Puoskaripuhelin

Ylioppilaslehti julkaisi jutun Soita.me -puhelinpalvelusta. Toimittaja oli soittanut auttavaksi puhelimeksi tekeytyvään palveluun ja kertonut pahasta olostaan. Koko litteroitu keskustelu on niin vaivaannuttavaa luettavaa, että en edes halua referoida sitä tässä enempää. Lukekaa itse yläpuolen linkistä.

Kommentit puheluun oli saatu Suomen Mielenterveysseuran kriisipuhelintoiminnan päälliköltä Susan Winteriltä, joka toteaa seuraavaa:

”Siitä tuli sellainen olo, että nyt on mennyt Kriisipuhelimen toiminnan periaatteisiin peilaten ihan perusasiatkin avun tarjoamisessa vähän vikaan”

MTV Uutiset on tarttunut samaan aiheeseen aikaisemmin. Jutussa on selvitetty mm. että Soita.me -palvelun työntekijät kuuntelevat murheita provikkapalkalla eli mitä pitempään he saavat asiakkaan olemaan linjoilla, sitä paremmin tienaavat. MTV:n juttuun haastateltu MLL:n ohjelmajohtaja Marie Rautava suhtautuu palveluun myös erittäin kriittisesti, painottaen muun muassa sitä, että jos kyseessä olisi terveydenhuollon tai sosiaalihuollon ammattilaiset niin he esiintyisivät avoimesti omilla nimillään.

Jos unohdetaan Soita.me:n verkkosivujen kankea layout, kuumottavat kuvituskuvat ja kirjoitusvirheitä täynnä olevat tekstit niin seuraavana huomio kiinnittyy siihen kuinka hyvin sivuilta on pimitetty sen taustalla olevat henkilöt ja yhteisöt. Sivuilla on ainoastaan postilokero-osoite. Myöskään Suomen yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä ei löydy soita.me -nimistä yritystä. Kun yrittää hakea tietoja yrityksen käyttämästä domain-nimestä niin törmää tällaisiin tietoihin.

Soita me -sivusto siis maksaa Panamaan rekisteröidylle yritykselle siitä, että heidän julkisia whois -tietojaan ei näytetä. Vertailun vuoksi tämän linkin takaa löytyy suomalaisen terveyspalveluyritys Pihlajalinnan tiedot.

Voiko vastuullinen yritys toimia niin, että yhteystiedot pimitetään, eikä sivuilla ole esimerkiksi johdon tietoja?

Mitä tulee yrityksen työntekijöihin niin vain muutama ilmoittaa, että heillä on minkäänlaista terveydenhuoltoalan koulutusta ja koulutuksena on parhaimmillaankin lähihoitaja. Mielenterveystyön ammattilaiset, kuten psykologit, psykiatrit ja psykoterapeutit loistavat poissaolollaan. Suurin osa työntekijöistä ilmoittaa olevansa vain “hyviä kuuntelijoita”. En halua syyllistää työntekijöitä, joiden uskon oikeasti haluavan auttaa. Riittääkö kuitenkaan lähihoitaja tai hyvä kuuntelija antamaan hoitoa masennukseen, ahdistukseen tai riippuvuuksiin? Uskallan epäillä, että myöskään työntekijöille ei ole tarjolla psykologisesti kuormittavaan tehtävään kuuluvaa asianmukaista työnohjausta.

Mitä tällaiselle palvelulle sitten voidaan tehdä? Valitettavasti lainsäädäntö ei mitenkään säätele vaihtoehtoisia hoitomuotoja, kun niitä antaessaan ei väitä olevansa terveydenhuollon ammattihenkilö. Puoskarilaiksi kutsuttu lainsäädäntö ei peruspalveluministeri Juha Rehulan mukaan tule etenemään myöskään tällä hallituskaudella vaan nykymalli on toimiva.

Vaikka lainsäädännöllä ei voida puuttua soita.me -palveluun niin asiaan voi silti puuttua aktiivisuudella. Itse ajattelin lähettää tämän tekstini Googlelle, jossa soita.me -mainostaa. Haluaako hakukone mainostaa epäeettistä palvelua mielenterveysongelmista kärsiville? Toiseksi lähetän tämän tekstin Paytrail Oy:lle ja Paytrailin emoyhtiölle Nets Oy:lle, koska Paytrail mahdollistaa puheluiden ennakkoveloittamisen. Haluavatko he yhdistää brändinsä ahdistuneiden hyväksikäyttöön. Toivon, että muutkin lähettävät tästä asiallista palautetta.

