Perustuslakivaliokunta ja aito avioliitto -kansalaisaloite

Perustuslakivaliokunta antoi viime perjantaina lausuntonsa niin sanotusta aito avioliitto -kansalaisaloitteesta, jolla pyritään kumoamaan maaliskuun alussa voimaan tuleva tasa-arvoinen avioliittolaki. Perustuslakivaliokunta arvioi kansalaisaloitetta sekä suhteessa oikeuteen tehdä vastakkainen kansalaisaloite, että perustuslain yhdenvertaisuuspykälän ja erityisesti sen 2. momentin kannalta:

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Keskityn tässä kirjoituksessani arvioimaan perustuslakivaliokunnan yhdenvertaisuutta koskevaa lausuntoa suhteessa perustuslakivaliokunnan kuulemien asiantuntijoiden lausuntoihin. Kaikki perustuslakivaliokunnan saamat lausunnot löytyvät Eduskunnan sivuilta asian käsittelytiedoista.

Lausunnossaan perustuslakivaliokunta toteaa, että aito avioliitto -kansalaisaloite ei ole perustuslain kannalta ongelmaton, mutta se voidaan silti säätää normaalissa lainsäätämisjärjestyksessä. Tämä siksi, että:

Nyt arvioitavana olevan kansalaisaloitteen osalta perustuslakivaliokunta pitää arvion lähtökohtana sitä, että kansalaisaloitteessa kumottavaksi esitetty lainsäädäntö ei ole vielä voimassa. Tällaisessa tilanteessa kyse ei valiokunnan mielestä ole sellaisista lainsäädäntöön perustuvista perustelluista odotuksista, joita pitäisi ehdottomasti suojata.

Perustuslakivaliokunta ei tämän lausuman jälkeen viittaa aikaisempiin lausuntoihinsa, joten tämä perustunee asiantuntijalausuntoihin.

Apulaisprofessori Janne Salminen ei lausunnossaan ota kantaa yllä siihen, että voidaanko laki kumota, koska se ei ole vielä voimassa. Hänen kokonaisnäkemyksensä kuitenkin on, että kansalaisaloitetta on pidettävä perustuslain vastaisena:

Perustuslain 22 § ja perustuslain 6 § muodostavat ehdottoman esteen säätää kansalaisaloitteen tarkoittama laki tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Myöskään professori (emeritus) Teuvo Pohjalainen ei ota asiaan kantaa, mutta toteaa loppukaneettinaan:

Esillä olevan kansalaisaloitteen tarkoituksena on palauttaa oikeustila, jossa henkilöt asetettaisiin parisuhteen solmimisen osalta selvästi eri asemaan sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Perustuslain 6 §:n 2 momentin mukaan näin voidaan tehdä vain, jos siihen on perustuslain tarkoittama hyväksyttävä peruste. Tällaista perustetta ei aloitteessa ole nähdäkseni esitetty.

Professori Juha Lavapuro arvioi asiaa hyvinkin tarkasti lausuntonsa kohdassa ”Perusteltujen odotusten suoja”. Suosittelen lukemaan koko lausunnon, mutta tämän kirjoituksen kannalta tärkein on tässä:

Perusteltujen odotusten suojan kannalta merkitystä on tässä suhteessa erityisesti sillä, että osalla avioliittolain muuttumisen johdosta säädetystä lainsäädännöstä on ollut välittömiä oikeus-vaikutuksia. Rekisteröityä parisuhdetta koskevan lakiin säädetyn muutoksen (250/2016) siirtymäsäännöksen mukaan ”ennen lain voimaantuloa suoritetusta parisuhteen rekisteröinnin es-teiden tutkinnasta annettu todistus rinnastetaan avioliittolain nojalla esteiden tutkinnasta vihkimistä varten annettuun todistukseen.” Siirtymäsäännös otettiin lakiin, koska lakivaliokunta piti oletettavana, että useat samaa sukupuolta olevat parit odottavat avioliittolain muutosta voidakseen solmia avioliiton. Valiokunta piti tarkoituksenmukaisena, että tähän varaudutaan antamalla viranomaisille mahdollisuus suorittaa avioliiton esteiden tutkinta jo ennen avioliittolain muutoksen voimaantuloa. (LaVM 7/2015 vp). Yleisen elämänkokemuksen mukaan lienee myös perusteltua olettaa, että useat sukupuolineutraalin avioliittolain voimaantuloon luottaneet ovat jo ryhtyneet avioitumistaan koskeviin henkilökohtaisiin järjestelyihin. Jo eduskunnan hyväksymä ja säädöskokoelmassa julkaistu avioliittolain muutos on myös ollut omiaan luomaan perusteltuja odotuksia niiden ihmisten taholla, joiden oikeudelliseen asemaan muutoksilla on välittömiä vaikutuksia. Näiden näkökohtien merkitystä korostaa, että avioliittolain muutokset ovat tulossa voimaan alle kuukauden kuluttua.

Kokonaisuudessaan Lavapuro on aloitetta kohtaan yhtä tyly kuin kollegansa:

Yllä esitetyillä perusteilla katson, että käsiteltävänä oleva kansalaisaloite ”avioliiton säilyttämisestä aidosti tasa-arvoisena, miehen ja naisen välisenä liittona ja sukupuolineutraalin avioliittolain kumoamisesta” (KAA 2/2016 vp) tulee perustuslaista johtuvista syistä hylätä.

Professori Tuomas Ojanen katsoo, että kansalaisaloitteen lakimuutoksille ei ole perusteita tilanteessa, jossa on juuri hyväksytty sukupuolineutraali avioliittolaki liitännäislakeineen:

[…] käsillä olevalle kansalaisaloitteelle ei ole perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttäviä ja oikeasuhtaisia perusteita juuri siinä nykyisessä tilanteessa, jossa eduskunta on jo hyväksynyt lain 156/2015 sekä sen liitännäislait (lait 249-254/2016). Korostan ensinnäkin sitä, että hyväksyttävyyden perustelulle asetettavat vaatimukset ovat nyt sikälikin hyvin korkeat, että aloitteen hyväksymisen myötä samaa sukupuolta olevat ihmiset asetettaisiin uudestaan huonompaan asemaan heidän seksuaalisen suuntautumisensa perusteella. Näin (uudestaan) syntyvää erottelua seksuaalisen suuntautumisen perusteella ei myöskään voida pitää merkitykseltään vähäisenä, vaan huomattavana, mikä on myös valtiosääntöoikeudellisessa arvioinnissa painoa saava seikka.

Ojanen muotoilee kantansa sovittelevammin kuin Lavapuro, mutta se on yhtä kriittinen:

Päädyn näin ollen kantaan, jonka mukaan kansalaisaloitteeseen on syytä suhtautua torjuvasti perustuslain kannalta.

Professori Veli-Pekka Viljasen lausunnostakaan ei löydy samaa näkemystä kuin perustuslakivaliokunnan lausunnosta:

Arvioitaessa nyt tehtyä kansalaisaloitetta ei arviointimittapuuna voida pitää oikeustilaa ennen avioliittolain muutosta, jota on sinänsä pidetty aikanaan ongelmattomana perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta (LaVM 14/2014 vp, s. 6-7). Eduskunta on näet hyväksynyt ja tasavallan presidentti vahvistanut avioliittolain, joka on antanut oikeuden solmia avioliiton myös samaa sukupuolta oleville pareille. Tässä suhteessa ratkaisevaa ei ole se, että laki ei ole vielä tullut voimaan, vaan jo lain säätäminen on luonut samaa sukupuolta oleville pareille perustellun odotuksen oikeudesta solmia avioliitto.

Kyse on siten nykyiseen oikeustilaan verrattuna olennaisesta samaa sukupuolta olevien parien oikeuksien heikentämisestä. Perustuslain kannalta merkittävää on, että heikennys kohdistuu heidän yhdenvertaiseen kohteluunsa suhteessa eri sukupuolta oleviin pareihin, samoin kuin heidän perhe-elämänsä suojan tasoon.

Perusoikeuksien yleisiin oppeihin sisältyy käsitys perusoikeuksien heikentämiskiellosta (ks. yleisesti esim. Pauli Rautiainen, Perusoikeusien heikennyskielto, Oikeus 2013, s. 261-283). Tämän mukaisesti olennaiset heikennykset perusoikeuksien nykyiseen toteutumistasoon voivat olla ongelmallisia perustuslain näkökulmasta.

