Eliitin vastaisku

Eilen käytiin lähetekeskustelu kansanedustajien sopeutumiseläkkeiden poistamistamista vaativasta kansalaisaloitteestamme. Kaikki kansanedustajat eivät puheiden perusteella ole valmiita sopeutumiseläkkeistä luopumaan, mutta lakimuutoksia tuntui suurin osa edustajista kannattavan. Illan tunteikkaimmasta puheenvuorosta vastasi RKP:n Stefan Wallin, joka piti poliittisen eliitin puolutuspuheen. Esimerkiksi Iltalehti julkaisi puheenvuoron kokonaisuudessaan ja siihen kannattaa tutustua ennen eteenpäin jatkamista. Tarkoitukseni on nimittäin vastata Wallinin väitteisiin.

Wallin: en ole aikeissani jäädä sopeutumiseläkkeelle, vaikka en enää ole vaikuttamassa tässä talossa ensi vuoden eduskuntavaalien jälkeen.

Wallin aloittaa puheenvuoronsa siten, että hän kehystää itsensä ulkopuoliseksi. Hän ei ole aikeissa jäädä sopeutumiseläkkeelle, mutta hän ei kuitenkaan kiellä mahdollisuutta, että sitä nostaisi. Vaikka Wallin ei heti eduskuntakautensa jälkeen jäisikään sopeutumiseläkkeelle niin hänellä on oikeus nostaa sitä aina työttömyyden koittaessa.

Wallin: [sopeutumiseläkkeiden poistaminen tarkoittaisi]että ryhdyttäisiin takautuvasti toimivaan lainsäädäntöön – jossa siis jälkikäteen muutettaisiin niitä ehtoja, jotka vallitsivat silloin, kun tuleva edustaja hyvässä uskossa lupautui ehdokkaaksi ja ehkä luopui siviilityöstään tultuaan valituksi eduskuntaan.

Suomen eduskunnalla ei ole tapana harrastaa takautuvasti toimivaa lainsäädäntöä. Päinvastoin. Suomen eduskunta on välttänyt takautuvasti toimivaa lainsäädäntöä. Edellinen kerta kun tämä talo oikeusoppineiden mukaan teki, tai joutui tekemään, näin – silloin elettiin 1940-lukua ja puuhattiin sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä.

Tämä väite takautuvasta lainsäädännöstä toistui useampienkin edustajien puheenvuoroissa, mutta Wallinin sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin rinnastaminen oli pohjanoteeraus. Toivoisin, että vuodesta 2007 eduskunnassa ollut kansanedustaja tuntisi perusoikeusjärjestelmäämme sen verran, että erottaisi taannehtivan rikoslainsäädännön kiellon muista lainsäädäntömuutoksista. Takautuvasti ei voida rikoksesta tuomita, mutta tuskin Wallin haluaa väittää, että kansanedustajana toimiminen on rikollista.

Kansanedustajilta tuntuu muutenkin jäävän huomaamatta, että he lähes jatkuvasti tekevät päätöksiä, jotka muuttavat takautuvasti esimerkiksi eläkejärjestelmän tai työttömyysturvajärjestelmän ehtoja. En minä voi jäädä eläkkeelle niillä ehdoilla, jotka olivat voimassa vuonna 2004 kun siirryin työelämään. Tämän jälkeen esimerkiksi eläkeikä on noussut. Ottamatta kantaa aktiivimallilainsäädännön hyvyyteen tai huonoututeen, ei sellaista ollut silloin kuin aloitin työelämän, mutta silti joudun sopeutumaan sen ehtoihin jäädessäni työttömäksi.

Wallin: Samalla tässä keskustelussa on myös unohdettu, että kansanedustajan tuulinen työ saattaa olla kaikkea muuta kuin meritoivaa henkilökohtaista tulevaisuutta ajatellen. Siksi sopeutumiseläkejärjestelmä on 50 vuotta sitten keksitty.

Korjataan nyt vuosistakin faktat. Siitä säädettiin vuonna 1982 eli järjestelmällä on ikää noin 35 vuotta. Aikanaan sopeutumiseläkkeistä ei myöskään käyty suurta periaatteellista keskustelua vaan järjestelmä kehitettiin valiokuntakäsittelyssä, jolloin lainsäädäntöaineistoa asiasta ei juurikaan ole. Lainaan kuitenkin alle sosiaalivaliokunnan mietintöä 11/1982:

“ei ole tarkoituksenmukaista, että suhteellisen nuorena eduskuntatyöstä luopuvalle ryhdyttäisiin rajoituksetta maksamaan kansanedustajan eläkettä, valiokunta ehdottaa menettelyä, jossa eläkkeensaajan saama ansiotulo vähentäisi tai poistaisi kokonaan hänelle tulevan eläkkeen”

En tiedä luotettiinko 80-luvulla siihen, että yksikään kansanedustaja ei jää vetämään lonkkaa, jos töitä on,mutta vaikea nähdä kansanedustajien nykyistä menettelyä sopeutumiseläkkeiden kanssa sellaisena kuin lakia säädettäessä oli tarkoitus.

Wallin: Eduskuntalaitoksen arvovallan kannalta ei voi kuitenkaan olla niin, että joku täysin ulkopuolinen häntä alkaa heiluttaa parlamentaarista koiraa. Että muutoksia sopeutumiseläkejärjestelmään tehdään jonkun muun tahon kuin eduskunnan ja kansanedustajien omasta aloitteesta.

Kansanedustajilla on ollut mahdollisuus tehdä muutoksia sopeutumiseläkejärjestelmään omasta aloitteestaan. Tähän ei kuitenkaan ole tartuttu jolloin on täysin ymmärrettävää, että painetta tulee ulkopuolelta.

Wallin: Jos sopeutumiseläkejärjestelmään joskus tulee viilauksia, se johtuu tämän talon omasta tahdosta ja punnitusta johtopäätöksestä, ei toriparlamentin vaatimuksesta

Wallin näyttää olevan kansanedustajia joiden mielestä kansalaisaloitteet tuovat lähinnä hiekkaa eduskunnan lattialle. Kansalaisaloitteellamme oli 70 005 allekirjoittajaa, joten sen leimaaminen toriparlamentiksi on melkoinen väite.  Viime eduskuntavaaleissa RKP muuten sai noin 140 000 ääntä, joten onko RKP siis kaksi toriparlamenttia?