Lainsäädäntöön muutosta haluavien kannattaa kysyä kansanedustajilta mielipidettä siihen, että onko tällaisen puoskaroinnin mahdollistaminen oikein.

Jos luit tämän ja etsit tietoa mihin olla yhteydessä kohdanneen kriisin vuoksi niin suosittelen tutustumaan Apua-portaalin palvelulistaukseen

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Aikajana Markku Rossin mukaan

Savon Sanomat julkaisi tänään seurapiiriuutisen. Kansanedustaja Markku Rossi (kesk.) rekisteröi parisuhteensa taiteilija Matti Kaarlejärven kanssa. Kaikkea hyvää heille!

Somekuplassani on ihmetelty, että miksi Rossi äänesti tasa-arvoista avioliittolakia vastaan. Aikajana homojen oikeuksien kehityksestä Suomessa Rossin elämän aikana ehkä selventää vastaa kysymykseen.

5.3.1956 Markku Rossi syntyy

  • homoseksuaalisuus on laitonta ja sairaus

Vuonna 1971 Rossi täyttää 15 vuotta

  • homoseksuaalisuus dekriminalisoidaan, lakiin jää kuitenkin kehotuspykälä, joka kieltää kehottamisen “samaa sukupuolta olevien haureuteen”.

Vuonna 1981 Rossi täyttää 25 vuotta

  • homoseksuaalisuus poistetaan sairausluokituksesta

Vuonna 1999 Rossi täyttää 43 vuotta

  • kehotuspykälä poistetaan rikoslaista

Vuonna 2002 Rossi täyttää 46 vuotta

  • laki rekisteröidystä parisuhteesta tulee voimaan

Vuonna 2014 Rossi täyttää 58 vuotta

  • Eduskunta päättää tasa-arvoisesta avioliittolaista

Markku Rossi on elänyt koko lapsuutensa ja nuoruutensa asenneympäristössä, jossa homous on ollut rikos ja sairaus. Kaksi kolmasosaa elämästään Suomessa, jossa homoudesta puhuessaan saattaa kehotuspykälän myötä syyllistyä rikokseen (vaikkakin viimeistään 90-luvulla kehotuspykälä jäi kuolleeksi kirjaimeksi).

Aikajanallani keskityin vain lainsäädäntöön. Myös asenneympäristö homoja kohtaan vielä 90-luvulla oli pääasiassa tuomitseva. Viihteessäkin homot olivat naureskelun kohde tai sitten yksipuolisia stereotyyppejä.

Markku Rossi, olet rohkea ja toivottavasti muutkin 1900-lukuisessa asenneympäristössä kasvaneet uskaltavat seurata esimerkkiäsi.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Kauppakamari mutuilee

Muutenkin tasoaan laskenut paikallislehteni Tamperelainen antoi eilen ilmestyneessä numerossaan palstatilaa Tampereen kauppakamarin toimitusjohtaja Antti Eskeliselle. Haastattelussa Eskelinen toteaa, että Tampereelle suunniteltu ratikkahanke olisi “hidas ja kallis”.

Ratikan sijaan Eskelinen ehdottaa panostamista lähijunaliikenteeseen, joka muun muassa mahdollistaisi tehokkaan kaavoituksen. Infrahankkeita ei myöskään pitäisi hänen mielestään perustella sillä, että ne tuottavat helpotusta ruuhka-aikoihin.

Kuten Tampereen kaupungin raitiohankkeen tueksi tekemistä suunnitelmista selviää niin raitiotie tulee olemaan bussivaihtoehtoa nopeampi ja halvempi. Hervannan ja Lentävänniemen bussien kapasiteetti tulee vastaan jo nyt mikä näkyy siinä, että bussit ketjuuntuvat ja joutuvat jättämään ihmisiä pysäkille ruuhka-aikaan. Ratikan myötä saadaan aikaan myös Eskelisen haaveilemaa tehokasta kaavoitusta ja parhaimmillaan 36 000 uutta asuntoa. Myös Eskelisen lausuma siitä, että infrahankkeita ei pitäisi perustella ruuhkien helpottamiselta joutuu outoon valoon, kun lukee kaksi vuotta vanhaa kirjoitusta, jossa Eskelinen vaatii rantatunnelin rakentamista yhtenä perusteenaan kehätien liikenteen kasvu.

Eskelinen ja kauppakamari eivät siis joko ole perehtyneen raitiotien suunnitelmiin tai sitten Eskelinen valehtelee kirkkain silmin haastattelussa. Kertoo paljon myös paikallislehdestä, joka antaa palstatilaa toimitusjohtajan mutuilulle kysymättä yhtäkään kriittistä kysymystä, kuten miten lähijunat ratkaisevat Hervannan joukkoliikenneongelmat tai vastustaisiko kauppakamari nykytilanteessa myös rantatunnelia.

Laajemmin katsottuna tämä kuvaa osaltaan suomalaisen liike-elämän ja kritiikittömän lehdistön yhteistyötä. Setä puvussa pääsee laukomaan vapaasti mielipiteitään, jotka pyrkivät status quon ylläpitämiseen. Toimittajan tehtäväksi jää nyökyttely ja vastausten kirjaaminen.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Subjektiivisen päivähoidon rajoittamisesta

Lähetin alla olevan tekstin kaikille Tampereen kaupungin lasten ja nuorten palveluiden lautakunnan jäsenille. Jos haluat vaikuttaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden säilyttämiseen kotikaupungissasi niin tekstiäni voi käyttää pohjana. Tampereella lautakunta kokoustaa tänään 24.9.2015:

“Hyvä lasten ja nuorten palveluiden lautakunnan jäsen,

lasten ja nuorten palveluiden lautakunta päättää tänään lasten ja nuorten kasvun tukemisen vuosisuunnitelmasta. Osana suunnitelmaa on varautuminen Sipilän hallituksen hallitusohjelmassa linjattuun subjektiivisen päivähoidon rajaamiseen. Lautakunnan jäsenenä teillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, että Tampere on tulevaisuudessakin loistava asuinpaikka lapsiperheille ja estää hallitusohjelman mukaisten muutosten toimeenpaneminen Tampereella.

Työttömän vanhemman lapsen siirtäminen osapäivähoitoon on vanhemmalle työllistymisen este. Ennen työpaikan vastaanottamista vanhemman pitäisi varmistaa, että lapsi pystyy siirtymään helposti osapäivähoidosta täysipäiväiseen hoitoon. Pystyykö Tampereen kaupunki esimerkiksi tällöin varmistamaan, että lapsi voi jatkaa hoitoa samassa hoitopaikassa. Jos ei niin pahimmassa tapauksessa lapsia tulevaisuudessa pompotellaan osa- ja täysipäiväisen hoidon välillä heidän vanhempiensa työmarkkina-asemasta riippuen.

Päivähoidon tarpeesta päätettäessä pitäisi luottaa perheen omaan näkemykseen. Perheet, joille osapäivähoito on riittävä ratkaisu osaavat hakea osapäivähoitoa. Hoidon tarpeen määrittelemisen siirtäminen perheiltä virkamiehille tarkoittaa samalla lisäpanostuksia hallinnolliseen organisaatioon, jotta kaupunki pystyy jatkossakin toteuttamaan hallintolaissa määriteltyjä hyvän hallinnon perusteita.”

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Puolue-eliitti ennen puoluetta

Perussuomalainen sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä nimitti erityisavustajakseen puolueen työmiehen Matti Putkosen vaimon Tiina Ullvén-Putkosen.

Ministerin erityisavustajaa poliittisempaa virkaa ei ole olemassa. Erityisavustaja on vastuussa muun muassa ministerin asioiden priorisoinnista ja on tärkeää, että luottamus ministerin ja erityisavustajan välillä säilyy. Tämän vuoksi puolueesta riippumatta erityisavustajaksi nimitetään luotettuja kaadereita.

Mielenkiintoiseksi nimityksen luonne kääntyy, kun verrataan sosiaali- ja terveysministeriössä työskentelevien ministerien erityisavustajien taustoja. Ministeri Juha Rehulan avustajina ovat Hanna-Maija Kause ja Eeva Salmenpohja. Kause on koulutukseltaan filosofian maisteri ja työskennellyt jo aiemmin Rehulan erityisavustajana, sekä Keskustan viestintävastaavana. Salmenpohja on koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri ja siirtyi tehtävään Akavan koulutuspoliittisen asiantuntijan paikalta.

Ministeri Hanna Mäntylän erityisavustajina toimivat Niina Perälä ja Tiina Ullvén-Putkonen. Niina Perälä on koulutukseltaan hallintotieteiden maisteri ja työskennellyt aiemmin ministerin Mäntylän eduskunta-avustajana. Ullvén-Putkonen on koulutukseltaan johtamiseen erikoistunut merkonomi ja hän työskenteli aiemmin Helsingin kirjatyöntekijöiden yhdistyksen taloudenhoitajana.

Ministeri Rehulan molemmilla erityisavustajilla on siis vahva kosketuspinta poliittiseen vaikuttamiseen. Salmenpohja siirtyy etujärjestön asiantuntijatehtävästä, jossa hän on todennäköisesti seurannut politiikkaa, arvioinut päätösten vaikutuksia ja valmistellut Akavan päätöksentekoa.

Ministeri Mäntylän avustajista taas Niina Perälällä on selkeää kokemusta poliittisesta päätöksenteosta ja siihen vaikuttamisesta. Tiina Ullvén-Putkosen osaaminen taas on kysymysmerkki. Voihan toki olla, että Ullvén-Putkonen on yhdistyksen juoksevista asioista vastaamisen lisäksi ehtinyt myös osallistumaan poliittiseen vaikuttamiseen. Pidän tätä kuitenkin epätodennäköisenä.

On mahdollista, että Perussuomalaisilta ei löytynyt enää osaavampia henkilöitä avustamaan ministereitä. Tämä olisi kuitenkin outoa, koska jo viime hallituskaudella monet perussuomalaiset harjaantuivat eduskunta-avustajina. Ennemmin yhdyn Saku Timosen näkemykseen siitä, että työmies on lobannut vaimonsa paremmin palkattuun tehtävään.

Perussuomalaisten johto saa valita ministeriensä erityisavustajiksi keitä haluavat, mutta tällaisilla valinnoilla he eivät aja puolueensa etua, vaan puolue-eliitin korruptiivisia käytäntöjä. Samalla muut hallituspuolueet nimittävät avustajiksi joko päteviä osaajia tai nousevia kykyä ja kasvattavat vaikutusvaltaansa.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Poliitikon kunnia

Perussuomalaisten työmies Matti Putkonen hämmensi eilen Ylen ykkösaamun haastattelussa ilmoittamalla, että puolue aikoo palkata juristin selvittämään Olli Immoseen kohdistuvia natsiväitteitä. Myöskään rikosilmoitukset eivät kuulemma ole poissuljettuja.

Jotta perussuomalaisten tukisäätiölle (eli SMP-veteraanien säästöpossulle) jäisi enemmän varaa niin käyn selvitän seuraavassa rikosilmoitusten menestymismahdollisuuksia. Ja ihan ilmaiseksi.

Immosen väittämiseen natsiksi voisi täyttää kunnianloukkauksen tunnusmerkistön. Kunnianloukkaus on rikos, joka löytyy rikoslain 24 luvusta ja kuuluu seuraavasti:

9 § Kunnianloukkaus

Joka

1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka

2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,

on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon.

Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Kunnianloukkauksena ei myöskään pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Yllä lainatussa ensimmäisessä momentissa käydään läpi mikä on kunnianloukkaus. Hieman yksinkertaistettuna se on henkilöstä esitettävän väärän tiedon esittämistä, joka saattaa uhrin vahingon, kärsimyksen tai halveksunnan vaaraan. Kun tällaista kunnianloukkaussyytettä käsitellään oikeudessa niin käytännössä syytteiltä vapautuakseen väitteiden esittäjän tulee näyttää niiden olevan totuudenmukaisia.

Kunnianloukkauksen toinen tekomuoto on muu halventaminen, joka saattaa olla esimerkiksi toisen kutsumista alatyylisella ilmauksella, tulevaisuuteen kohdistuva arvio toisen epäluotettavuudesta tai epärehellisyydestä sekä paikkansa pitävän tiedon esittäminen halventamistarkoituksessa.

Kunnianloukkauspykälän kolmannessa momentissa todetaan, että kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka “kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, [..] ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.” Eli yllä kuvattu muu halventaminen ei ole rikos, jos se ei ylitä sitä mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Koska Suomessa poliitikot harvemmin lähtevät haastamaan arvostelijoitaan oikeuteen niin arvostelun hyväksyttävyydestä ei ole tuoretta suomalaista oikeuskäytäntöä.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin ratkaisuissaan ottanut useasti kantaa hyväksyttävään arvosteluun osana sananvapautta koskevaa ratkaisukäytäntöään. Yksi tärkeimmistä ratkaisuista on Oberschlick v. Austria. Tapauksessa aikakauslehti julkaisi itävaltalaisen poliitikon, Jorg Haiderin, puheen jossa Haider toteaa, että toisen maailmansodan kaikkien sotilaiden, myös saksalaisten, sotineen rauhan ja vapauden puolesta. Puheen sivuun toimittaja Oberschick kirjoitti kommentin, jossa hän totesi Haiderin olevan hullu, eikä natsi. Toimittaja tuomittiin kunnianloukkauksessa Itävallassa. Ratkaisussaan EIT arvioi sananvapautta seuraavasti:

  • sananvapaus ei koske vain hyväksyttävää tai neutraalia informaatiota ja ajatuksia vaan myös loukkaavia, häiritseviä ja järkyttäviä (freedom of expression is applicable not only to “information” and “ideas” that are favourably received or regarded as inoffensive or as a matter of indifference, but also to those that offend, shock or disturb.)
  • Poliitikon tulee kestää ja hyväksyä sekä toimittajien, että yleisön kritiikki, erityisesti silloin kun poliitikko esittää väitteitä, jotka ovat alttiita kritiikille. Poliitikolla on oikeus suojella mainettaan, mutta tuota oikeutta tulee arvioida suhteessa avoimeen poliittiseen keskusteluun (A politician inevitably and knowingly lays himself open to close scrutiny of his every word and deed by both journalists and the public at large, and he must display a greater degree of tolerance, especially when he himself makes public statements that are susceptible of criticism. He is certainly entitled to have his reputation protected, even when he is not acting in his private capacity, but the requirements of that protection have to be weighed against the interests of open discussion of political issues, since exceptions to freedom of expression must be interpreted narrowly)

Tuoreempaa näkemystä EIT:n ratkaisukäytännöstä edustaa vuoden alussa julkaistu ratkaisu Marian Maciejewski v. Poland (34447/05). Kyseisessä ratkaisussa toimittaja Maciejewski oli kirjoittanut oikeustalossa tapahtuneista varkauksista, joista epäiltiin henkilökuntaa. Kirjoituksensa kommentissa toimittaja käytti ilmauksia kuten “varkaita oikeudenkäytössä” ja “mafian kaltainen tuomarin-syyttäjän yhteenliittymä”. Toimittaja tuomittiin Puolassa kunnianloukkauksesta.

Ratkaisussaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuin käy läpi aikaisempaa ratkaisukäytäntöään ja toteaa muun muassa seuraavaa:

  • Yhteiskunnallisessa keskustelussa on sallittua liioitella ja jopa provosoida (persons taking part in a public debate on a matter of general concern […] are allowed to have recourse to a degree of exaggeration or even provocation)
  • Arvioidessaan toimittajien työtä kansallisten tuomioistuinten tulee punnita päätösten vaikutusta koko mediakenttään, eikä ainoastaan kyseessä olevaan tapaukseen. Muuten päätöksellä saattaa olla kohtuuton pelotevaikutus, joka estää asioista tiedottamisen yleisölle. (If the national courts apply an overly rigorous approach to the assessment of journalists’ professional conduct, the latter could be unduly deterred from discharging their function of keeping the public informed. The courts must therefore take into account the likely impact of their rulings not only on the individual cases before them but also on the media in general)

Yhteenvetona ratkaisuista uskallan väittää, että poliitikkoa saa kutsua natsiksi ja poliitikon tulee se kestää. Perussuomalaiset yrittää ulostulollaan vain pelotella toimittajia hiljaiseksi.

(Lähteenä tähän kirjoitukseen on käytetty teosta

Tapio Lappi-Seppälä – Kaarlo Hakamies – Pekka Koskinen – Martti Majanen – Sakari Melander – Kimmo Nuotio – Ari-Matti Nuutila – Timo Ojala – Ilkka Rautio: Rikosoikeus, Talentum Media, 2013)
Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Natsit ei pelaa tiimiä

Suomen vastarintaliikkeeksi (SVL) kutsuttu pellelauma riehui tänään iltapäivällä Jyväskylässä. Kyseessä on sama kansallissosialistinen joukkio, joka onanoi ajatukselle Suomesta ruotsalaisen Johtajan alaisuudessa.

Kesäkuussa kansanedustaja Olli Immonen julkaisi Facebookissa kuvan, jossa hän poseeraa SVL:n natsien kanssa Eugen Schaumanin muistotilaisuudessa. Viikko sitten Immonen kirjoitti mielenosoituksia kirjoittaneen päivityksensä monikulttuurisen kuplan puhkaisemisesta ja siitä aiheutunut kohu oli jo pikkuhiljaa laajentunut metakeskusteluksi kohusta ja siitä, että saako mielenosoituksesta buuata. Lehdistö ei myöskään tarkemmin ruotinut Immosen yhteyksiä SVL:en

Nyt Helsingin Sanomat käyttää jutussaan muutaman kappaleen Immosen natsiyhteyksille:

Väkivaltaisuudet sattuivat neljä päivää sen jälkeen kun tuhannet ihmiset osoittivat mieltään rasismia vastaan ympäri Suomea. Mielenosoitukset saivat alkunsa, kun perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen julkaisi Facebookissa kirjoituksen, jossa hän kuvaili monikulttuurisuutta painajaiseksi.

Myös Suomen Vastarintaliike on ollut viime aikoina esillä julkisuudessa juuri Immosen takia. Kesäkuussa Immonen osallistui kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin Eugen Schaumanille järjestettyyn muistotilaisuuteen uusnatsien kanssa.

Viime vuoden itsenäisyyspäivänä Immonen osallistui marsille saman järjestön uusnatsien rinnalla.”

Voi olla, että SVL:n idiootit reipastuivat Immosen puheista, mutta riehumisellaan he saivat aikaan sen, että Immosesta puhutaan vielä ensi viikollakin.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Totuus Meillä on unelma -mielenosoituksesta!

“Meillä on unelma” -mielenosoituksen jälkimainingeissa verkossa elää joukko salaliittoteorioita siitä, että mielenosoitusta olisi valmisteltu jo pidempään, sillä on mahdotonta järjestää niin isoa tapahtumaa kahdessa päivässä. Helsingin Sanomat julkaisi hyvän artikkelin mielenosoituksen järjestämisestä, mutta tämähän ei salaliittoteoreetikoille riitä. Kyseessä kun ei heidän mielestään ollut mielenosoitus, vaan lupia vaativa tapahtuma. Tästä esimerkkinä alla oleva kuvankaappaus:

röllipeikko

Päätin sitten kysyä seuraavaa Helsingin kaupungin kirjaamosta:

“Viitaten lakiin viranomaisten toiminnan julkisuudesta pyydän saada kaikki Helsingin kaupungille toimitetut tiistaina 28.7.2015 kansalaistorilla järjestettyyn “Meillä on unelma” -mielenosoitukseen liittyvät asiakirjat. Lisäksi pyydän saada asiakirjoista tiedon, että koska ne on kirjattu saapuneiksi kaupungin diaariin.

Asiakirjat ja pyytämäni tiedot voi toimittaa liitteenä tähän sähköpostiin.”

Helsingin kaupungin kirjaamo vastasikin nopeasti kahdella eri viestillä:

“Hei,

Viestinne on toimitettu rakennusvirastoon, rakennusvirasto.asianhallinta@hel.fi

Helsingin kaupungin kirjaamo

PL 10, 00099 HELSINGIN KAUPUNKI

Käyntiosoite: Pohjoisesplanadi 11–13

Avoinna arkisin klo 8.15–16.00

helsinki.kirjaamo@hel.fi

Faksi: 09 655 783

Palvelupuhelin: 09 310 13701″

ja

“Hei,

Vielä edelliseen lisäys:  Helsingin kaupungin kirjaamoon ei ole tullut mitään asiaan liittyviä asiakirjoja.

Yst.terv.

