Perustuslakivaliokunta ja aito avioliitto -kansalaisaloite

Perustuslakivaliokunta antoi viime perjantaina lausuntonsa niin sanotusta aito avioliitto -kansalaisaloitteesta, jolla pyritään kumoamaan maaliskuun alussa voimaan tuleva tasa-arvoinen avioliittolaki. Perustuslakivaliokunta arvioi kansalaisaloitetta sekä suhteessa oikeuteen tehdä vastakkainen kansalaisaloite, että perustuslain yhdenvertaisuuspykälän ja erityisesti sen 2. momentin kannalta:

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Keskityn tässä kirjoituksessani arvioimaan perustuslakivaliokunnan yhdenvertaisuutta koskevaa lausuntoa suhteessa perustuslakivaliokunnan kuulemien asiantuntijoiden lausuntoihin. Kaikki perustuslakivaliokunnan saamat lausunnot löytyvät Eduskunnan sivuilta asian käsittelytiedoista.

Lausunnossaan perustuslakivaliokunta toteaa, että aito avioliitto -kansalaisaloite ei ole perustuslain kannalta ongelmaton, mutta se voidaan silti säätää normaalissa lainsäätämisjärjestyksessä. Tämä siksi, että:

Nyt arvioitavana olevan kansalaisaloitteen osalta perustuslakivaliokunta pitää arvion lähtökohtana sitä, että kansalaisaloitteessa kumottavaksi esitetty lainsäädäntö ei ole vielä voimassa. Tällaisessa tilanteessa kyse ei valiokunnan mielestä ole sellaisista lainsäädäntöön perustuvista perustelluista odotuksista, joita pitäisi ehdottomasti suojata.

Perustuslakivaliokunta ei tämän lausuman jälkeen viittaa aikaisempiin lausuntoihinsa, joten tämä perustunee asiantuntijalausuntoihin.

Apulaisprofessori Janne Salminen ei lausunnossaan ota kantaa yllä siihen, että voidaanko laki kumota, koska se ei ole vielä voimassa. Hänen kokonaisnäkemyksensä kuitenkin on, että kansalaisaloitetta on pidettävä perustuslain vastaisena:

Perustuslain 22 § ja perustuslain 6 § muodostavat ehdottoman esteen säätää kansalaisaloitteen tarkoittama laki tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Myöskään professori (emeritus) Teuvo Pohjalainen ei ota asiaan kantaa, mutta toteaa loppukaneettinaan:

Esillä olevan kansalaisaloitteen tarkoituksena on palauttaa oikeustila, jossa henkilöt asetettaisiin parisuhteen solmimisen osalta selvästi eri asemaan sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Perustuslain 6 §:n 2 momentin mukaan näin voidaan tehdä vain, jos siihen on perustuslain tarkoittama hyväksyttävä peruste. Tällaista perustetta ei aloitteessa ole nähdäkseni esitetty.

Professori Juha Lavapuro arvioi asiaa hyvinkin tarkasti lausuntonsa kohdassa ”Perusteltujen odotusten suoja”. Suosittelen lukemaan koko lausunnon, mutta tämän kirjoituksen kannalta tärkein on tässä:

Perusteltujen odotusten suojan kannalta merkitystä on tässä suhteessa erityisesti sillä, että osalla avioliittolain muuttumisen johdosta säädetystä lainsäädännöstä on ollut välittömiä oikeus-vaikutuksia. Rekisteröityä parisuhdetta koskevan lakiin säädetyn muutoksen (250/2016) siirtymäsäännöksen mukaan ”ennen lain voimaantuloa suoritetusta parisuhteen rekisteröinnin es-teiden tutkinnasta annettu todistus rinnastetaan avioliittolain nojalla esteiden tutkinnasta vihkimistä varten annettuun todistukseen.” Siirtymäsäännös otettiin lakiin, koska lakivaliokunta piti oletettavana, että useat samaa sukupuolta olevat parit odottavat avioliittolain muutosta voidakseen solmia avioliiton. Valiokunta piti tarkoituksenmukaisena, että tähän varaudutaan antamalla viranomaisille mahdollisuus suorittaa avioliiton esteiden tutkinta jo ennen avioliittolain muutoksen voimaantuloa. (LaVM 7/2015 vp). Yleisen elämänkokemuksen mukaan lienee myös perusteltua olettaa, että useat sukupuolineutraalin avioliittolain voimaantuloon luottaneet ovat jo ryhtyneet avioitumistaan koskeviin henkilökohtaisiin järjestelyihin. Jo eduskunnan hyväksymä ja säädöskokoelmassa julkaistu avioliittolain muutos on myös ollut omiaan luomaan perusteltuja odotuksia niiden ihmisten taholla, joiden oikeudelliseen asemaan muutoksilla on välittömiä vaikutuksia. Näiden näkökohtien merkitystä korostaa, että avioliittolain muutokset ovat tulossa voimaan alle kuukauden kuluttua.

Kokonaisuudessaan Lavapuro on aloitetta kohtaan yhtä tyly kuin kollegansa:

Yllä esitetyillä perusteilla katson, että käsiteltävänä oleva kansalaisaloite ”avioliiton säilyttämisestä aidosti tasa-arvoisena, miehen ja naisen välisenä liittona ja sukupuolineutraalin avioliittolain kumoamisesta” (KAA 2/2016 vp) tulee perustuslaista johtuvista syistä hylätä.

Professori Tuomas Ojanen katsoo, että kansalaisaloitteen lakimuutoksille ei ole perusteita tilanteessa, jossa on juuri hyväksytty sukupuolineutraali avioliittolaki liitännäislakeineen:

[…] käsillä olevalle kansalaisaloitteelle ei ole perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttäviä ja oikeasuhtaisia perusteita juuri siinä nykyisessä tilanteessa, jossa eduskunta on jo hyväksynyt lain 156/2015 sekä sen liitännäislait (lait 249-254/2016). Korostan ensinnäkin sitä, että hyväksyttävyyden perustelulle asetettavat vaatimukset ovat nyt sikälikin hyvin korkeat, että aloitteen hyväksymisen myötä samaa sukupuolta olevat ihmiset asetettaisiin uudestaan huonompaan asemaan heidän seksuaalisen suuntautumisensa perusteella. Näin (uudestaan) syntyvää erottelua seksuaalisen suuntautumisen perusteella ei myöskään voida pitää merkitykseltään vähäisenä, vaan huomattavana, mikä on myös valtiosääntöoikeudellisessa arvioinnissa painoa saava seikka.

Ojanen muotoilee kantansa sovittelevammin kuin Lavapuro, mutta se on yhtä kriittinen:

Päädyn näin ollen kantaan, jonka mukaan kansalaisaloitteeseen on syytä suhtautua torjuvasti perustuslain kannalta.

Professori Veli-Pekka Viljasen lausunnostakaan ei löydy samaa näkemystä kuin perustuslakivaliokunnan lausunnosta:

Arvioitaessa nyt tehtyä kansalaisaloitetta ei arviointimittapuuna voida pitää oikeustilaa ennen avioliittolain muutosta, jota on sinänsä pidetty aikanaan ongelmattomana perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta (LaVM 14/2014 vp, s. 6-7). Eduskunta on näet hyväksynyt ja tasavallan presidentti vahvistanut avioliittolain, joka on antanut oikeuden solmia avioliiton myös samaa sukupuolta oleville pareille. Tässä suhteessa ratkaisevaa ei ole se, että laki ei ole vielä tullut voimaan, vaan jo lain säätäminen on luonut samaa sukupuolta oleville pareille perustellun odotuksen oikeudesta solmia avioliitto.

Kyse on siten nykyiseen oikeustilaan verrattuna olennaisesta samaa sukupuolta olevien parien oikeuksien heikentämisestä. Perustuslain kannalta merkittävää on, että heikennys kohdistuu heidän yhdenvertaiseen kohteluunsa suhteessa eri sukupuolta oleviin pareihin, samoin kuin heidän perhe-elämänsä suojan tasoon.

Perusoikeuksien yleisiin oppeihin sisältyy käsitys perusoikeuksien heikentämiskiellosta (ks. yleisesti esim. Pauli Rautiainen, Perusoikeusien heikennyskielto, Oikeus 2013, s. 261-283). Tämän mukaisesti olennaiset heikennykset perusoikeuksien nykyiseen toteutumistasoon voivat olla ongelmallisia perustuslain näkökulmasta.

Heikennyskielto on liitetty usein nimenomaan TSS-oikeuksiin, mutta sama perusajatus koskee muidenkin perusoikeuksien suojan tason heikennyksiä. Käsiteltävänä olevassa asetelmassa tämä konkretisoituu tavalla, jota meillä ei ole aikaisemmin ollut koskaan arvioitavana. Eduskunta on viime vaalikaudella säätänyt lain, jolla on annettu samaa sukupuolta oleville pareille oikeus solmia keskenään avioliitto siihen liittyvine oikeusvaikutuksineen (oikeus yhteiseen sukunimeen, oikeus yhteisadoptioon). Nyt tämä juuri annettu oikeus ehdotetaan otettavaksi pois ja palattavaksi aikaisempaan oikeustilaan. Kyse ei ole vähäisestä heikennyksestä, vaan olennaisesta yhdenvertaisen kohtelun ja perhe-elämän suojan tason huonontamisesta. Pidän tällaista ehdotusta lähtökohtaisesti ongelmallisena perustuslain näkökulmasta.

Tältä osin en pidä ratkaisevana sitä, että samaa sukupuolta olevien parien avioliiton mahdollistava avioliittolain muutos ei ole vielä tullut voimaan. Perustuslakivaliokunta on liittänyt ajatuksen perusteltujen odotusten suojasta aikaisemmin ennen muuta varallisuusoikeudellisten oikeustoimien pysyvyyden suojaan. Valiokunnan käytännössä oikeuden luottaa sopimussuhteen kannalta olennaisia oikeuksia ja velvollisuuksia sääntelevän lainsäädännön pysyvyyteen on katsottu kuuluvan perusteltujen odotusten suojaan niin, että oikeuksia tai velvollisuuksia ei voida säännellä tavalla, joka kohtuuttomasti heikentäisi sopimuspuolten oikeusasemaa (ks. esim. PeVL 42/2006 vp, s. 4). Perusteltujen odotusten suojan soveltamisala ei kuitenkaan rajoitu pelkästään suojaamaan ennen lain voimaantuloa vallinneita varallisuusoikeudellisia suhteita, vaan kyse on yleisestä oikeusperiaatteesta, mikä ilmenee esimerkiksi siitä, että perusteltujen odotusten suoja on kirjattu yleisenä hallinnon oikeusperiaatteena hallintolain (434/2003) 6 §:ään, jonka mukaan viranomaisen toimien on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Jos Veli-Pekka Viljasta on uskominen niin perustuslakivaliokunnan nyt antama lausunto on aiempien lausuntojen vastainen. Viljasen yhteenveto on linjassa aiemmin käsiteltyjen lausuntojen kanssa:

[…] totean, että kansalaisaloitteen sisältämä lakiehdotus on mielestäni perustavan-laatuisella tavalla ongelmallinen perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännösten sekä perustuslain 10 §:n turvaaman yksityis- ja perhe-elämän suojan kannalta. Se merkitsee edellä mainittujen perusoikeuksien suojan tason olennaista heikentämistä ja loukkaa samaa sukupuolta ole-vien parien lainsäädännöllä vahvistettuja, oikeustilan pysyvyyteen kohdistuvia perusteltuja odotuksia.