Heikennyskielto on liitetty usein nimenomaan TSS-oikeuksiin, mutta sama perusajatus koskee muidenkin perusoikeuksien suojan tason heikennyksiä. Käsiteltävänä olevassa asetelmassa tämä konkretisoituu tavalla, jota meillä ei ole aikaisemmin ollut koskaan arvioitavana. Eduskunta on viime vaalikaudella säätänyt lain, jolla on annettu samaa sukupuolta oleville pareille oikeus solmia keskenään avioliitto siihen liittyvine oikeusvaikutuksineen (oikeus yhteiseen sukunimeen, oikeus yhteisadoptioon). Nyt tämä juuri annettu oikeus ehdotetaan otettavaksi pois ja palattavaksi aikaisempaan oikeustilaan. Kyse ei ole vähäisestä heikennyksestä, vaan olennaisesta yhdenvertaisen kohtelun ja perhe-elämän suojan tason huonontamisesta. Pidän tällaista ehdotusta lähtökohtaisesti ongelmallisena perustuslain näkökulmasta.

Tältä osin en pidä ratkaisevana sitä, että samaa sukupuolta olevien parien avioliiton mahdollistava avioliittolain muutos ei ole vielä tullut voimaan. Perustuslakivaliokunta on liittänyt ajatuksen perusteltujen odotusten suojasta aikaisemmin ennen muuta varallisuusoikeudellisten oikeustoimien pysyvyyden suojaan. Valiokunnan käytännössä oikeuden luottaa sopimussuhteen kannalta olennaisia oikeuksia ja velvollisuuksia sääntelevän lainsäädännön pysyvyyteen on katsottu kuuluvan perusteltujen odotusten suojaan niin, että oikeuksia tai velvollisuuksia ei voida säännellä tavalla, joka kohtuuttomasti heikentäisi sopimuspuolten oikeusasemaa (ks. esim. PeVL 42/2006 vp, s. 4). Perusteltujen odotusten suojan soveltamisala ei kuitenkaan rajoitu pelkästään suojaamaan ennen lain voimaantuloa vallinneita varallisuusoikeudellisia suhteita, vaan kyse on yleisestä oikeusperiaatteesta, mikä ilmenee esimerkiksi siitä, että perusteltujen odotusten suoja on kirjattu yleisenä hallinnon oikeusperiaatteena hallintolain (434/2003) 6 §:ään, jonka mukaan viranomaisen toimien on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Jos Veli-Pekka Viljasta on uskominen niin perustuslakivaliokunnan nyt antama lausunto on aiempien lausuntojen vastainen. Viljasen yhteenveto on linjassa aiemmin käsiteltyjen lausuntojen kanssa:

[…] totean, että kansalaisaloitteen sisältämä lakiehdotus on mielestäni perustavan-laatuisella tavalla ongelmallinen perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännösten sekä perustuslain 10 §:n turvaaman yksityis- ja perhe-elämän suojan kannalta. Se merkitsee edellä mainittujen perusoikeuksien suojan tason olennaista heikentämistä ja loukkaa samaa sukupuolta ole-vien parien lainsäädännöllä vahvistettuja, oikeustilan pysyvyyteen kohdistuvia perusteltuja odotuksia.

Kuulluista professoreista ainoastaan Markku Helin katsoo, että lainsäädäntömuutos olisi ongelmaton:

Oikeuskirjallisuudessa on keskusteltu siitä, sisältyykö valtiosääntöömme yleinen perusoikeuksien heikentämiskielto. Tällaisen kiellon tuki oikeuslähteissä on kuitenkin hyvin vähäinen, ja kiellon rajaaminen asianmukaisella tavalla olisi vaikeaa. Lakeja muutettaessa käy useimmiten niin, että joidenkin oikeudet vähenevät ja joidenkin muiden taas lisääntyvät. Tulkinta, jonka mukaan perustuslaki sisältää perusoikeuksien heikentämiskiellon, voisi rajoittaa demokratiaa ongelmallisella tavalla. Henkilökohtaisesti pidän perusteltuna tulkintaa, jonka mukaan perusoikeuksien suojaamia oikeuksia voidaan heikentää, jos perusoikeuksien yleiset rajoittamisperusteet sen sallivat. Perustuslakivaliokunta on lausunnoissaan korostanut, että lainsäätäjällä on perheoikeudellisissa arvokysymyksissä laaja harkintavalta. Yhdenvertaisuusperiaatteesta ei sen mukaan voi johtua tiukkoja rajoja pyrittäessä kulloistakin yhteiskuntakehitystä vastaavaan sääntelyyn (mm. PeVL 15/2001 vp). Näillä perusteilla päädyn näkemykseen, että lainsäätäjä voi niin halutessaan palauttaa sen oikeustilan, joka vallitsi ennen sukupuolineutraalin avioliittolain säätämistä.

