Sattuma ja elämänhallinta

Työttömien asemasta ja osasta käyty keskustelu muuttuu nopeasti keskusteluksi siitä, että missä määrin työttömät ovat itse vastuussa omasta tilanteestaan. Kun on työtä, mahdollisesti jopa vakituista ja hyväpalkkaista, niin on helppo arvioida työuraansa taaksepäin saavutuksina, joihin muidenkin pitäisi pystyä. Harvempi haluaa ajatella, että urakehitykseen vaikuttaisi sattuma.

Olen itse vakituisessa, mediaanipalkkaisessa virkasuhteessa, johon pääsemiseen vaikutti huomattavasti se, että olin vuonna 2009 korkeakouluharjoittelijana nykyisessä työpaikassani.  Vuonna 2010 olin korkeakouluharjoittelijana tehtävissä, joihin en olisi päässyt ilman vuonna 2009 tehtyä harjoittelua. Ne tehtävät taas paransivat asemiani kun hain nykyiseen tehtävääni. Mikä tässä sitten on sattumaa?

En vuonna 2009 rakentanut tietoisesti uraa oikeushallinnon palveluksessa. Bongasin ilmoituksen, hain ja satuin pääsemään harjoitteluun. Olin ohjeiden vastaisesti hakenut myös harjoittelutukea jo ensimmäisen vuoden jälkeen, joten sekään ei ollut ongelma. Minulla ei kuitenkaan ollut siinä vaiheessa minkäänlaista erikoisosaamista, joten työhön olisi voitu valita joku toinenkin noheva ja innokas opiskelija.

Kesällä 2010 sain harjoittelupaikan ihan yllättäen. Lähetin hakemuksen muihin tehtäviin, mutta edelliskesän kokemukseni perusteella minulle sorvattiin ihan erilainen harjoittelupaikka. Tämän harjoittelun palkan maksoi kokonaan virasto, joten sattumaa oli vähintäänkin se, että määrärahoja palkkaamiseni löytyi.

Miettikää työelämäänne taaksepäin. Arvioikaa niitä pieniä merkityksellisiä tekijöitä, joilla olette päässeet palkkatyöhön kiinni. On helppo ajatella, että kaikki on kiinni vain omasta osaamisesta, mutta kukaan meistä ei ole korvaamaton. En väitä, ettei osaamisella olisi merkitystä, mutta mahdollisuudet näyttää osaamisensa ratkaistaan sattumakorteilla.

Entäpä sitten ne, jotka ovat tällä hetkellä työttömiä. He ovat varmasti törmänneet vastaavanlaisiin sattumanpaikkoihin, mutta ne eivät ole johtaneet työelämään. Onko tämä heidän vikansa?

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *