mieltä, että tuo 2014 tehty päätös oli virhe. Mitä hallitus nyt on sitten tehnyt tämän jälkeen? Ensinnäkin selvitimme sen, onko tuo sopimus mahdollista purkaa, ja siinä tulimme oikeuskanslerin ohjeiden mukaisesti siihen tulokseen, että se tie on mahdoton. Sen jälkeen olemme käyneet useita keskusteluja Helsingin kaupungin kanssa siitä, löytyisikö tähän maavaihdon kautta vapaaehtoinen tie tai vapaaehtoinen kaupanpurun tie, ja se tie ei ole johtanut mihinkään. Helsingin kaupunki ei ole ollut valmis tähän maavaihdon tiehen.  (lihavointi kirjoittajan)

Minua alkoi kiinnostaa minkälaisia tarjouksia valtio on tehnyt Helsingin kaupungille ja julkisuuslakiin vedoten lähetin kaupungille tietopyynnön:

[P]yydän saada valtion viranomaisten lähettämät kirjalliset neuvottelupyynnöt / ehdotukset, jotka
liittyvät Malmin lentokenttään.

Pyyntö koskee asiakirjoja, jotka on lähetetty Helsingin kaupungille 29.5.2015 jälkeen.

Rajasin tietopyynnön Sipilän hallituksen aloittamispäivään ja lähetin pyynnön Helsingin kaupungille valtion viranomaisten sijaan, sillä en ollut varma ovatko valtion puolesta ehdotuksia esittäneet valtioneuvoston kanslia vai liikenne- ja viestintäministeriö. Sipilän puheenvuoron perusteella oletin, että valtiolla on ollut erilaisia ratkaisuehdotuksia kaupungille, mutta kaupungin vastaus oli koruton:

Tiedustelemaanne asiaan liittyen toteamme, että elokuussa 2015 liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin ja apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäen tapaamisessa oli valtion puolelta esillä kysymys, olisiko Helsingillä kiinnostusta ryhtyä keskustelemaan maanvaihdosta liittyen Malmin kentän alueeseen. Kaupungin puolelta vastaus kysymykseen oli, että kiinnostusta ei ole. Tapaamisessa oli esillä yleisellä tasolla, että valtion maanomistukset Helsingissä eivät ole merkittäviä lukuun ottamatta Santahaminan aluetta.

[…]

Elokuun 2015 jälkeen kysymykseen Malmin kenttään liittyvistä mahdollisista maanvaihdoista ei valtion puolelta ole palattu, eikä tuolloin eikä myöhemmin kaupungille ole esitetty siitä asiakirjoja.

Useat keskustelut olivatkin siis yksi hallituskauden alussa käyty tunnustelu Helsingin kaupungin kanssa. Sen jälkeen hallitus ei ole tehnyt asialle mitään, vaikka keskusta ja perussuomalaiset haluavat kovasti esiintyä kentän pelastajina.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Perussuomalaiset ja Terhi Kiemungin erottaminen

Viime yönä sosiaalisessa mediassa alkoi levitä Tampereen perussuomalaisten tiedote, jossa kerrottiin yhdistyksen nimenkirjoittajien olevan pöyristyneitä Terhi Kiemungin erottamisesta. Erottamisesta ei oltu uutisoitu tai tiedotettu aikaisemmin, joten minunkin oletukseni oli, että perussuomalaiset ovat saaneet tarpeekseen Kiemungin rasistisista lausunnoista.

Jo aamusta yksi vähemmän tunnettu valemedia (jätän periaatteesta linkkaamatta) julkaisi Terhi Kiemungin haastattelun, jossa Kiemunki kertoi erottamisensa syyksi epäselvyydet matkalaskussa. Ensin perussuomalaisten puoluesihteeri Slunga-Poutsalo kieltäytyi kommentoimasta erottamisen syytä, mutta iltapäivällä hänkin totesi, että eron perusteena oli matkalaskuepäselvyydet. Kiemungin rasistisia kommentteja tai niistä saatua tuomiota ei edes käsitelty:

”Minkälainen painoarvo viimevuotisella tuomiolla oli puoluehallituksen päätöksessä?