Henkilökohtaisena näkemyksenään Helinkään ei kuitenkaan kannata lakimuutosta:

Perusluonteista lainsäädäntöä kehittäessään lainsäätäjän ei tulisi poukkoilla.

Kuulluista asiantuntijoista vain yksi katsoi, että aito avioliitto -kansalaisaloite ei olisi perustuslain vastainen. Muut asiantuntijat katsovat, että lakialoite on perustuslain vastainen. Tällöin sitä ei voitaisi lainkaan käsitellä muussa kuin perustuslain säätämisjärjestyksessä. Yhdenkään asiantuntijan lausunnosta ei löydy perustuslakivaliokunnan ottamaa kantaa, että laki ei hyväksymisensä jälkeen, mutta ennen voimaantuloaan suojaisi perusteltuja odotuksia.

Jos perustuslakivaliokunta taas nojaisi Markku Helinin kantaan niin silloin ainoaksi ongelmaksi jäisi vain mahdolliset avioliittoon vihityt samaa sukupuolta olevat parit ennen kuin lain muutos saadaan voimaan.

Perustuslakivaliokunta ei tietenkään ole sidottu asiantuntijalausuntoihin, mutta pidän huolestuttavana, että Suomen perustuslaintulkinnan ylin auktoriteetti lähtee tekemään tulkintoja, jotka eivät perustu asiantuntijoiden näkemyksiin. Sekä Ojanen, että Viljanen totesivat lausunnoissaan, että perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä ei ole vuoden 1995 perustuslakiuudistuksen jälkeen ollut tilannetta, jossa pyritään kumoamaan yhdenvertaisuutta merkittävästi edistävää lakia. Siihen nähden on hämmentävää kuinka huonosti perustuslakivaliokunta lausuntoaan perustelee.

Veikkaukseni on, että perustuslakivaliokunnan lausunnon lähtökohdat ovat enemmän poliittiset kuin oikeudelliset. Kuntavaalit lähestyvät ja PS:n sekä KD:n ihmisvihafalangi haluaa aloitteen vielä kerran suureen saliin, jotta kansanedustajat saavat vielä kerran julistaa vihapuhettaan seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Oletettavasti PS vaatii tätä keskustalta ja kokoomukselta hallitusyhteistyöhön vedoten.

Surullinen on perustuslakivaliokunnan tila itsenäisyyden juhlavuonna 2017.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Miten käy aidon avioliiton?

Viikonlopun aikana ”aito avioliitto” -kansalaisaloite sai kerättyä tarvittavat 50 000 allekirjoitusta, joilla kansalaisaloite saadaan eduskunnan käsittelyyn. Tämä herätti konservatiivisessa ja lähinnä päivystävistä kristillisdemokraateista koostuvassa kansanosassa riemua ja Hesarikin päätyi tekemään jutun rajapyykin ylittämisestä. Kansalaisaloitteen vireillepanija Jukka-Pekka Rahkonen toistaa lyhyessä haastattelussa kiihkokonservatiivien hellimää legendaa asiaan perehtyneestä lakivaliokunnasta, jonka yli eduskunta käveli. Älä usko konservatiivia vaan tutustu lakivaliokunnan saamiin lausuntoihin.

Kansalaisaloitteen menestymismahdollisuudet eduskunnassa ovat heikot. Jarno Lappalainen laski blogissaan, että vaalikonedatan perusteella kansalaisaloitetta kannattaa vain 41 kansanedustajaa ja vastustaa 144 kansanedustajaa. Lakivaliokunta on tälläkin kertaa paljon vartijana, mutta vaalikonedatan perusteella aloitteen vastustajilla on selvä enemmistö, kun aloitetta vastustaa kaksitoista kansanedustajaa ja kannattaa kolme edustajaa. Kahden kansanedustajan kanta on epävarma.

En myöskään usko, että yhdelläkään puolueella, kristillisdemokraatteja lukuun ottamatta, on halua jatkaa keskustelua avioliittolaista. Jos aloite sattuisi vasten kaikkia ennakkotietoja menestymään eduskunnassa niin siitä ei seuraisi muuta kuin uusi kansalaisaloite avioliittolain muuttamiseksi uudelleen. Asia on jo kerran poliittisesti ratkaistu, joten pulinat pois.

Toivon kuitenkin, että aloite käsitellään asiallisesti eduskunnassa. Aloite on nimittäin siitä harvinainen, että sillä pyritään rajaamaan väestöryhmälle jo annettuja oikeuksia uudelleen. Ennen kirjoittamaan ryhtymistä käytin puolitoista tuntia oikeuskirjallisuuden parissa, yrittäen etsiä viitteitä vastaavanlaisesta tapauksesta ja siitä millaisin perustein oikeuksien rajaamiseen voitaisiin ryhtyä. En löytänyt mitään tähän rinnastettavaa. Minua kevyemmin kirjoittava Kasper Strömman rinnastaa aloitteen naisten äänioikeuden perumiseen.

Perustuslain 6 § 1. momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä ja tämä säännös kohdistuu myös lainsäätäjään. Perustuslakivaliokunta on käsitellyt syrjinnän kieltoa esimerkiksi yhdenvertaisuuslaista antamassaan lausunnossa PeVL 31/2014 ja todennut siinä seuraavaa:

Lailla ei voida mielivaltaisesti asettaa kansalaisia tai kansalaisryhmiä toisia edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan. Yhdenvertaisuussäännös ei kuitenkaan edellytä kaikkien kansalaisten kaikissa suhteissa samanlaista kohtelua, elleivät asiaan vaikuttavat olosuhteet ole samanlaisia. Yhdenvertaisuusnäkökohdilla on merkitystä sekä myönnettäessä lailla etuja ja oikeuksia kansalaisille että asetettaessa heille velvollisuuksia. Toisaalta lainsäädännölle on ominaista, että se kohtelee tietyn hyväksyttävän yhteiskunnallisen intressin vuoksi ihmisiä eri tavoin edistääkseen muun muassa tosiasiallista tasa-arvoa. [lihavointi kirjoittajan]

Kansalaisaloitteen kannattajat voivat väittää, että avioliiton rajaamisella miehen ja naisen väliseksi on hyväksyttävä yhteiskunnallinen intressi. En löytänyt yhtäkään perustuslakivaliokunnan lausuntoa, jossa syrjivälle lainsäädännölle katsottaisiin olevan yhteiskunnallinen intressi. Vuonna 2001 säädettiin laki rekisteröidystä parisuhteesta ja tällöin perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan:

Avioliittolainsäädäntöä ja sen kanssa rinnasteisia lakeja säädettäessä on kyse sellaisista erityisistä yhteiskunnan tulevaisuuteen ja arvoihin liittyvistä ratkaisuista, joissa avioliiton asettaminen naisen ja miehen parisuhteena erityisasemaan lainsäädännössä on perusteltua. Lakien tulkinta toisaalta saattaa ajan kuluessa muuttua ja perustuslain tulkinta aktiivisesti muuttaa arvokäsityksiä.

Vuonna 2001 avioliittolain rajaaminen pelkästään miehen ja naisen väliseksi katsottiin perustuslain kannalta hyväksyttäväksi. Kuitenkin viimeisessä virkkeessä perustuslakivaliokunta ennustaa, että perustuslain tulkinta saattaa ajan kuluessa muuttua. Ei ole siis mitenkään varmaa, että onko kansalaisaloitteen vaatima muutos perustuslain mukainen. Eduskunnan tulisi asiaa käsitellessään pyytää perustuslakivaliokunnan lausunto ja aitoa avioliittoa vaativa kansalaisaloite saattaa päätyä historiaan ensimmäisenä aloitteena, joka kaatui perustuslakivaliokunnassa.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Tasa-arvoinen avioliittolaki, lakivaliokunta ja asiantuntijalausunnot