Helsingin kaupungin kirjaamo

PL 10, 00099 HELSINGIN KAUPUNKI

Käyntiosoite: Pohjoisesplanadi 11–13

Avoinna arkisin klo 8.15–16.00

helsinki.kirjaamo@hel.fi

Faksi: 09 655 783

Palvelupuhelin: 09 310 13701″

No ehkä salattu totuus löytyy rakennusvirastosta. Sieltä tulikin nopea vastaus:

“Hei

Kyseessä oli mielenosoitus, jonka järjestämiseen ei Suomen perustuslain 13 §:n mukaan tarvitse hakea lupaa kaupungilta. Näin ollen pyytämiänne asiakirjoja ei myöskään ole.

Ystävällisin terveisin

Keijo [loppunimi poistettu kirjoittajan toimesta]

lakimies”

Sain tällä lyhyellä sähköpostinvaihdolla paljon ystävällisiä tervehdyksiä. Lupahakemuksia ei sen sijaan löytynyt.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

David Cameron ei sotinut monikulturalismia vastaan

Olli Immosen Facebook-päivitystä koskevissa keskusteluissa on useasti tuotu esiin se, että Ison-Britannian pääministeri David Cameron olisi puheessaan julistanut myös olevansa sodassa monikulturalismia vastaan. Todisteena tästä on linkattu brittiläisen the Intependentin uutinen, joka on otsikoitu Cameron: My war on multiculturalism. Brittiläiseen tyyliin provosoivasti otsikoidussa uutisessa toimittaja referoi pääministerin puhetta vuonna 2011 pidetyssä turvallisuuskokouksessa. Varsinaisessa tekstissä toimittaja ei kerro Cameronin käyttäneen sotaviittauksia. Referoitu puhe löytyy edelleen verkosta, Ison-Britannian hallituksen sivuilta. Luin puheen läpi ja käytin myös tekstihakua. Sana “multiculturalism” esiintyy puheessa kerran, seuraavassa lainauksessa:

“Under the doctrine of state multiculturalism, we have encouraged different cultures to live separate lives, apart from each other and apart from the mainstream.  We’ve failed to provide a vision of society to which they feel they want to belong.  We’ve even tolerated these segregated communities behaving in ways that run completely counter to our values.”

Cameron siis puhuu valtion monikulturalismista, joka on mahdollistanut erilaisten kulttuurien segregaation ja ihmisten sitoutumattomuuden yhteiskuntaan. Uskallan väittää, että suomalainen ajatus monikulttuurista on täysin poikkeava Cameronin kuvauksen kanssa. Sana “war” esiintyy puheessa kerran:

“We need to argue that prophecies of a global war of religion pitting Muslims against the rest of the world are nonsense.”

Eli Cameron toteaa, että turvallisuuskokouksen osanottajien, valtionpäämiesten, tehtävänä on osoittaa väitteiden uskonnollisten muslimien sodasta muuta maailmaa vastaan ovat hölynpölyä. The Independentin otsikosta huolimatta David Cameron ei siis puhunut sodasta monikulturalismia vastaan ja itse asiassa koko puhekin oli maltillisempi kuin uutisesta olisi voinut päätellä.

EDIT: Yhdenmukaistettu termiksi monikulturalismi (aiemmin sekä multikulturalismi, että monikulturalismi)

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Miten käy aidon avioliiton?

Viikonlopun aikana “aito avioliitto” -kansalaisaloite sai kerättyä tarvittavat 50 000 allekirjoitusta, joilla kansalaisaloite saadaan eduskunnan käsittelyyn. Tämä herätti konservatiivisessa ja lähinnä päivystävistä kristillisdemokraateista koostuvassa kansanosassa riemua ja Hesarikin päätyi tekemään jutun rajapyykin ylittämisestä. Kansalaisaloitteen vireillepanija Jukka-Pekka Rahkonen toistaa lyhyessä haastattelussa kiihkokonservatiivien hellimää legendaa asiaan perehtyneestä lakivaliokunnasta, jonka yli eduskunta käveli. Älä usko konservatiivia vaan tutustu lakivaliokunnan saamiin lausuntoihin.

Kansalaisaloitteen menestymismahdollisuudet eduskunnassa ovat heikot. Jarno Lappalainen laski blogissaan, että vaalikonedatan perusteella kansalaisaloitetta kannattaa vain 41 kansanedustajaa ja vastustaa 144 kansanedustajaa. Lakivaliokunta on tälläkin kertaa paljon vartijana, mutta vaalikonedatan perusteella aloitteen vastustajilla on selvä enemmistö, kun aloitetta vastustaa kaksitoista kansanedustajaa ja kannattaa kolme edustajaa. Kahden kansanedustajan kanta on epävarma.