Kun kansalaisaloite ylitti 50 000 allekirjoitusta annoin muutamia haastatteluja, joissa painotin, että kansandustajat eivät voi olla yhteiskunnan rälssiluokkaa. Nähtävästi osa edustajista kuitenkin kokee kuuluvansa tällaiseen. On totta, että kansanedustajat ovat demokraattisessa järjestelmässä kaikista ylimpänä. Heitä sitoo tehtävässään ainoastaan perustuslaki ja tehtävää on syytäkin hoitaa ylpeydellä. Säätäessään lakeja kansanedustajat vaikuttavat kaikkien oikeuksiin, etuihin ja velvollisuuksiin. Samalla kriittisyydellä edustajien tulisi arvioida myös omia oikeuksiaan.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Kaupunginhallituksen luontolahjafarssi

Tampereen kaupunginhallitus käsitteli maanantaina 18.12. luonnonsuojelualueen perustamista Hervantaan Makkarajärvi-Viitastenperän alueelle. Alue on osoitettu luonnonsuojelualueeksi vuonna 2012 kaupunginvaltuuston hyväksymässä luonnonsuojeluohjelmassa. Tarkoitus oli hyväksyä luonnonsuojelualue osana Suomen 100 -vuotisjuhlavuoden luontolahjakampanjaa.

Ennen kaupunginhallitusta asia oli käsittelyssä yhdyskuntalautakunnan ympäristö- ja rakennusjaostossa ja sen pöytäkirjasta on luettavissa taso millä asiaa on valmisteltu:

Päätettävänä olevat rajausehdotus ja rauhoitusmääräykset on valmisteltu yhdessä kiinteistötoimen, liikuntapalveluiden sekä kaupunkiympäristön suunnittelun asemakaavoituksen, yleiskaavoituksen, viheralueiden ja hulevesien ja liikennesuunnittelun kanssa.Tampereen Taivaltajilta sekä Luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiriltä ja Luonnonsuojeluliiton Tampereen yhdistykseltä on saatu kommentteja valmistelutyön kuluessa. Tampereen hallintokuntien kesken pidettiin 17.11.2017 palaveri, jonka mukaisesti alueen rajausta ja rauhoitusmääräyksiä on muokattu.

Lautakunnan jaosto esitti kaupunginhallitukselle luonnonsuojelualueen perustamista ja tämä oli myös kaupunginhallituksen esityslistan mukainen päätösesitys. Kesken asian käsittelyn kokoomuksen Ilkka Sasi esitti luonnonsuojelualueen perustamisen hylkäämistä. Äänestyksessä hylkäämistä kannattivat kaikki kokoomuksen, SDP:n, perussuomalaisten ja TaPun edustajat.

Jotta päätös ei näyttäisi niin pahalta Ilkka Sasi sokerikuorrutti sitä Kalervo Kummolan nenäliinaan luonnostelemalla ponnella. Ponnen mukaan kaupunki neuvottelisi Kangasalan ja Lempäälän kanssa yhteisen luonnonsuojelualueen perustamisesta. Tähän alueeseen kuuluisi myös osa Makkarajärveä.

Hieno ajatus vaan katsoessa Lempäälään ja Kangasalan maaomistuksia Makkarajärven tuntumassa ymmärtää ilman maanmittaajan koulutustakin yhteisen luonnonsuojelualueen olevan järjetön ajatus.

Kangasalan ja Lempäälän maanomistukset ruskealla ja punaisella

Kuten kuvasta näkyy, naapurikuntien maanomistus on hajanaista ja yhtenäisen luonnonsuojelualueen saisi vain rakentamalla sillat alueiden välille. Vai kuuluuko kokoomusideologiaan nykyisin yksityisten maiden pakkolunastus luonnonsuojelualueen varmistamiseksi?

En keksi miksi kokoomus ja SDP vastustavat Hervannan luonnonsuojelualuetta. Ehkä tässä takana on myöhemmin selviävä lehmänkauppa. Toki näillä puolueilla on oikeus kaupunginhallituksessa äänestää esitykset nurin. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että näitä päätöksiä perustellaan ponsiesityksillä, joiden järjettömyyden huomaa vain katsomalla karttaa. Se on niin kaupunkilaisten kuin päätösvalmistelijoiden aliarviointia.

Mitä tulee luonnonsuojelualueen kohtaloon niin kaupunginhallituksessa vähemmistöön jääneiden vihreiden, vasemmistoliiton ja keskustan edustajat tekevät valtuustoaloitteen luonnonsuojelualueen perustamisesta esityksen mukaisesti. Toivottavasti siinä vaiheessa kokoomus ja SDP ovat keksineet parempia perusteluita luonnonsuojelualueen hylkäämiseen.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Älä usko Ilta-Sanomiin! (OM ei varsinaisesti ehdota kiinniotto-oikeuden laajentamista)

Oikeusministeriö julkaisi keväällä arviomuistion laittoman maassa oleskelun tutkintakeinoja ja rangaistusasteikkoa koskevista lainsäädännön muutostarpeista. Arviomuistiossa nähtiin tarpeelliseksi nostaa laittoman maassaolon rangaistusasteikkoa kuuteen kuukauteen vankeutta. Tänään Ilta-Sanomat julkaisi aiheesta raflaavan jutun, jonka mukaan ministeriö ehdottaa jokamiehen kiinniotto-oikeuden laajentamista laittomaan maassaoloon.

Alla olevat lainaukset ovat suoraan arviointimuistiosta, joten arvioikaapa itse (lihavointi minun):

Kiinniotto-oikeudella puututaan perustuslain 7 §:n 1 momentissa turvattuihin henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen. Tästä huolimatta on suhteellisuusperiaatteen estämättä katsottu mahdolliseksi, että eräät vain sakolla rangaistavat rikokset on saatettu ensin jokamiehen kiinniotto-oikeuden ja sittemmin yleisen kiinniotto-oikeuden piiriin. Laiton maassa oleskelu ei ole kuitenkaan sen tyyppinen rikos, johon ensin jokamiehen kiinniotto-oikeutta ja sittemmin yleistä kiinniotto-oikeutta on tarkoitettu käytettäväksi. Ei ole myöskään aihetta olettaa, että yleinen kiinniotto-oikeus olisi välttämätön tai edes erityisen tarpeellinen tai hyödyllinen keino laittomasti maassa oleskelevien tavoittamiseksi.