Kuulluista professoreista ainoastaan Markku Helin katsoo, että lainsäädäntömuutos olisi ongelmaton:

Oikeuskirjallisuudessa on keskusteltu siitä, sisältyykö valtiosääntöömme yleinen perusoikeuksien heikentämiskielto. Tällaisen kiellon tuki oikeuslähteissä on kuitenkin hyvin vähäinen, ja kiellon rajaaminen asianmukaisella tavalla olisi vaikeaa. Lakeja muutettaessa käy useimmiten niin, että joidenkin oikeudet vähenevät ja joidenkin muiden taas lisääntyvät. Tulkinta, jonka mukaan perustuslaki sisältää perusoikeuksien heikentämiskiellon, voisi rajoittaa demokratiaa ongelmallisella tavalla. Henkilökohtaisesti pidän perusteltuna tulkintaa, jonka mukaan perusoikeuksien suojaamia oikeuksia voidaan heikentää, jos perusoikeuksien yleiset rajoittamisperusteet sen sallivat. Perustuslakivaliokunta on lausunnoissaan korostanut, että lainsäätäjällä on perheoikeudellisissa arvokysymyksissä laaja harkintavalta. Yhdenvertaisuusperiaatteesta ei sen mukaan voi johtua tiukkoja rajoja pyrittäessä kulloistakin yhteiskuntakehitystä vastaavaan sääntelyyn (mm. PeVL 15/2001 vp). Näillä perusteilla päädyn näkemykseen, että lainsäätäjä voi niin halutessaan palauttaa sen oikeustilan, joka vallitsi ennen sukupuolineutraalin avioliittolain säätämistä.

Henkilökohtaisena näkemyksenään Helinkään ei kuitenkaan kannata lakimuutosta:

Perusluonteista lainsäädäntöä kehittäessään lainsäätäjän ei tulisi poukkoilla.

Kuulluista asiantuntijoista vain yksi katsoi, että aito avioliitto -kansalaisaloite ei olisi perustuslain vastainen. Muut asiantuntijat katsovat, että lakialoite on perustuslain vastainen. Tällöin sitä ei voitaisi lainkaan käsitellä muussa kuin perustuslain säätämisjärjestyksessä. Yhdenkään asiantuntijan lausunnosta ei löydy perustuslakivaliokunnan ottamaa kantaa, että laki ei hyväksymisensä jälkeen, mutta ennen voimaantuloaan suojaisi perusteltuja odotuksia.

Jos perustuslakivaliokunta taas nojaisi Markku Helinin kantaan niin silloin ainoaksi ongelmaksi jäisi vain mahdolliset avioliittoon vihityt samaa sukupuolta olevat parit ennen kuin lain muutos saadaan voimaan.

Perustuslakivaliokunta ei tietenkään ole sidottu asiantuntijalausuntoihin, mutta pidän huolestuttavana, että Suomen perustuslaintulkinnan ylin auktoriteetti lähtee tekemään tulkintoja, jotka eivät perustu asiantuntijoiden näkemyksiin. Sekä Ojanen, että Viljanen totesivat lausunnoissaan, että perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä ei ole vuoden 1995 perustuslakiuudistuksen jälkeen ollut tilannetta, jossa pyritään kumoamaan yhdenvertaisuutta merkittävästi edistävää lakia. Siihen nähden on hämmentävää kuinka huonosti perustuslakivaliokunta lausuntoaan perustelee.

Veikkaukseni on, että perustuslakivaliokunnan lausunnon lähtökohdat ovat enemmän poliittiset kuin oikeudelliset. Kuntavaalit lähestyvät ja PS:n sekä KD:n ihmisvihafalangi haluaa aloitteen vielä kerran suureen saliin, jotta kansanedustajat saavat vielä kerran julistaa vihapuhettaan seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Oletettavasti PS vaatii tätä keskustalta ja kokoomukselta hallitusyhteistyöhön vedoten.

Surullinen on perustuslakivaliokunnan tila itsenäisyyden juhlavuonna 2017.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Perussuomalaisten hallitussaavutukset

Timo Soini puhui tänään perussuomalaisten piirijohtajien kokouksessa. Linkkaamani keskustalainen Suomenmaa otti kärjekseen Soinin varoituksen hallituksen kaatumisesta, kun taas perussuomalaisten oma valemedia Perussuomalainen kertoi Soinin muistuttaneen puolueen saavutuksesta: ulkomaille matkustaminen kriminalisoinnista.

En löytänyt verkosta Soinin pitämää puhetta, mutta myös Suomenmaan tekstissä mainittiin Soinin kertoneen onnistuneista perussuomalaisten päätöksistä:

”Esimerkkeinä onnistuneista päätöksistä Soini nosti esiin, että ulkomaille matkustaminen terro­ris­mi­tar­koi­tuk­sessa on nyt krimi­na­li­soitu sekä vasta selvi­tet­tä­vänä olevan autojen seuran­ta­jär­jes­telmän torppaamisen.”

Terrorismitarkoituksessa matkustamisen kriminalisointi kuulostaa hyvältä saavutukselta. Soinin mukaan perussuomalaisten ansiota on siis, että rikoslakiin lisättiin 34 a luvun 5 b §:

”Suomen kansalainen tai häneen 1 luvun 6 §:n 3 momentin nojalla rinnastettava henkilö taikka Suomen alueelta matkustava henkilö, joka matkustaa sellaiseen valtioon, jonka kansalainen hän ei ole tai jossa hän ei pysyvästi asu, tehdäkseen siellä tämän luvun 1–4, 4 a–4 c, 5 tai 5 a §:ssä tarkoitetun rikoksen, on tuomittava, jollei teko ole jonkin mainitun pykälän mukaan rangaistava, matkustamisesta terrorismirikoksen tekemistä varten sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.”

Ennen kuin perussuomalaisten kannattajat lähtevät hurraamaan tätä saavutusta niin heidän kannattaisi tutustua myös oikeusministeriön tiedotteeseen lakimuutoksesta. Jos oikeusministeriön tiedote kuulostaa liian kuivalta luettavaksi niin tässä kirjoitukseni kannalta tärkein osa:

”Muutosten taustalla on Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma, joka on suoraan YK:n jäsenvaltioita velvoittava. Tarkoituksena on torjua ulkomaille terrorismirikosten tekemistä varten lähtevien henkilöiden muodostamaa uhkaa.”

Perussuomalaisten suuri saavutus on siis Suomen kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattaminen! Vaikka hallituksessa olisivat olleet feministinen puolue, eläinoikeuspuolue ja joogalentäjät niin sama lakimuutos olisi erittäin suurella todennäköisyydellä tullut voimaan tällä hallituskaudella.

No entäpä sitten toinen Soinin mainitsema saavutus, autojen seurantajärjestelmän torppaaminen? Soini on oikeassa, että perussuomalaiset ovat varsin johdonmukaisesti vastustaneet Anne Bernerin johtaman liikenne- ja viestintäministeriön suunnitelmia autoilijoiden seurantaan perustuvista tienkäyttömaksuista. Kun puolueet normaalisti puhuvat saavutuksista niin ne ovat yleensä omien tavoitteiden saavuttamista, eivät hallituskumppanin tavoitteiden kaatamisia. Mutta hyvä, että perussuomalaiset kokevat onnistuneensa.