En myöskään usko, että yhdelläkään puolueella, kristillisdemokraatteja lukuun ottamatta, on halua jatkaa keskustelua avioliittolaista. Jos aloite sattuisi vasten kaikkia ennakkotietoja menestymään eduskunnassa niin siitä ei seuraisi muuta kuin uusi kansalaisaloite avioliittolain muuttamiseksi uudelleen. Asia on jo kerran poliittisesti ratkaistu, joten pulinat pois.

Toivon kuitenkin, että aloite käsitellään asiallisesti eduskunnassa. Aloite on nimittäin siitä harvinainen, että sillä pyritään rajaamaan väestöryhmälle jo annettuja oikeuksia uudelleen. Ennen kirjoittamaan ryhtymistä käytin puolitoista tuntia oikeuskirjallisuuden parissa, yrittäen etsiä viitteitä vastaavanlaisesta tapauksesta ja siitä millaisin perustein oikeuksien rajaamiseen voitaisiin ryhtyä. En löytänyt mitään tähän rinnastettavaa. Minua kevyemmin kirjoittava Kasper Strömman rinnastaa aloitteen naisten äänioikeuden perumiseen.

Perustuslain 6 § 1. momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä ja tämä säännös kohdistuu myös lainsäätäjään. Perustuslakivaliokunta on käsitellyt syrjinnän kieltoa esimerkiksi yhdenvertaisuuslaista antamassaan lausunnossa PeVL 31/2014 ja todennut siinä seuraavaa:

Lailla ei voida mielivaltaisesti asettaa kansalaisia tai kansalaisryhmiä toisia edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan. Yhdenvertaisuussäännös ei kuitenkaan edellytä kaikkien kansalaisten kaikissa suhteissa samanlaista kohtelua, elleivät asiaan vaikuttavat olosuhteet ole samanlaisia. Yhdenvertaisuusnäkökohdilla on merkitystä sekä myönnettäessä lailla etuja ja oikeuksia kansalaisille että asetettaessa heille velvollisuuksia. Toisaalta lainsäädännölle on ominaista, että se kohtelee tietyn hyväksyttävän yhteiskunnallisen intressin vuoksi ihmisiä eri tavoin edistääkseen muun muassa tosiasiallista tasa-arvoa. [lihavointi kirjoittajan]

Kansalaisaloitteen kannattajat voivat väittää, että avioliiton rajaamisella miehen ja naisen väliseksi on hyväksyttävä yhteiskunnallinen intressi. En löytänyt yhtäkään perustuslakivaliokunnan lausuntoa, jossa syrjivälle lainsäädännölle katsottaisiin olevan yhteiskunnallinen intressi. Vuonna 2001 säädettiin laki rekisteröidystä parisuhteesta ja tällöin perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan:

Avioliittolainsäädäntöä ja sen kanssa rinnasteisia lakeja säädettäessä on kyse sellaisista erityisistä yhteiskunnan tulevaisuuteen ja arvoihin liittyvistä ratkaisuista, joissa avioliiton asettaminen naisen ja miehen parisuhteena erityisasemaan lainsäädännössä on perusteltua. Lakien tulkinta toisaalta saattaa ajan kuluessa muuttua ja perustuslain tulkinta aktiivisesti muuttaa arvokäsityksiä.

Vuonna 2001 avioliittolain rajaaminen pelkästään miehen ja naisen väliseksi katsottiin perustuslain kannalta hyväksyttäväksi. Kuitenkin viimeisessä virkkeessä perustuslakivaliokunta ennustaa, että perustuslain tulkinta saattaa ajan kuluessa muuttua. Ei ole siis mitenkään varmaa, että onko kansalaisaloitteen vaatima muutos perustuslain mukainen. Eduskunnan tulisi asiaa käsitellessään pyytää perustuslakivaliokunnan lausunto ja aitoa avioliittoa vaativa kansalaisaloite saattaa päätyä historiaan ensimmäisenä aloitteena, joka kaatui perustuslakivaliokunnassa.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!