 

Kielteinen johtopäätös perustuu siihen, että laitonta maassa oleskelua ei voida pitää tekona, johon syyllistyminen on pääteltävissä tekijästä tai teosta ulkoisesti ilmenevistä seikoista. Sen enempää kiinniottajan kuin kiinniotettavankaan kannalta ei ole aihetta edistää sellaisten tilanteiden syntymistä, joissa henkilö turvautuu kiinniotto-oikeuteen esimerkiksi kiinniotettavan ulko-maalaisuuteen viittaavan ulkonäön perusteella ilman riittäviä ulkomaalaisrikkomukseen syyllistymistä osoittavia tosiseikkoja. Ulkomaalaisrikkomuksella ei ole myöskään törkeämpää tekomuotoa, josta aiheutuisi teon törkeysastetta koskevan arvioinnin vaikeus. Lisäksi on otettava huomioon, että ulkomaalaisrikkomuksella ei ole myöskään asianomistajaa, jonka tekemiin havaintoihin ja jonka etujen turvaamiseen kiinniotto-oikeuden käyttäminen useimmiten perustuu.

Ei tuo varsinaiselta ehdotukselta kuulosta, vaan arviomuistiossa suhtaudutaan kriittisesti kiinniotto-oikeuden käyttämiseen laittoman maassa oleskelun yhteydessä. Arviomuistioon asiasta on kuitenkin kirjattu, koska jos rangaistusasteikkoa nostetaan vankeusrangaistuksiin niin rikokseen syyllistyvä on automaattisesti yleisen kiinniotto-oikeuden piirissä. Pakkokeinolain 2 §:n mukaan jokaisella on oikeus ottaa kiinni verekseltä tai pakenemasta tavatun, jos rikoksesta saattaa seurata vankeutta. Tällainen asia on hyvä huomioida arviomuistiossa, eikä sen huomioiminen tarkoita asian ehdottamista.

Yleisenä muistisääntönä painottaisin: älä usko mitä Ilta-Sanomat kirjoittaa!


Lisäys 6.9. klo 14:56 Ministeriö tiedottaa, että jatkovalmistelussa estetään yleisen kiinniotto-oikeuden laajentaminen laittomaan maassa oleskeluun. Mielenkiintoista nähdä miten poikkeus pakkokeinolakiin toteutetaan, sillä vastaavia pykäliä ei ole ennen ollut.

http://oikeusministerio.fi/artikkeli/-/asset_publisher/ministeri-hakkanen-jokamiehen-kiinniotto-oikeutta-ei-olla-liittamassa-laittomaan-maassa-oleskeluun

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Kansalaisaloite kansanedustajien sopeutumiseläkkeen lopettamiseksi?

Kansanedustajien sopeutumiseläke nousee toistuvasti julkiseen keskusteluun ja tästä kiitän iltapäivälehtiä. Tällä viikolla iltapäivälehdet perehtyivät Päivi Lipposen tulo-optimointiin ja keskustelu jälleen heräsi. Päättäjien kanta tuntuu olevan, että asialle ei mitään voida, koska sopeutumiseläkkeet on jo myönnetty tai niitä on ansaittu.

Tällä hetkellä kansanedustajat jakautuvat kahteen kastiin:

  • ensimmäisen kerran vuoden 2011 eduskuntavaaleissa tai myöhemmin valittuihin
  • ennen vuotta 2011 valittuihin.

Vuonna 2011 tai sen jälkeen valitut kansanedustajat ovat oikeutettuja edustajauransa jälkeen ainoastaan sopeutumisrahaan, jota maksetaan 1-3 vuotta kansanedustajakausien perusteella. Ennen vuotta 2011 valitut kansanedustajat ansaitsevat sopeutumiseläkettä, joka on paljon avokätisempi etuus. Sitä maksetaan aina varsinaiselle eläkkeelle siirtymiseen asti siltä ajalta kun etuudensaaja ei ole työllistynyt toistaiseksi jatkuvaan työhön, josta maksetaan vähintään noin 1 800 euroa kuukaudessa. Lisäksi myöskään pääomatulot eivät vaikuta sopeutumiseläkkeeseen, joka mahdollistaa Lipposmaisen kikkailun.

Kansanedustajan sopeutumiseläke lopetettiin vuonna 2011 säädetyllä lakimuutoksella. Tätä lakia säädettäessä ei kuitenkaan tutkittu mahdollisuuksia poistaa sopeutumiseläkettä sitä jo aiemmin ansainneilta tai jo nostavilta. Yleisenä perusteluna tälle tuntuu olevan ajatus siitä, että kansanedustajan sopeutumiseläke olisi omaisuudensuojan piirissä, kuten työeläke. Asiaa ei ole kuitenkaan arvioitu perustuslakivaliokunnassa. Työeläkkeen omaisuudensuojasta perustuslakivaliokunta on lausunnossaan PeVL 60/2002 lausunut:

“Eläkkeiden omaisuudensuoja pohjautuu valiokunnan käytännön mukaan (PeVL 9/1999 vp, s. 2/I) ajatukseen, että tietty ansiosidonnainen etuus, ennen kaikkea oikeus työeläkkeeseen, ansaitaan palvelussuhteen kestäessä.

Tällä tavoin ansaittavaa mutta vasta myöhemmin maksettavaa etuutta pidetään työsuorituksen vastikkeen osana. Oikeutta kansaneläkkeeseen ei sen sijaan kansaneläkkeen rahoitustavasta huolimatta ole pidetty omaisuudensuojan piiriin kuuluvana.”

Kansaneläkkeestä perustuslakivaliokunta on lausunut seuraavaa:

Kansaneläkkeet on rahoitettu valtaosin vakuutetun maksamilla vakuutusmaksuilla jatyönantajan maksamilla kansaneläkemaksuilla. Kansaneläkkeen saaminen tai suuruus ei kuitenkaan ole riippunut näistä suorituksista. Niitä onkin valtiosääntöoikeudellisessa mielessä pidetty(PeVL 181/1985 vp) veronluonteisina maksuina eli vastikkeettomina rahasuorituksina. Maksut eivät ole valiokunnan käsityksen mukaan perustaneet vakuutetuille sellaista oikeutta kansaneläkkeeseen, että tämä seikka muodostuisi esityksen kannalta merkitykselliseksi suhteessa hallitusmuodon 12 §:ssä turvattuun omaisuudensuojaan. Siksi tältä kannalta ei ole valtiosääntöistä vaikutusta sillä, että kansaneläkkeen muuttuessa eläkevähenteiseksi sen pohjaosa jää – aiemmissa eläkkeissä asteittain – saamatta ansioeläkkeen ylittäessä tietyn tason.”