Saattaa olla, että puolue ja kannattajat ovat tyytyväisiä Näin sivustaseuraajana perussuomalaisten hallitussaavutukset muistuttaa lähinnä koululaisvitsistä ”mikä on maailman lyhyin kirja?”

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

SDP:n ja kokoomuksen Hämeenkatupaniikki

Tampereella saatiin lukea tänään yllättäviä uutisia, kun apulaispormestarit Pekka Salmi (SDP) ja Leena Kostiainen (Kok) pitivät tiedotustilaisuuden kaupungintalolla: Hämeenkadun itäpää avataan väliaikaisesti yksityisautoille!

Uutisen yllättävyys johtui siitä, että vielä joulukuun lopussa Pekka Salmi ei kannattanut Hämeenkadun itäpään avaamista autoliikenteelle. Pekka Salmen lisäksi Hämeenkadun avaamista ei kannattanut myöskään kaupunginhallitus, joka keskusteli asiasta kokouksessaan 19.12.2016. Alla ote tiedoksi merkitystä päätöksestä:

”Esillä ollut Hämeenkadun väliaikainen avaaminen henkilöautoliikenteelle on haastavaa koska työt rautatietunnelissa alkavat jo huhtikuussa 2017. Rautatietunnelin kapasiteetin väheneminen ei mahdollista Hämeenkadulle merkittävää läpikulkuliikennettä.  Hämeenkadun itäpään avaaminen henkilöautoliikenteelle edellyttää myös kokeilun yhteydessä tehtyjen toimenpiteiden (kavennukset, keskisaareke) purkamista, mikä on talvella haastavaa. Hämeenkadun tilapäisen avaamisen vaikutuksia on tutkittu myös liikennemallilla. Tehtyjen tarkastelujen perusteella Hämeenkadun itäpään avaaminen henkilöautoliikenteelle vaikuttaisi eniten Hatanpään valtatien, Verkatehtaankadun ja Vuolteenkadun liikennemääriin (vähennys 1000 – 2000 ajon./vrk) Satakunnankadun liikennettä vähentävä vaikutus olisi selvästi pienempi (500 – 1000 ajon./vrk). Hämeenkadun itäpään avaaminen lisää Itsenäisyydenkadun liikennettä n. 500 ajon./vrk. Tehtyjen liikennemallitarkastelujen perusteella Hämeenkadun itäpään tilapäinen avaaminen ei poista Satakunnankadun sillan iltapäivän ruuhkautumisongelmaa.”

Hämeenkadun itäpään avaaminen ei siis poista ongelmaa Satakunnankadulla ja lisäksi kavennuksien ja keskisaarekkeiden purkaminen on talvella haastavaa (lue: todennäköisesti kallista). Päätöksen lopussa listattiin toimenpiteet joihin ryhdytään ruuhkien helpottamiseksi, eikä niissä sanallakaan mainittu Hämeenkadun itäpään avaamista.

Yllätys siis oli suuri, kun tänään Hämeenkadun avaamisesta ilmoitettiin. Yllättyneitä olivat kuntalaisten lisäksi myös kaikki valtuustoryhmät SDP:ta ja Kokoomusta lukuun ottamatta. Asiasta ei nimittäin oltu tehty missään poliittisessa elimessä virallista päätöstä. (en mene tarkemmin Hämeenkadun itäpään avaamisen muihin ongelmiin, Jaakko Stenhäll kirjoitti niistä hyvin)

Ensimmäinen perustelu päätöksen puuttumiselle oli, että päätöstä ei tarvitse tehdä, koska Hämeenkadun kokeilu oli vain väliaikainen ja vuoden vaihtuessa kokeilu on päättynyt. Tämä väite on ristiriidassa esimerkiksi sen kanssa, että yhdyskuntalautakunta päätti 15.11.2016 että Hämeenkatu muutetaan joukkoliikennekaduksi.

Seuraavan perusteen sain apulaispormestari Salmelta Twitterissä:

Pekka Salmi on tosiaan oikeassa, että en ollut kaupunginhallituksen kokouksessa. Jos kaupunginhallituksessa on tapana jättää sovittua pöytäkirjan ulkopuolelle niin ehkä siellä tarvitsisikin olla kuuntelemassa.

Iiris Salmelan napakka kuittaus Salmelle pitää paikkansa. Jos asiaan on sovittu palattavan kaupunginhallituksessa niin silloin kaupunginhallituksen pitäisi myös olla se paikka, jossa asiaan palataan. Kuitenkaan kaupunginhallitus ei kokouksessaan 9.1. esityslistan mukaan palannut asiaan. Asiaan ei palattu myöskään yhdyskuntalautakunnan kokouksessa 10.1. vaikka katusuunnitelmien luulisi kuuluvan juuri heidän tontilleen.

Sain illasta Leena Kostiaiselta Facebookissa tiedon, että asian käsittely tulee yhdyskuntalautakuntaan 24.1. Kuitenkin Tamperelaisen tietojen mukaan työt alkavat jo ensi viikolla. Eli ennen kuin asiaa on käsitelty yhdyskuntalautakunnassa. Kyseessä on siis jonkinlainen Schrödingerin päätös: asia on päätetty, mutta tulee päätettäväksi vasta tulevaisuudessa.

SDP:lle ja Kokoomukselle on nähtävästi iskenyt vaalipaniikki ja nyt pelätään autoilevien kannattajien siirtymistä niihin puolueisiin, joissa autoilu on rajoittamaton ihmisoikeus. Paniikkiin vastataan silmänkääntötemppua vastaavalla Hämeenkadun avaamisella vaalien ajaksi, jotta SDP:n ja kokoomuksen ehdokkaat voivat iloisesti vilkutella keskustorin vaalimökeiltä ohiajaville autoilijoille.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Valtuuston klovnit

Tampereen kaupunginvaltuuston asialistalla oli tänään Tampereen raitiotiehanke. Tänään oli jo vuodesta 2014 tiedossa ollut päivä, jolloin valtuuston tuli tehdä lopullinen päätös ratikan rakentamisesta tai suunnitelmien hylkäämisestä.