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö vahvisti viime perjantaina tasa-arvoisen avioliittolain allekirjoitukseen. Tämä herätti taas tasa-arvon vastustajat muistuttamaan, että mitään ei ole menetetty ja lakia voidaan muuttaa vielä seuraavalla vaalikaudella. Esimerkiksi kristillisdemokraattien Petteri Pietikäinen puolustaa epätasa-arvoa seuraavasti:

Vaikka eduskunta päättikin myönteisesti suuren valiokunnan suosituksesta aloitteesta, täytyy muistaa, että lakivaliokunta, joka sentään kuunteli eri asiantuntijoita kattavasti, hylkäsi sen, että aloitteen tulisi edetä laiksi. Näiden asiantuntijoiden kuuleminen aiheeseen liittyvässä kansalaiskeskustelussa jäi vähäiseksi, joten on aivan ymmärettävää, että juuri säädetyn ”uuden, uljaan, avioliittolain” kujanjuoksu kohti itsenäisyytemme juhlavuotta 2017 saa maamme arvokonservatiivit teroittamaan miekkojaan.

Lakivaliokunta tosiaan kuuli asiantuntijoita, kuulemisesta en ole niin varma. Pyysin lakivaliokunnassa kaikki lausunnot ja jaoin ne seuraaviin luokkiin:

  • kuultava kannattaa kansalaisaloitetta
  • kuultava vastustaa kansalaisaloitetta
  • etujärjestö, ei ota kantaa
  • asiantuntija, ei ota kantaa

Lakivaliokunta pyysi 58 lausuntoa, joista 20 kannattaa kansalaisaloitetta, 11 lausunnonantajaa vastusti kansalaisaloitetta, viidestä etujärjestön lausunnosta ei ollut löydettävissä kantaa ja loput olivat asiantuntijalausuntoja, joissa ei otettu kantaa aloitteen hyväksymiseen. Kaikki lausunnot ovat luettavissa tekstin lopussa olevasta taulukosta. Aloitteen kannattajien joukossa olivat mm. Asianajajaliitto ry, Pelastakaa Lapset ry, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry, Väestöliitto ry, Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. Alla muutamia lainauksia lakia kannattaneista lausunnoista:

MLL toteaa, että avioliittolain muuttaminen kansalaisaloitteessa esitetyllä tavalla mahdollistaisi samaa sukupuolta olevan parin yhteisadoption. MLL pitää tätä kannatettavana. Ei ole lapsen edun mukaista, että lapsi adoptoidaan yksin perheeseen, jossa on tosiasiallisesti kaksi vanhempaa. Tilanteissa, joissa avoliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa oleva adoptoi lapsen yksin, myös adoptiovanhemman puoliso on yleensä vanhemman roolissa. Adoptoitavan lapsen edun kannalta olisi perusteltua, että molemmat tosiasialliset vanhemmat olisivat adoptioneuvonnan piirissä ja että heillä molemmilla olisi mahdollisuus adoptoida lapsi yhdessä. On tärkeää, että parisuhteen laatu ja vakaus arvioidaan adoptioneuvonnassa lapsen edun kannalta. (Mannerheimin lastensuojeluliitto)

Yhteenvetona totean, että ihmisten yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta kansalaisaloitteen sisältämä ehdotus sukupuolineutraalista avioliitosta merkitsisi nykytilaan verrattuna olennaista parannusta poistaessaan merkittävän ja heikosti perusoikeusnäkökulmasta puolustettavissa olevan ihmisten eri asemaan asettamisen sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Perustuslaista ei johdu myöskään minkäänlaista estettä kansalaisaloitteen hyväksymiselle. (Valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen)

Tutkimustulosten mukaan samaa sukupuolta olevien vanhempien liitto ei vaaranna niissä elävien lasten turvallisuutta (esim. lastenpsykiatri Tytti Solantaus: Tutkimuskatsaus sateenkaariperheissä elävien lasten kehityksestä ja hyvinvoinnista, STM julkaisuja 2003:10). Sen sijaan sitä saattavat vaarantaa rakenteet, jotka edesauttavat näiden perheiden erottautumista muista perheistä ja siten leimautumista. Lainsäätäjän tulisi pyrkiä poistamaan nämä rakenteet mahdollisimman pian. (Väestöliitto)