Kaikki eläke-edut eivät siis perustuslakivaliokunnan tulkinnan mukaan omaisuudensuojan piirissä. Huomattavaa on, että eläkkeensaajat ovat myös maksuillaan kerryttäneet kansaneläkettä, toisin kuin kansanedustajat sopeutumiseläkettä ja silti perustuslakivaliokunta katsoi, että se ei ole omaisuudensuojan piirissä.

Perustuslakivaliokunnan kanta asiaan on siis kaikkea muuta kuin selvä. Selkeä kanta saadaan ainoastaan pyrkimällä muuttamaan lakia, jolloin asiasta saadaan perustuslakivaliokunnan lausunto.

Kansanedustajilla tuskin on halua lähteä muuttamaan sopeutumiseläkejärjestelmää omasta halustaan. Siksi ehdotan kansalaisaloitetta sopeutumiseläkkeen lakkauttamiseksi.

Lakiteknisesti sopeuttamiseläkkeen lakkauttaminen on nähdäkseni yksinkertaista. Lisätään lakiin kansanedustajien eläkkeestä ja sopeutumisrahasta uusi siirtymäsäännös, jonka mukaan lakia nykymuodossaan sovelletaan kaikkiin kansanedustajiin. Sopeutumiseläkettä tällä hetkellä nostavat kansanedustajat voisivat olla oikeutettuja kansanedustajan sopeutumisrahaan siirtymäsäännöksen voimaantulosta samoin perustein kuin muut sopeutumisrahaan oikeutetut.

Alle olen luonnostellut varsinaista kansalaisaloitetta sopeutumiseläkkeen lopettamiseksi. Sama teksti löytyy myös täältä, jonne voi helposti jättää kommentteja ja halutessaan muokata parempaan suuntaan.

Jos näkemykseni kerää kannatusta niin perustan myös varsinaisen kansalaisaloitteen. Menestyvät kansalaisaloitteet eivät kuitenkaan synny yksin. Jos haluat auttaa minua, tsempata tai vaikka haukkua koko hankkeen niin sähköpostini on joel @ rouvinen.fi


Laki kansanedustajan eläkkeestä ja sopeutumisrahasta annetun lain (329/1967) muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaan

kumotaan kansanedustajain eläkelain muuttamisesta annetun lain (150/2011) siirtymäsäännös

lisätään siirtymäsäännös seuraavasti:

Tämä laki tulee voimaan 29 päivänä huhtikuuta 2019.

Ennen lain voimaantuloa kansanedustajina toimineisiin henkilöihin, joihin sovelletaan kansanedustajain eläkelain 2 §:n 2 momenttia ja 11 §:n 4 momenttia sellaisina kuin ne olivat voimassa lain 150/2011 voimaan tullessa ovat tämän lain voimaan tullessa oikeutettuja sopeutumisrahaan lain 150/2011 2 §:n mukaisesti.

Perustelut

Johdanto

Kansanedustajan sopeuttamiseläkettä maksetaan ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja valituille kansanedustajille. Tämän uudistuksen tarkoituksena on lopettaa kansanedustajien oikeus sopeutumiseläkkeeseen riippumatta siitä, koska heidät on ensimmäistä kertaa valittu eduskuntaan.

Jatkossa kaikille kansanedustajille maksettaisiin sopeuttamisrahaa kuten lain 2 §:ssä säädetään.

Nykytila

Vuonna 2011 ja sen jälkeen valituilta kansanedustajilta poistettiin oikeus sopeutumiseläkkeeseen lailla  150/2011. Edellä mainittu laki säädettiin kansanedustajien lakialoitteesta, eikä sen valmistelussa selvitetty mahdollisuutta poistaa oikeutta sopeuttamiseläkkeeseen myös ennen lain voimaantuloa valituilta kansanedustajilta.

Nykytilan arviointi

Ennen vuotta 2011 valittu kansanedustaja, joka on ollut edustajantoimessa vähintään 7 vuotta on oikeutettu sopeutumiseläkkeeseen. Oikeus sopeutumiseläkkeeseen jatkuu, kunnes kansanedustaja siirtyy vanhuuseläkkeelle. Sopeutumiseläke keskeytyy, kun kansanedustaja siirtyy toistaiseksi jatkuvaan kokoaikatyöhön.

Vuonna 2011 tai sen jälkeen ensimmäisen kerran valittu kansanedustaja on oikeutettu edustajantoimensa jälkeen 1-3 vuoden sopeutumisrahaan riippuen hänen edustajantoimensa pituudesta.

Esityksen tavoitteet

Esityksellä on tarkoitus kannustaa sopeutumiseläkkeeseen oikeutettuja kansanedustajia työllistymään edustajantehtävien jälkeen.

Valtiontalouteen syntyy sekä säästöjä kun sopeutumiseläkkeitä ei enää tarvitse maksaa sekä tuloja työllistyvien kansanedustajien tuloveroista.

Esityksen vaikutukset

Taloudelliset vaikutukset

Esitys tuottaa taloudellisia säästöjä, joita on kansalaisaloitteen vaikea arvioida. Iltalehden uutisen mukaan sopeutumiseläkettä maksettiin kesäkuussa 2017 kolmellekymmenellekuudelle kansanedustajalle yhteensä noin 100 000 euroa.

Kun sopeutumisrahan maksuaika on lyhyempi niin oletettavasti säästöt vuodessa ovat satojatuhansia euroja.

Lisäksi esitys tuottaa verotuloja, kun kansanedustajat työllistyvät.

Yhteiskunnalliset vaikutukset

Entisten kansanedustajien toiminta sopeutumiseläkkeen optimoinnissa nousee säännöllisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun. Sopeutumiseläkkeiden poistaminen nostaa kansanedustajien ja eduskunnan arvostusta.

Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan samaan aikaan, kun vuoden 2019 eduskuntavaaleissa valittaa eduskunta aloittaa työnsä.

Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Ehdotettu laki poistaisi kansanedustajilta sopeutumiseläkkeen. Julkisuudessa on esitetty näkemyksiä, että sopeutumiseläke olisi omaisuudensuojan piirissä kuten työeläke. Asiasta ei kuitenkaan perustuslakivaliokunnan lausuntoa.

Työeläkkeen omaisuudensuoja perustuu perustuslakivaliokunnan mukaan (PeVL 9/1999) siihen, että myöhemmin maksettavaa etuutta pidetään työsuorituksen vastikkeen osana. Sopeutumiseläkettä ei kuitenkaan kerry säännöllisesti kansanedustajan tehtävien myötä, vaan kansanedustajan tulee toimia edustajantehtävissä vähintään 7 vuotta saadakseen sopeutumiseläkettä.

Sopeutumiseläkettä ei myöskään voi suoraan rinnastaa työeläkkeeseen. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan PeVL 12/1995 katsonut, että kansaneläke ei ole omaisuudensuojan piirissä. Tämä siitäkin huolimatta, että silloinen kansaneläke kertyi palvelussuhteen myötä.

Koska asia on tulkinnanvarainen tulisi säätämisjärjestyksestä saada perustuslakivaliokunnan lausunto. 

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Sipilä-show

Sanomalehti Kaleva julkaisi tänään uutisen, jossa oli haastateltu Juha Sipilän hallituskriisin keskellä konsultoimia asiantuntijoita Seppo Tiitistä ja Mikael Hidéniä. Tiitisen ja Hidénin mukaan Sipilää kiinnosti ainoastaan, että voisiko perussuomalaisista irtautuva ryhmä pelastaa hallituksen.

Sipilä itse kommentoi tapahtumien kulkua eilen, kun Eduskunta kävi keskustelua valtioneuvoston ilmoituksesta hallituspohjan muutoksista. Ymmärtääkseni tarkemmin mitä kenenkin mielestä tapahtui, koostin alle tapahtumia kronologiseen järjestykseen.

Lauantai 10.6.

Klo 13.34

Jussi Halla-aho valitaan perussuomalaisten puheenjohtajaksi

Sunnuntai 11.6.

Tarkka aika ei tiedossa

Juha Sipilä soittaa oppositioryhmien puheenjohtajille ja kertoo mahdollisesta uuden hallituksen muodostamisesta.

Juha Sipilä soittaa Mikael Hidénille ja kysyy hallituksen mahdollisesta jatkamisesta nykykokoonpanolla.

Ilta

Sipilä omien sanojensa mukaan kuulee ensimmäisen kerran mahdollisesta kansanedustajien irtautumisesta perussuomalaisten ryhmästä (“Sunnuntai-iltana kuulin ensimmäisen kerran jotakin mietintää olevan”)

Maanantai 12.6.

Klo 10.00

Juha Sipilä ja Petteri Orpo tapaavat Jussi Halla-ahon ja keskustelevat perussuomalaisten mahdollisuudesta jatkaa hallituksessa.

Noin klo 12.00

Juha Sipilä esikuntineen soittaa Seppo Tiitiselle ja kysyy mahdollisuudesta, että perussuomalaisista irtautuva ryhmä jatkaisi hallituksessa.

Noin klo 13.00

Timo Soinin valtiosihteeri Samuli Virtanen soittaa Seppo Tiitiselle ja kyselee miten eduskuntaryhmän hajoaminen tapahtuu.

Klo 14.00

Juha Sipilä soittaa Jussi Halla-aholle ja ilmoittaa, että perussuomalaiset eivät voi jatkaa hallituksessa.

Klo 17.00

Seppo Tiitinen tapaa Samuli Virtasen ja kaksi muuta perussuomalaisten ministerien avustajaa. Keskusteluissa puhutaan 20 ex-perussuomalaisen ryhmästä.

Tapaamisen jälkeen Mikael Hidén soittaa Seppo Tiitiselle.

Samaan aikaan Sipilä ja Orpo pitävät tiedotustilaisuutta hallituksen tilanteessa.

Tiistai 13.6.

Tarkka aika ei tiedossa

Sipilä lähtee viemään hallituksen erokirjettä tasavallan presidentin kesäasunnolle Naantaliin

Klo 13.00

Perussuomalaisista irtautuu uusi vaihtoehto-ryhmä.

Klo 14.30

Sipilä ja uusi vaihtoehto -ryhmän pj Simon Elo keskustelevat puhelimessa

Puhelun jälkeen Sipilä ja Orpo päättävät perua hallituksen eroilmoituksen.


Sipilälle oli siis jo hänen oman ilmoituksensakin mukaan sunnuntai-iltana tiedossa, että perussuomalaisista on irtoamassa ryhmä. Voi olla, että puhelu Mikael Hidénille tapahtui siis vasta tämän jälkeen. On kyllä mielenkiintoista, että sunnuntai-iltana Juha Sipilä keksii heti soittaa Hidénille.

Maanantaina keskusteluja Seppo Tiitisen kanssa kävivät niin Juha Sipilän esikunta kuin perussuomalaista irtautuva ryhmä. Pidän melko epätodennäköisenä, että nämä kaksi ryhmää soittelisivat Seppo Tiitiselle toisistaan tietämättä.

Kuitenkin Sipilä lähti viemään eroilmoitusta tiistaina Naantaliin ja vielä lentokoneella. Tällä saatiin Juha Sipilälle helppoa julkisuutta sankarilentäjänä sekä kovien ratkaisujen poliitikkona.

Mutta kun tapahtumien taustat paljastuvat jää sankarilentäjän seuraajalle lähinnä huijattu olo.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Vihreä kiertue Tampereella – huomioita puheenjohtajaehdokaspaneelista

Puheenjohtajapaneeli käynnistymässä. Kuvasta puuttuu Mika Flöjt, joka myöhästyi auton hajoamisen vuoksi.

Vihreä Suomi -puheenjohtajakiertue rantautui eilen Tampereelle. Vihreät järjestää puheenjohtajastaan neuvoa antavan jäsenäänestyksen (johon neuvoa antavuudesta huolimatta on sitouduttu) ja minullakin on äänioikeus. Suosikkini puoluejohtajaksi on vielä haussa, joten kävin kuuntelemassa puheenjohtajapaneelista. En tunne yhtäkään ehdokasta ennalta, joten alla varsin puolueettomia huomioitani puheenjohtajapaneelista ja ehdokkaista. (kyseessä ei ole kattava raportti kaikesta tapahtuneesta, sitä varten suosittelen katsomaan tallenteen paneelista sen ilmestyttyä)

Luin ennen tenttiä spekulaatioita ehdokkaiden väsähtämisestä paneeleihin, mutta tällaisesta ei ollut tietokaan. Keskustelu oli vireää ja panelistit vastasivat innolla sekä paneelia johtaneen Vihreän langan päätoimittajan Riikka Suomisen, että yleisön kysymyksiin.

Jo useammassa esittelypuheenvuorossa otettiin kantaa siihen, että vihreiden tulee muotoutua entistä enemmän yleispuolueen suuntaan. Olli-Poika Parviainen totesi, että Suomen kansa haluaa vihreät hallitukseen.

Nykyinen puheenjohtaja Ville Niinistö joutuu väistymään puheenjohtajan paikalta puolueen rotaatiosäännön vuoksi. Ehdokkaat olivat Maria Ohisaloa lukuun ottamatta sitä mieltä, että he olisivat kannattaneet Niinistön jatkoa, jos se olisi ollut mahdollista. Ohisalo perusteli näkemystään sillä, että puolue tarvitsee “lisää puhuvia päitä” ja vastuuta tulee jakaa enemmän. Keskustelun kuluessa Ohisalon näkemyksiin yhtyivät erityisesti Emma Kari ja Krista Mikkonen, vaikka he eivät olisi puheenjohtajaa olisikaan vaihtaneet. Krista Mikkonen myös kuittasi nykyisen puheenjohtajan suuntaan ilmoittamalla, että hän ei puheenjohtajana ampuisi kaikkea mikä liikkuu.

Keskustelun kiinnostavin osuus käynnistyi tamperelaisen kaupunginvaltuutetun Jaakko Stenhällin yleisökysymyksestä “Suomen rooli globaalissa talousjärjestelmässä”. Tämä tuntui yllättäneen keskustelijat, sillä vastaukset eivät tulleet niin selkeinä kuin Riikka Suomisen kysymyksiin:

Krista Mikkonen painotti Suomen aktiivisuutta EU:ssa ja olla kansainvälinen vastuunkantaja. Mikkosen mukaan Suomen tulee panostaa korkeaan teknologiaan. Emma Kari katsoi, että Suomen tulee ajaa kansainvälisissä yhteyksissä vastuullista markkinataloutta. Mika Flöjtin vastauksissa painottui, että Suomen tulee olla yrittäjille turvallinen yhteiskunta yrittää, Suomen hajautettu maatalousjärjestelmä tulee säilyttää sekä Pohjois-Suomen matkailua kehittää. Maria Ohisalo julistautui EU-federalistiksi, mutta samalla painotti sitä, että ihmisten hyvinvointi on nähtävä osana talouspolitiikkaa ja leikkauksien haitallisuutta. Touko Aalto puhui aggressiiviseen verosuunnitteluun puuttumisesta, sekä euroalueen tilanteen uudelleenjärjestelystä. Aalto piti Saksan ylijäämien kahmimista pitkällä tähtäimellä kestämättömänä ja pohti EU:n budjettikurisääntöjen muuttamista. Aalto otti myös painotti, että vihreiden tulee pystyä ottamaan kantaa isoihin rakennekysymyksiin. Viimeisenä vastaajana myös Olli-Poika Parviainen otti kantaa eurojärjestelmän ongelmiin ja painotti, että kansainvälisestä taloudesta tulee saada kestävämpää. Parviainen mainitsi myös sen, että Suomen tulee saada osaajia ulkomailta.

Jatkokysymyksenä federalisteiksi julistautuivat myös muut puheenjohtajaehdokkaat Mika Flöjtiä lukuunottamatta. Flöjt perusteli vastaustaan EU:n korruptiolla ja huolella siitä, että tällöin EU saisi liikaa valtaa mm. Suomen kaivosasioihin. Emma Kari painotti, että pienen maan etu on olla osa isoa yhteisöä. Touko Aallon mukaan kansallisvaltiot eivät pysty ratkaisemaan isoja globaaleja uhkia. Olli-Poika Parviainen painotti, että kansainvälisessä yhteistyössä on muistettava myös kansainvälinen yhteisvastuu. Maria Ohisalo muistutti, että EU:n tämänhetkinen sosiaalipolitiikka on työpolitiikkaa ja että jatkossa tätä pitäisi muuttaa. Krista Mikkosen mukaan Suomi saa kansainvälisellä aktiivisuudella kokoaan suuremman painoarvon.

Kaikki panelistit olivat samaa mieltä siitä, että vihreiden asema poliittisen jakauman vasemmalla puolella on hyvä, eikä vihreiden pidä pyrkiä asemoitumaan liberaaliin oikeistoon. Keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että heikoiten pärjäävistä on pidettävä huolta, mutta markkinatalous on järjestelmänä lähtökohtaisesti toimiva. Kysymyksen jatkokeskustelussa Maria Ohisalon huomio siitä, että puhe hyvinvointivaltiosta on hallituksen nykypolitiikassa häivytetty ja linjapapereissa puhutaan hyvinvointiyhteiskunnasta oli erinomainen. Ohisalolta kritiikkiä sai myös hallituksen Pro Business-talouspolitiikka. Touko Aalto katsoi, että vihreillä on nykypositiosta mahdollisuus toimia politiikan muutosvoimana.

Esitin yleisökysymyksen siitä, että kannattavatko ehdokkaat Nato-jäsenyyttä. Jokainen ehdokas vastusti Nato-jäsenyyttä. Perusteluissa kaikki kuitenkin painottivat varsinkin pohjoismaista yhteistyötä eurooppalaisen yhteistyön lisäksi. Krista Mikkonen katsoi, että Suomen ja Ruotsin pysyminen Naton ulkopuolella on Itämeren aluetta vakauttava tekijä. Mika Flöjt katsoi, että venäläiskenraalit saattavat nähdä Suomen Nato-yhteensopivan infran osana Nato-infraa jäsenyyden puutteesta huolimatta.

Keskustelu jatkui vihreällä talouspolitiikalla synteettisempää talousmallia koskevan yleisökysymyksen saattelemana. Ehdokkaat tuntuivat olevan yhtä mieltä siitä, että robotisaatio ja työn murros tulevat aiheuttamaan muutoksia suomalaiseen yhteiskuntaan. Maria Ohisalo näkemys oli, että varsinkin keskipalkkaiset työt ovat katoamassa ja tämä tulisi ratkaista perustulolla. Krista Mikkosen huoli oli matalasti koulutetuista. Olli-Poika Parviaisen näkemys robotisaatiosta oli valoisampi: robotit eivät vie työtä vaan muuttavat sitä. Emma Kari katsoi, että ajattelu ihmisten jakamisesta työntekijöihin / yrittäjiin / opiskelijoihin / työttömiin on vanhentunut. Järjestelmän pitäisi mukautua paremmin nivoutuviin elämäntilanteisiin.

Paneeliin mennessä ajattelin, että minulla olisi sen päättyessä jo parempi kuva siitä ketä äänestää. Valitettavasti näin ei käynyt, vaan jokainen ehdokas esiintyi omalla tavalla edukseen. Eniten näkemyksistään muista poikkesi Mika Flöjt, jonka painotukset olivat selkeästi eniten ympäristöpolitiikkaan ja haja-asutusalueisiin keskittyvät. En kuitenkaan ole siis huolissani vihreiden tulevaisuudesta valittiin puheenjohtajaksi kuka tahansa. Oman ehdokkaani etsiminen jatkuu.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Puoliväliriihen konkurssitemppu

Hallitus päätti juuri puoliväliriihen ja valtioneuvoston sivuilla julkaistiin melkoinen asiakirjapaketti. Keskustan nuorisojärjestöt ja nuorisopoliitikot juhlivat sosiaalisessa mediassa opintotuen huoltajakorotusta kuin vaalivoittoa, vaikka jatkossa lapsellinen opiskelija saa vähemmän opintotukea kuin lapseton nyt.

Riihen kiinnostavin anti oli kuitenkin varsinkin perussuomalaisten saavutuksekseen julistama ilmoitus konkurssilainsäädännön uudistamisesta. Valtioneuvoston verkkosivuilla tätä kuvattiin seuraavasti:

Selvitetään konkurssin tehneiden yrittäjien mahdollisuutta päästä uuteen alkuun tekemällä kansainvälinen vertailu ja ottamalla huomioon komission direktiiviehdotus.

Kuulostaa hienolta ja tavoite on mitä parhain. Komission direktiiviehdotuskin on syytä ottaa huomioon, koska direktiivistä ei voida kansallisella lainsäädännöllä poiketa. Pienellä googlauksella löysinkin komission direktiiviehdotuksen viime syksyltä. Direktiiviehdotuksen kolmas osa alkaa sivulta 48 ja se on nimetty “Second chance for enterpreneurs”. Ehdotus on niin kovaa kamaa, että liitän tähän esityksen artiklat 19 ja 20 kokonaisuudessaan.

1. Member States shall ensure that over-indebted entrepreneurs may be fully discharged of their debts in accordance with this Directive.

2. Member States in which a full discharge of debt is conditional on a partial repayment of debt by the entrepreneur shall ensure that the related repayment obligation is based on the individual situation of the entrepreneur and is notably proportionate to his or her disposable income over the discharge period.

[…]

1. The period of time after which over-indebted entrepreneurs may be fully discharged from their debts shall be no longer than three years starting from:

(a) the date on which the judicial or administrative authority decided on the application to open such a procedure, in the case of a procedure ending with the liquidation of an over-indebted entrepreneur’ s assets; or

(b) the date on which implementation of the repayment plan started, in the case of a procedure which includes a repayment plan.

2. Member States shall ensure that on expiry of the discharge period, over-indebted entrepreneurs are discharged of their debts without the need to re-apply to a judicial or administrative authority.

Käytännössä EU-jäsenvaltioiden tulee varmistaa, että jokaisella yrittäjällä on mahdollisuus vapautua veloistaan viimeistään kolmen vuoden kuluttua konkurssista tai maksusuunnitelman aloittamisesta. Direktiiviehdotuksen myöhemmissä artikloissa käsitellään tilanteita, joissa yrittäjä on velkaantunut epärehellisesti tai haluaa säilyttää asuntonsa, mutta pääsääntönä on siis enintään kolmen vuoden maksuaika.

Direktiiviehdotukset etenevät EU-koneistossa hitaasti, mutta en löytänyt mitään lähdettä, että tämän eteneminen olisi pysähtymässä. Hallituksn puoliväliohjelma lupaa edistää yrittäjille toista mahdollisuutta, mutta todellisuudessa toinen mahdollisuus tulee vaikka hallitus ei tekisi sen eteen mitään. Hauskinta ja samalla surullisinta tässä on, että EU-kriittinen perussuomalaiset yrittää ottaa kunnian EU-hankkeesta.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Petteri Orpon hyväksymä juhlaraha

Ensin räjähti sosiaalinen media ja sitten perinteinenkin media sai vihiä itsenäisyyden satavuotisjuhlarahoista. Ensimmäisenä huomiota sai “kansalaissodan juhlaraha”, jonka kuvassa teloitetaan sotavankeja. Vielä kamalampi oli globaalille oikeudenmukaisuudelle omistettu juhlaraha (jota sosiaalisessa mediassa ensin luultiin mustaksi huumoriksi). Tässä rahassa kuva-aiheena on Turkin rannikolle 2015 kuollut poika.

Koska juhlarahat ovat Suomessa käypiä maksuvälineitä niin ne oli hyväksytty valtiovarainministeriön asetuksella metallirahasta annetun lain mukaisesti. Valtionvarainministeriön asetukset allekirjoittaa esittelystä valtiovarainministeri tai hänen sijaisensa eli tässä tapauksessa Petteri Orpo. Tämän vuoksi koko juhlaraha-asiaa on yritetty sälyttää hänen vastuulleen.

En tunne valtiovarainministeriön käytäntöjä, mutta ministerillä on päätettävänä kymmeniä tärkeämpiä asioita kuin juhlarahat. Oletettavasti ministeri Orpo on luottanut esittelijään ja allekirjoittanut asetuksen lukematta. Näin ei ehkä pitäisi toimia, mutta ministerin aika on kallista ja sen voi käyttää paremminkin kuin lukemalla varsin rutiiniluonteisia (esim tämä ja tämä) asetuksia. Käytännössä asetukset ovat aina samanlaisia: päätetään rahojen nimellisarvo, materiaali- ja kuva-aiheet. Harmitonta kuin mikä.

Tällä kertaa sitten kävi näin. Vastuu on toki ministerin, joka asetuksen on allekirjoittanut, mutta Orpoa näistä mauttomista rahoista on turha syyttää.

Mitä tulee julkisuudenhallintaan niin ministeriö onnistui siinä mainiosti. Näitä itsenäisyyden juhlarahoja koskeva asetus on kumottu uudella asetuksella. Tässä päätöksessä ei mennyt kuin viisi tuntia kohun alkamisesta.

Ja internetin vääräleuat saivat meemimateriaalia.