Lopputuloksena valtuusto keskusteli asiasta lähes viisi tuntia ja sen jälkeen asia pöydättiin. Pöytääminen on kokoustekninen toimenpide, jolla asian käsittely siirretään seuraavaan kokoukseen. Sain myös kuulla, että pöytäämisestä oli sovittu valtuustoryhmien kesken jo ennen kokousta. Ymmärtääkseni valtuustolla on herrasmiessääntö siitä, että isoja asioita voidaan valtuustossakin pöydätä yhden kokouksen verran. Itse turhauduin tähän päätökseen varsin pahasti, sillä kahden viikon pöytäämisellä tuskin saadaan mitään uutta tietoa asiaan.

On kuitenkin ymmärrettävää, että valtuusto piti pöytäämissopimuksesta kiinni, eikä siitä sen enempää.

Tein ennen valtuustoa kevennykseksi bingoruudukon ratikan vastustajien mahdollisista argumenteista.

ratikkabingo

Näistä useimpaan on vastattu asiantuntijoiden toimesta ja useasti. Osa toki näkökulmakysymyksiä joita ei voi kiistää. Ilokseni huomasin, että nimimerkki @sami11666 oli pelannut ruudukollani ja lopputulos oli tämän näköinen:

 

bingo_pelattu

Ainoastaan Hämeenkadun automielenosoitus oli siis niin nolo, että se ei kelvannut vastustajille argumentiksi.

Kaikkea en osannut bingoruudukkoonkaan ennustaa. Kaupunginvaltuutettu Lassi Kaleva esitti ensimmäisessä puheenvuorossaan toivomusponnen, että ratikkaa kannattaneet valtuutetut ja virkamiehet olisivat henkilökohtaisessa vastuussa, jos kulut ylittyvät sovitusta. Valtuustolla ei ole mitään mahdollisuutta päättää moisesta, mutta saipa Kaleva huomiota.

Ratikkapäätöstä varten on tuotettu satoja sivuja materiaalia, kokouksessa oli kaupungin ylimmät virkamiehet vastaamassa, mutta ratikkaa vastustaneet valtuutetut keskittyivät lähinnä keksimään vastustavia argumentteja lennosta. Siltä se ainakin näytti.

Ratikkaa vastustaneet keskittyivät puhumaan esimerkiksi BRT-järjestelmän eduista. Kyseessä on siis tuplanivelbussit, jotka ovat käyttökuluiltaan kalliimpia ja vaativat yhtä tehokkaaseen liikenteeseen vastaavat investoinnit. Näitäkin on vertailtu yleissuunnitelmassa.

Toinen tavanomainen argumentti oli sähköbussit, jotka eivät nekään ratkaise kapasiteettiongelmaa, johon ratikka on ratkaisu. Akkukäyttöisiä tuplanivelbusseja ei ole kuin koekäytössä vaikka niitäkin tarjottiin ratikan sijalle.

Vastustajat puhuivat myös huoletta 500 miljoonan euron hankkeesta. Tähän summaan pääseminen tarkoittaisi, että kulut lähes kaksinkertaistuvat. Tälle ei ole mitään muita perusteita kuin valtuutettujen mutu. Toki, kun tähän 500 miljoonaan euroon oli päästy niin valtuutettu Aila Dundar-Järvinen oli heti pohtimassa, että kannattaisiko raha käyttää ennemmin vanhusten, köyhien, heikkojen ja lastensuojelun hyväksi. Siten Dundar-Järvinen joko osoitti, että hän on ei typeryydeltään ymmärrä investointien ja käyttömenojen eroa tai on vain häikäilemätön populisti

Myös kiinteistöjen hinnan nousua pidettiin ongelmana. Valtuutettu Mikko Alatalo käytti yhtenä perusteena BRT-järjestelmälle sitä, että tällöin kiinteistöjen hinnat reitin varrella eivät nousisi niin paljon. Alatalo siis myönsi, että markkinat hinnoittelevat BRT-järjestelmän huonommaksi (vähemmän kiinteistöjen arvoa nostavaksi) kuin raitiotien.

Alkuun tämä ratikanvastustajien temppuilu jaksoi naurattaa, parin tunnin jälkeen se oli enää surullista.

Kuntavaalit käydään ensi keväänä. Jos haluat äänestää valtuustoon pellen niin suosittelen Pertti ”Veltto” Virtasta. Hän ei ainakaan jää sotkemaan päätöksentekoa.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Äitiyslaki, hyvin valmisteltu kansalaisaloite

Äitienpäivänä on kampanjoitu äitiyslain puolesta. Äitiyslain tarkoituksena on helpottaa naisparin hedelmöityshoidolla syntyneen lapsen vanhemmuuden tunnustamista. Kampanjan sivuilla on pohdittu, että miksi varsinainen kansalaisaloiteteksti on niin pitkä?

Äitiyslakialoitteen teksti on valmisteltu viime hallituskaudella oikeusministeriössä ja tästä kerrotaan myös kansalaisaloitteessa. Tekstit on otettu tästä 2.2.2015 päivätystä luonnoksesta hallituksen esitykseksi.

Helsingin Sanomat uutisoi 5.2.2015 silloisen oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin ilmoittaneen, että äitiyslaki on nyt valmis. Samassa uutisessa kerrotaan, että hallitus ei päässyt yhteisymmärrykseen äitiyslaista. Toisin sanoen hallituksessa silloin istunut kristillisdemokraatit vastusti äitiyslain viemistä eduskuntaan ja muut hallituspuolueet myöntyivät tähän, jotta saatiin kristillisdemokraattien tuki muille hallituksen esityksille. Lainvalmisteluun kuuluvalla lausuntokierroksella äitiyslakia kannattivat mm. Suomen evankelisluterilainen kirkko, Suomen ortodoksinen kirkko [korjaus 15.1.2017: olin lukenut lausuntotiivistelmään pieleen: ev.lut. kirkko ja ortodoksinen kirkko eivät antaneet lausuntoa, nämä eivät siis myöskään vastustaneet lakia] Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry, Väestöliitto ry ja Asianajajaliitto. Laille on siis vahva yhteiskunnallinen tuki ja lausuntokierroksella ainoa lakia vastustanut taho oli Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmä.