”Tämä asia ei ollut keskustelussa perjantaina. Mutta kyllähän tämä on kokonaisuus, koska puoluehallituksessa on jouduttu käsittelemään näitä asioita pitkin vuotta”, Slunga-Poutsalo sanoi ja kertoi asian olevan puolueen puolesta loppuun käsitelty.”

Huomionarvoista on, että Slunga-Poutsalo ei väitä, että Kiemunki olisi toiminut matkalaskutuksessaan tahallisesti ja myös Kiemunki puhuu vain virheellisestä tilinumerosta Iltalehden juuri julkaisemassa haastattelussa.

Rasisti saa olla, mutta matkalaskujen on syytä olla virheettömiä!

Iltalehti haastatteli myös Slunga-Poutsaloa, joka kertoi, että Kiemunki saa jatkaa tehtävässään kansanedustaja Lea Mäkipään eduskunta-avustajana ja hän pääsee myös kuntavaaleissa ehdolle Tampereen perussuomalaisten listoilta, jos se vain paikallisjärjestölle sopii. Puolueesta erottamisen myötä Kiemunki joutuu jättämään paikkansa Tampereen perussuomalaisten puheenjohtajana eikä hän voi äänestää tai asettua ehdolle perussuomalaisten puoluekokouksessa.

Koska emopuolue tuskin haluaa sekaantua paikallisjärjestön henkilökuvioihin niin syynä erottamiselle näyttää olevan se, että Kiemunkia ei haluttu puoluekokoukseen. Eräs näkemäni spekulaatio oli, että Kiemunkia haluttiin estää äänestämästä Jussi Halla-ahoa puoluekokouksessa. Kuitenkin hommaforumilla (kyllä, linkki vie sinne) on käyty avointa kampanjaa jo viime syksystä Timo Soinin syrjäyttämiseksi, joten en usko, että yhden Kiemungin poispotkiminen parantaa Timo Soinin asemaa puoluekokousäänestyksessä.

Veikkaan, että Terhi Kiemunki oli itse ryhtynyt käymään kampanjaa puoluekokousta varten päästäkseen luottamustehtäviin myös emopuolueessa. Tämä ei sopinut perussuomalaisten puolue-establishmentille ja Kiemunki sai mennä matkalaskusta vedetyn tekosyyn varjolla.

 

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Lisähuomioita aito avioliitto -aloitteen valiokuntakäsittelyistä

Sunnuntain kirjoitustani on luettu blogissani yli 2 000 kertaa ja lisäksi Perustuslakiblogi uudelleenblogasi sen omaan blogiinsa. Tämä vetää edelleen nöyräksi.

Sain lukijalta kehotuksen perehtyä lausunnon lisäksi myös perjantain kokouksen pöytäkirjaan. Se olikin kiinnostava vinkki, sillä pöytäkirja vahvistaa entisestään näkemystäni siitä, että perustuslakivaliokunnan lausunto perustui politiikalle, eikä perustuslain tulkinnalle.

Perjantain kokouksessa perustuslakivaliokunnan lausunnosta äänestettiin:

Yksityiskohtaisessa käsittelyssä ed. Niinistö ehdotti ed. Guzeninan kannattamana, että 12 kappaleen toinen virke kuuluisi seuraavasti ”Näin ollen lakiehdotus on hyvin ongelmallinen perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännöksen kannalta, ja siksi perustuslaista johtuvat syyt puoltavat lakiesityksen hylkäämistä.” ja että kolmas virke poistettaisiin.
Ehdotuksesta äänestettiin lausuntoluonnosta vastaan. Äänin 10—4 lausuntoluonnos hyväksyttiin.
Olen alla olevaan taulukkoon koonnut äänestyksessä päättäneet ja heidän vastauksensa Ylen eduskuntavaalikonekysymykseen ”Edellisen eduskunnan hyväksymä lainmuutos samaa sukupuolta olevien avioliiton sallimisesta peruutetaan.”
Kansanedustaja Puolue Vastaus vaalikoneessa
Annika Lapintie Vasemmistoliitto Ei
Tapani Tölli Suomen Keskusta Kyllä
Simon Elo Perussuomalaiset Kyllä
Maria Guzenina SDP Ei
Hannu Hoskonen Suomen Keskusta Ohi
Antti Häkkänen Kansallinen Kokoomus Ei
Kimmo Kivelä Perussuomalaiset Kyllä
Jaana Laitinen-Pesola Kansallinen Kokoomus Ei
Markus Lohi Suomen Keskusta Kyllä
Leena Meri Perussuomalaiset Kyllä
Ville Niinistö Vihreä liitto Ei
Ulla Parviainen Suomen Keskusta Ei
Wille Rydman Kansallinen Kokoomus Tyhjä
Ville Skinnari SDP Ei

Taulukosta voi nopeasti laskea, että perustuslakivaliokunnan äänet olisivat vaalikonedatan perusteella jakautuneet 7 tasa-arvoisen avioliittolain säilyttämisen puolesta, 5 kumoamisen puolesta ja 2 tyhjää. Vaalikoneen avoimissa vastauksissa Hoskonen ja Rydman molemmat totesivat, että Eduskunta on asiasta kerran päättänyt eikä asiaa ole tarve avata uudelleen.

Kansanedustajien ei toki tarvitse äänestää vaalikonevastauksiensa mukaan, mutta pidän epätodennäköisenä, että näin monen edustajan kanta olisi vajaassa kahdessa vuodessa muuttunut jyrkemmäksi samaa sukupuolta olevien liittoja vastaan.

Valiokunnan pöytäkirjasta ei selviä, että miten äänet tuossa  10 – 4 äänestystuloksessa jakautuivat. Varmana voidaan pitää, että Niinistö ja Guzenina äänestivät lakiesityksen hylkäämisen puolesta. Olettaisin, että kaksi muuta hylkäämisen puolesta äänestänyttä olivat  Lapintie ja Skinnari, joka osaltaan tarkoittaisin, että hallituspuolueet äänestivät yhdessä linjassa lakialoitteen perustuslain mukaisuuden puolesta.

Varmuutta puoluekurin mukaan äänestämisestä ei kuitenkaan näillä aihetodisteilla saa.

Sen sijaan lakivaliokunnassa hallitusyhteistyö toimii. Lakivaliokunta päätti tiistaina, että aito avioliitto -kansalaisaloitteen asiantuntijakuulemiseksi riittää kahden virkamiehen ja oikeustieteen professori V-P Viljasen kuuleminen. Vertailun vuoksi Tahdon2013-aloitteen käsittelyssä lakivaliokunta kuuli 56:tta eri sidosryhmää ja asiantuntijaa.

Hesarin uutisen kirjoittanut toimittaja jättää lähteet mainitsematta, mutta teksti on paljonpuhuvaa:

Hallituspuolueiden edustajista kokoomuslaiset ja useimmat keskustalaisistakin olisivat halunneet haudata koko asian ja olla tekemättä mietintöä, mutta hallitusyhteistyön nimissä he äänestivät mietinnön tekemisen puolesta.

Jutussa on myös haastateltu keskustan kansanedustaja Mikko Kärnää, joka pyysi sateenkaariperheiltä anteeksi, että joutui äänestämään puoluekurin mukaisesti.

Minua mietityttää tässä farssissa enää lähinnä se, että millä Soini on oikein Sipilää ja Orpoa uhannut, kun keskusta ja kokoomus tanssivat perussuomalaisten tahtiin?

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!