P.S Petteri Orpo oli nähtävästi myös mukana lyömässä ensimmäisiä rahoja. Vaikka rahapajalla on käyty ottamassa promokuvia niin tuskin Orpo on tällöinkään rahojen aihetta tarkastellut.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Pelkureiden hallitus

Hallituksen ministerit ottamassa kantaa

Tätä kirjoittaessa rohkeat suomalaiset ovat kokoontuneet osoittamaan mieltään turvapaikanhakijoiden pakkopalautuksia vastaan Helsinki-Vantaan lentokentälle. Suomi on Kansan uutisten tietojen mukaan palauttamassa muun muuassa lapsia Afganistaniin. Ulkoministeriön matkustustiedote kertoo Afganistanista seuraavaa:

“Afganistan on konfliktimaa, jossa väkivallan uhka on erittäin korkea. Varsinkin alueilla, joissa on kapinallistoimintaa, on aseellisten hyökkäyksien ja räjähteiden uhka. Nämä uhat koskevat myös pääkaupunki Kabulia”

Miksi Suomi sitten palauttaa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita näin vaarallisiin oloihin? Meillä on maassa hallitus, joka kuten varsinkin perussuomalaiset muistavat korostaa, on kiristänyt turvapaikkapolitiikkaansa. Luulisi, siis, että ministerit olisivat tyytyväisiä aikaansaannoksiinsa. Nauttisivat saamastaan huomiosta ja puolustaisivat turvapaikkapolitiikkaansa.

Paskat! Yksikään ministeri ei ole tiedotusvälineille tai sosiaalisessa mediassa kommentoinut mitään. Hallituksen politiikan puolustaminen on jätetty internetin päivystäville rasisteille. Palautukset kuuluvat kokoomuslaisen sisäministerin Paula Risikon hallinnonalan vastuulle, vaan Paula on ollut kymmenistä twitter-kommenttipyynnöistä huolimatta hiljaa. Kuten jo aiemmin totesin, kiristyksiä vaativat perussuomalaiset vaan emme kuule Soinin veistelyjä Kabulin hillotolpasta, ei näy edes puolustusministeri Jussi Niinistön twiittiä aiheesta, vaikka hän muuten ottaa mielellään kantaa hallinnonalansa ulkopuolisiin kysymyksiin.

No onhan meillä vielä pääministeri Juha Sipilä, joka viime kädessä vastaa hallituksen politiikasta. Radiohiljaisuutta. Irvokkaalta näyttää keskustan vaalislogan “Huolenpitoa – huomennakin”, kun Suomi itsenäisyyden juhlavuonna palauttaa lapsia konfliktien keskelle.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Ehdolla kuntavaaleissa, jäsenenä puolueessa

Olen kirjoittanut tätä blogia lähes 4 vuotta nimimerkillä “sitoutumaton hämmentäjä” ja useammin blogissani vierailleet ovat todennäköisesti huomanneet, että se on muuttunut muotoon “vihreä hämmentäjä”.

En ole ensimmäistä kertaa kuntavaaliehdokkaana. Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa olin Tampereen sitoutumattomien ehdokkaana. Oletettavasti Tampereen kuntapolitiikkaan perehtyneemmät nauroivat tässä vaiheessa. Silloin sitoutumattomat oli kuitenkin vielä vakavasti otettava poliittinen liike, eikä nostalgiakerho. Ehdokkuuteni keräsi minulle 41 ääntä.

Kokemus vaaleista oli hyvä, mutta sen jälkeen keskityin opintoihini. Vuoden 2012 vaalien aikaan elämässäni oli niin kiireinen vaihe, että en edes ajatellut lähteväni ehdolle.

Ratkaisu näihin kuntavaaleihin lähtemisestä syntyi syksyllä ja se liittyy ratikkaan. Olen asunut Tampereella koko ikäni ja kaupungissa on ollut pitkä pysähtyneisyyden jakso. Tampere on kasvanut lähinnä uusina lähiöinä, eikä kaupunki ole suuremmin kehittynyt. Historiallisesti ajatellen tämä pysähtyneisyys on ollut poikkeus, niin yliopistot, Särkänniemi kuin Tampere-talokin ovat olleet hankkeita, joilla kaupungin profiili on noussut Tampereen päättäjien aktiivisen toiminnan myötä. Ratikkapäätös on myös tällainen päätös ja haluan olla mukana varmistamassa, että myös seuraavassa valtuustossa uskalletaan tehdä vastaavia ratkaisuja.

Kaupunkikehityksen lisäksi täytyy muistaa myös ihmiset, joita varten kaupunkia kehitetään. Vaikka sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät todennäköisesti seuraavalla valtuustokaudella maakunnille, jää kaupungille päätösvaltaa asioihin, jotka vaikuttavat hyvinvointiin. Tärkeimpinä varhaiskasvatus, peruskoulutus ja ennaltaehkäisevät palvelut. Haluan olla mukana pitämässä huolta siitä, että asukkaiden ääni kuuluu päätöksenteossa.

Kun kerran lähdin ehdolle niin hetken asiaa pohdittuani päätin liittyä myös vihreisiin. Tämä ei olisi ollut ehdokkuuden kannalta välttämätöntä, vaan olisin voinut lähteä vihreiden listalle myös sitoutumattomana.

Yhteiskunnallisen kehityksen pysäyttäminen tai jopa nostalgiseen “parempaan aikaan” palaaminen eivät ole koskaan toimineet. Populistit tarjoavat niitä kuitenkin ratkaisuksi yhteiskunnallisiin ongelmiin, mahdollisesti jopa “vaihtoehtoisilla faktoilla” terästettynä (TJEU: Puheenvuoro-lyhytelokuva).

Vihreät on suomalaista yhteiskuntaa eteenpäin vievä voima ja siksi halusin ehdokkaaksi lähtemisen lisäksi myös liittyä puolueeseen. Toki vihreilläkin on varsinkin oppositiopopulistiset hetkensä, mutta tämä on asia johon haluan ja voin jäsenenä vaikuttaa.

Politiikkani perustuu faktoihin, ei populistisiin heittoihin. Periaatteeni on, että kaikista tulee huolehtia ja kohdella tasa-arvoisesti. Näen, että Tampere menestyy parhaiten kaupungistumalla entisestään. Siis äänestämällä minut saat valtuustoon vihreän edustajan, jolla on kova asenne ja pehmeät arvot!


Jos haluat auttaa kampanjassani niin helppo tapa on tarjota minulle vähän lisää näkyvyyttä tykkäämällä Facebook-sivustani.

Voit myös avustaa vaalikampanjaani vihreiden lahjoitussivun kautta. Pienetkin lahjoitukset auttavat!

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!