Tällä hallituskaudella äitiyslain eteneminen eduskuntaan hallituksen esityksenä on poliittisten realiteettien (lue: oikeistohallituksen änkyräsiipi, jolle kaikki muu paitsi heteroseksuaali ydinperhe on kauhistus) vuoksi mahdotonta. On kuitenkin perusteltua olettaa, että kansanedustajien enemmistö kannattaisi äitiyslakia, jos se vain saadaan Eduskuntaan. Vaalikonedatan perusteella 144 kansanedustajaa vastustaa tasa-arvoisen avioliittolain kumoamista. Äitiyslaissa on samalla tavoin kyse seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksista, joten kysymykset voidaan perustellusti rinnastaa.

Äitiyslakialoite on erittäin hyvin valmisteltu ja sillä on oletetusti vahva kannatus Eduskunnassa. Auta laki eteenpäin ja allekirjoita aloite nyt!

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Ulla Appelsin ja paskanpuhumisen taito

Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin kirjoittaa tämän päivän lehdessä siitä kuinka Suomessa pyörii kateutta levittäviä riidankylväjiä, jotka lietsovat epäluuloa ja riitaa toisia kohtaan yhteiskunnassamme.

Esimerkkinä tällaisesta riidankylväjästä hän mainitsee torstain A-studiossa keskustelleen PAMin luottamusmiehen, joka kertoi suorassa lähetyksessä tienaavansa nettona noin 1600 euroa kuukaudessa. Samassa lähetyksessä oli keskustelemassa myös Paavo Arhinmäki ja Appelsin kirjoittaa kolumnissaan aiheesta seuraavasti:

Kansanedustaja Paavo Arhinmäki (vas) säesti, ettei hän tiedä, miten tulisi moisella palkalla toimeen. Kaikki kunnia kaupantädille, mutta totuus on, että moni pienyrittäjä, lähihoitaja, raksamies, koulunkäyntiavustaja, varastomies, maanviljelijä (eläkeläisistä puhumattakaan) jnejne saa käteen paljon PAMin luottamusmiestä vähemmän. Ei ihme, että PAMin edustajan lausuntoja hämmästeltiin monessa ammattiryhmässä. Eräskin IS:n lukija ihmetteli:”1600€/kk verojen jälkeen käteen? Mikä matalapalkka? Siivoojan peruspalkka on 1600€/kk miinus verot!!!”.

Appelsin siis väittää, että PAMin luottamusmiehen tulisi olla tyytyväinen 1600 euron nettopalkkaansa, koska Suomessa on pienituloisempiakin ryhmiä. ”Totuus on”, sanoo Appelsin. Avataanpa hänen totuuttaan:

Verohallinnon laskurin mukaan 1 600 euron nettopalkka tarkoittaa noin 24 000 euron bruttovuosituloja (esimerkkihenkilöni asuu Tampereella, ei kuulu kirkkoon ja saa verotuksesta vain lakisääteiset vähennykset). Kun vuosituloihin lasketaan lomaraha mukaan niin kuukausipalkka on 1900 euroa ja osia, mutta sanotaan nyt sitten että 24 000 euroa vuodessa on 2 000 euroa kuussa. Appelsin jättää myös kolumnissaan mainitsematta, että haastateltu luottamusmies painotti tehneensä 1 600 euron nettokuukausipalkkaan ilta- ja viikonloppuvuoroja ja sen, että hän on palkkataulukon huipulla.

Uskon Appelsinin väitteen, että moni pienyrittäjä tienaa vähemmän. Toisaalta moni pienyrittäjä tienaa myös paljon enemmän kuin 1600 euroa kuussa, koska pienyrittäjät ovat erittäin heterogeeninen ryhmä.

Lähihoitajista valtaosa työskentelee kuntasektorilla. Kuntatyönantajien tilaston mukaan lähihoitaja -nimikkeellä työskentelevän keskimääräinen tehtäväkohtainen palkka oli 2 076 euroa lokakuussa 2014. Eli keskimääräinen lähihoitaja tienaa enemmän kuin vähittäiskaupan myyjä uransa huipulla.

Raksamies on haastava käsite, mutta oletetaan, että Appelsin tarkoitti ammattikouluttamatonta rakennusapumiestä. Rakennusalan palkkatilastoa jossa olisi rakennusapumiehen palkka en löytänyt. Rakennusalan työehtosopimuksen mukaan palkkaryhmään III kuuluvan työntekijän, joka ”suorittaa itsenäisesti vaihtelevia rakennusalan töitä, jotka ovat mm. jonkin ammatin piiriin kuuluvien töiden avustavia töitä tai jonkin ammatin ammattitöitä ilman IV palkkaryhmän ammattilaiselta vaadittavaa ammattitaitoa” tuntipalkka olisi minimissään 12,34 euroa tunnilta. 37,5 tunnin työviikolla tämä tarkoittaa noin 1 850 euron kuukausipalkkaa. En näe Appelsinin peräänkuuluttamaa paljon pienempää palkkaa.

Koulunkäyntiavustajat ovat käytännössä kaikki kunnissa töissä. Palkkatilaston mukaan keskimääräinen koulunkäyntiavustajan tehtäväkohtainen palkka on 1 871 euroa kuussa. Tämä ei siis myöskään juuri poikkea myyjän huippupalkasta.

Varastomies on taas hankalampi käsite, koska jokaisen alan työehtosopimuksessa on määritelty oma varastomiehen palkka. Jos verrataan kuitenkin kaupan alan myyjän ja kaupan alan varastomiehen palkkaa niin vastaavan pituisen kokemuksen omaava varastomies saa hieman parempaa tuntipalkkaa kuin myyjä, mutta lisät ovat hieman huonommat (kaupan alan TES).

Maanviljelijöiden palkkauksesta löysin Tilastokeskuksen tilaston. Tilastossa on laskettu yhteen maatilaa pyörittävien puolisoiden valtionveronalaiset tulot. Vuonna 2013 keskimääräinen yhteenlaskettu tulo oli 61 243 euroa. Puhtaalla jakolaskulla siis 30 621,5 euroa per puoliso. Tuohon summaan on toki laskettu myös muut kuin maataloudesta saatavat tulot, mutta lähtökohtaisesti maanviljelijät näyttävät tienaavan enemmän kuin kaupan työntekijät.

Yhteenvetona näyttää siis siltä, että Appelsinin totuudessa ei ollut totuutta nimeksikään. Toki yksikään Appelsinin mainitsemista työntekijäryhmistä ei näytä yltävän mediaanipalkkaan joka vuonna 2013 oli noin 2 900 euroa. Tästä Appelsin ei mainitse tekstissään mitään vaan usuttaa pienipalkkaisia työntekijöitä kadehtimaan toisiaan. PAMin luottamusmies kehtasi vaatia parempaa palkkaa. Hänet leimataan riidankylväjäksi todeten valheellisesti, että muut tienaavat vielä vähemmän.

Yhdessä asiassa Ulla Appelsin on oikeassa. Suomesta löytyy riidankylväjiä. Yhden Appelsin löytäisi vain vain katsomalla peiliin.

 

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Puoskaripuhelimesta saa myös humpuukia ja seksiä

Kirjoitin eilen illalla soita.me -palvelusta. Aihe jäi vielä kirjoittamisen jälkeenkin vaivaamaan ja keksin sitten hakea soita.me -sivuston ilmoittamalla postilokero-osoitteella googlesta.

Lopputuloksena löysin ennustukset.com -sivuston, jossa myös ilmoitetaan, että heillä on puhelinpalvelua myös apua tarvitseville. Sivun rakenne vastaa soita.me -sivustoa ja lisäksi tekstit ovat selvästi samalta kirjoittajalta. Jostain syystä soita.me -puolella ei mainostettu horoskooppeja vaan ainoastaan auttamispalveluita.

Humpuukipuolelta löytyykin sitten länsimaista horoskooppia, kiinalaista horoskooppia, kristalliennustusta, kaukoparannusta ja ties mitä. Varmaan lupaisivat ennustaa lampaiden maksoistakin, jos sille vain olisi kysyntää.

Samalla löytyi myös palveluiden taustalla olevalle yritykselle nimi, ”Elco”. Tämän nimistä yritystä ei yritysrekisteristä löytynyt, mutta sitten löysin Xara Oy:n, jonka aputoiminimi Elco on. Xara Oy:n postilokero-osoite onkin taas Joensuussa. Samaan Joensuun osoitteeseen haluaa postinsa myös Xdeitti.com, joka tarjoaakin puhelinseksiä.

Varsinainen kokonaisvaltaisen palvelun konserni siis. Rouva soittelee ennustuspalveluun, herra seksilinjoille ja kun puhelinlaskuista tulee riitaa niin voivat sitten yhdessä soittaa auttavaan puhelimeen.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Puoskaripuhelin

Ylioppilaslehti julkaisi jutun Soita.me -puhelinpalvelusta. Toimittaja oli soittanut auttavaksi puhelimeksi tekeytyvään palveluun ja kertonut pahasta olostaan. Koko litteroitu keskustelu on niin vaivaannuttavaa luettavaa, että en edes halua referoida sitä tässä enempää. Lukekaa itse yläpuolen linkistä.

Kommentit puheluun oli saatu Suomen Mielenterveysseuran kriisipuhelintoiminnan päälliköltä Susan Winteriltä, joka toteaa seuraavaa:

”Siitä tuli sellainen olo, että nyt on mennyt Kriisipuhelimen toiminnan periaatteisiin peilaten ihan perusasiatkin avun tarjoamisessa vähän vikaan”

MTV Uutiset on tarttunut samaan aiheeseen aikaisemmin. Jutussa on selvitetty mm. että Soita.me -palvelun työntekijät kuuntelevat murheita provikkapalkalla eli mitä pitempään he saavat asiakkaan olemaan linjoilla, sitä paremmin tienaavat. MTV:n juttuun haastateltu MLL:n ohjelmajohtaja Marie Rautava suhtautuu palveluun myös erittäin kriittisesti, painottaen muun muassa sitä, että jos kyseessä olisi terveydenhuollon tai sosiaalihuollon ammattilaiset niin he esiintyisivät avoimesti omilla nimillään.

Jos unohdetaan Soita.me:n verkkosivujen kankea layout, kuumottavat kuvituskuvat ja kirjoitusvirheitä täynnä olevat tekstit niin seuraavana huomio kiinnittyy siihen kuinka hyvin sivuilta on pimitetty sen taustalla olevat henkilöt ja yhteisöt. Sivuilla on ainoastaan postilokero-osoite. Myöskään Suomen yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä ei löydy soita.me -nimistä yritystä. Kun yrittää hakea tietoja yrityksen käyttämästä domain-nimestä niin törmää tällaisiin tietoihin.

Soita me -sivusto siis maksaa Panamaan rekisteröidylle yritykselle siitä, että heidän julkisia whois -tietojaan ei näytetä. Vertailun vuoksi tämän linkin takaa löytyy suomalaisen terveyspalveluyritys Pihlajalinnan tiedot.

Voiko vastuullinen yritys toimia niin, että yhteystiedot pimitetään, eikä sivuilla ole esimerkiksi johdon tietoja?

Mitä tulee yrityksen työntekijöihin niin vain muutama ilmoittaa, että heillä on minkäänlaista terveydenhuoltoalan koulutusta ja koulutuksena on parhaimmillaankin lähihoitaja. Mielenterveystyön ammattilaiset, kuten psykologit, psykiatrit ja psykoterapeutit loistavat poissaolollaan. Suurin osa työntekijöistä ilmoittaa olevansa vain ”hyviä kuuntelijoita”. En halua syyllistää työntekijöitä, joiden uskon oikeasti haluavan auttaa. Riittääkö kuitenkaan lähihoitaja tai hyvä kuuntelija antamaan hoitoa masennukseen, ahdistukseen tai riippuvuuksiin? Uskallan epäillä, että myöskään työntekijöille ei ole tarjolla psykologisesti kuormittavaan tehtävään kuuluvaa asianmukaista työnohjausta.

Mitä tällaiselle palvelulle sitten voidaan tehdä? Valitettavasti lainsäädäntö ei mitenkään säätele vaihtoehtoisia hoitomuotoja, kun niitä antaessaan ei väitä olevansa terveydenhuollon ammattihenkilö. Puoskarilaiksi kutsuttu lainsäädäntö ei peruspalveluministeri Juha Rehulan mukaan tule etenemään myöskään tällä hallituskaudella vaan nykymalli on toimiva.

Vaikka lainsäädännöllä ei voida puuttua soita.me -palveluun niin asiaan voi silti puuttua aktiivisuudella. Itse ajattelin lähettää tämän tekstini Googlelle, jossa soita.me -mainostaa. Haluaako hakukone mainostaa epäeettistä palvelua mielenterveysongelmista kärsiville? Toiseksi lähetän tämän tekstin Paytrail Oy:lle ja Paytrailin emoyhtiölle Nets Oy:lle, koska Paytrail mahdollistaa puheluiden ennakkoveloittamisen. Haluavatko he yhdistää brändinsä ahdistuneiden hyväksikäyttöön. Toivon, että muutkin lähettävät tästä asiallista palautetta.

Lainsäädäntöön muutosta haluavien kannattaa kysyä kansanedustajilta mielipidettä siihen, että onko tällaisen puoskaroinnin mahdollistaminen oikein.

Jos luit tämän ja etsit tietoa mihin olla yhteydessä kohdanneen kriisin vuoksi niin suosittelen tutustumaan Apua-portaalin palvelulistaukseen

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Aikajana Markku Rossin mukaan

Savon Sanomat julkaisi tänään seurapiiriuutisen. Kansanedustaja Markku Rossi (kesk.) rekisteröi parisuhteensa taiteilija Matti Kaarlejärven kanssa. Kaikkea hyvää heille!

Somekuplassani on ihmetelty, että miksi Rossi äänesti tasa-arvoista avioliittolakia vastaan. Aikajana homojen oikeuksien kehityksestä Suomessa Rossin elämän aikana ehkä selventää vastaa kysymykseen.

5.3.1956 Markku Rossi syntyy

  • homoseksuaalisuus on laitonta ja sairaus

Vuonna 1971 Rossi täyttää 15 vuotta

  • homoseksuaalisuus dekriminalisoidaan, lakiin jää kuitenkin kehotuspykälä, joka kieltää kehottamisen ”samaa sukupuolta olevien haureuteen”.

Vuonna 1981 Rossi täyttää 25 vuotta

  • homoseksuaalisuus poistetaan sairausluokituksesta

Vuonna 1999 Rossi täyttää 43 vuotta

  • kehotuspykälä poistetaan rikoslaista

Vuonna 2002 Rossi täyttää 46 vuotta

  • laki rekisteröidystä parisuhteesta tulee voimaan

Vuonna 2014 Rossi täyttää 58 vuotta

  • Eduskunta päättää tasa-arvoisesta avioliittolaista

Markku Rossi on elänyt koko lapsuutensa ja nuoruutensa asenneympäristössä, jossa homous on ollut rikos ja sairaus. Kaksi kolmasosaa elämästään Suomessa, jossa homoudesta puhuessaan saattaa kehotuspykälän myötä syyllistyä rikokseen (vaikkakin viimeistään 90-luvulla kehotuspykälä jäi kuolleeksi kirjaimeksi).

Aikajanallani keskityin vain lainsäädäntöön. Myös asenneympäristö homoja kohtaan vielä 90-luvulla oli pääasiassa tuomitseva. Viihteessäkin homot olivat naureskelun kohde tai sitten yksipuolisia stereotyyppejä.

Markku Rossi, olet rohkea ja toivottavasti muutkin 1900-lukuisessa asenneympäristössä kasvaneet uskaltavat seurata esimerkkiäsi.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Kauppakamari mutuilee

Muutenkin tasoaan laskenut paikallislehteni Tamperelainen antoi eilen ilmestyneessä numerossaan palstatilaa Tampereen kauppakamarin toimitusjohtaja Antti Eskeliselle. Haastattelussa Eskelinen toteaa, että Tampereelle suunniteltu ratikkahanke olisi ”hidas ja kallis”.

Ratikan sijaan Eskelinen ehdottaa panostamista lähijunaliikenteeseen, joka muun muassa mahdollistaisi tehokkaan kaavoituksen. Infrahankkeita ei myöskään pitäisi hänen mielestään perustella sillä, että ne tuottavat helpotusta ruuhka-aikoihin.

Kuten Tampereen kaupungin raitiohankkeen tueksi tekemistä suunnitelmista selviää niin raitiotie tulee olemaan bussivaihtoehtoa nopeampi ja halvempi. Hervannan ja Lentävänniemen bussien kapasiteetti tulee vastaan jo nyt mikä näkyy siinä, että bussit ketjuuntuvat ja joutuvat jättämään ihmisiä pysäkille ruuhka-aikaan. Ratikan myötä saadaan aikaan myös Eskelisen haaveilemaa tehokasta kaavoitusta ja parhaimmillaan 36 000 uutta asuntoa. Myös Eskelisen lausuma siitä, että infrahankkeita ei pitäisi perustella ruuhkien helpottamiselta joutuu outoon valoon, kun lukee kaksi vuotta vanhaa kirjoitusta, jossa Eskelinen vaatii rantatunnelin rakentamista yhtenä perusteenaan kehätien liikenteen kasvu.

Eskelinen ja kauppakamari eivät siis joko ole perehtyneen raitiotien suunnitelmiin tai sitten Eskelinen valehtelee kirkkain silmin haastattelussa. Kertoo paljon myös paikallislehdestä, joka antaa palstatilaa toimitusjohtajan mutuilulle kysymättä yhtäkään kriittistä kysymystä, kuten miten lähijunat ratkaisevat Hervannan joukkoliikenneongelmat tai vastustaisiko kauppakamari nykytilanteessa myös rantatunnelia.

Laajemmin katsottuna tämä kuvaa osaltaan suomalaisen liike-elämän ja kritiikittömän lehdistön yhteistyötä. Setä puvussa pääsee laukomaan vapaasti mielipiteitään, jotka pyrkivät status quon ylläpitämiseen. Toimittajan tehtäväksi jää nyökyttely ja vastausten kirjaaminen.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!