Lakialoitetta vastustivat kaikki uskonnolliset yhdyskunnat eli mm. Suomen evankelis-luterilainen kirkko, katolinen kirkko Suomessa, Suomen islamilainen neuvosto, Vapaakirkko… Uskonnollisten yhdyskuntien lisäksi aloitetta vastustivat ainoastaan emerituspiispa Eero Huovinen, Suomen Evankelinen Allianssi ja asiantuntijana kuultu kasvatuksen teorian ja tradition professori Tapio Puolimatka, jonka lausunnon tieteellisyyttä Jyväskylän yliopisto nyt selvittää. Alla muutamia lainauksia lakia vastustaneiden perusteluista:

Suomen Helluntaikirkko perustaa käsityksensä avioliittoinstituutiosta Raamatun alkukertomuksiin  ”… mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa; ja he tulevat yhdeksi lihaksi.” (1. Moos. 2:24). Uudessa Testamentissa Jeesus vahvisti juuri tämän raamatunkohdan kristillisen avioliiton perustaksi. Avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välinen elinikäinen liitto, jonka tarkoituksena on suvun jatkaminen ja rakkauteen perustuva kumppanuus. Kaikki muut yhteiselämän muodot jäävät avioliittoinstituution ulkopuolelle. (Suomen Helluntaikirkko)

Suomessa on jo säädetty laki parisuhteen rekisteröimisestä, meidän näkemys on, että avioliittolakia ym. Lakeja ei muutettaisi lakialoitteen vaatimalla tavalla. Avioliitto, uskomme mukaan, on pyhä liitto miehen ja naisen välillä, vaikka avioliittosopimus on siviilisopimus. ”Olemme luonut teitä miehestä ja naisesta” (Koraani 49:13). Ihmissuvun jatkumisen kannalta avioliitto miehen ja naisen välillä on oikea tie, myös lähisuvun tuntemuksen kannalta, uskomme mukaan kahta samaa sukupuolta edustavan henkilön välinen suhde ei voida määritellä avioliitoksi. [sic] (Suomen Islamilainen Neuvosto)

Katolisen vakaumuksen mukaan avioliitto on Jumalan perustama ja inhimillisen elämän perusjärjestys. Se on tarkoitettu miehen ja naisen väliseksi yhteydeksi, jonka vain kuolema voi erottaa. Avioliitto muodostuu perheeksi, johon kuuluvat isä, äiti ja heille mahdollisesti syntyvät lapset. Tällainen yhteisö on paras ja luonnollinen kasvuympäristö lapsille. Tällaiseksi perusyksiköksi se tulisi myös yhteiskunnassa tunnustaa. (Katolinen kirkko Suomessa)

Pyhillä kirjoituksilla päähän lyömisen lisäksi osa uskonnollisten yhteisöjen lausunnoista sisälsi verhottuja uhkauksia, kuten ev.lut kirkon vihkimisoikeudesta luopuminen tai helluntaikirkon yleishyödyllisen toiminnan vähentäminen.

En käsittele tarkemmin etujärjestöjen lausuntoja, joissa ei oteta kantaa tasa-arvoiseen avioliittolakiin Asiantuntijalausunnot, joissa ei kantaa jakaantuivat, niin lausuntoihin homoparien kyvystä vanhemmuuteen (mm. lastenpsykiatri Jari Sinkkonen), näkemyksiin lain aiheuttamista muutoksista muuhun lainsäädäntöön (mm. sosiaali- ja terveysministeriö kuin lain vaatimista tietojärjestelmäkustannuksista (mm. maa- ja metsätalousministeriö):

[Tämä sanottuna,] nyt olemassa oleva tutkimusnäyttö ei anna aihetta vakavaan huoleen samaa sukupuolta olevien vanhempien lasten kehityksestä. Tiedämme toistaiseksi kuitenkin varsin vähän siitä, miten he aikanaan kokevat oman vanhemmuutensa, ja miten he voivat aikuisuudessa. On myös tärkeää muistaa, että samaa sukupuolta olevien ihmisten liitot ovat yhtä monenkirjavia kuin heteroliitotkin. USA:ssa on esim. lesbojärjestöjä, jotka tähdentävät miesten merkitystä lapsen kehitykselle ja auttavat etsimään naisparien lapsille mieskavereita. Osa naisista on saanut lapset heteroliitossa, ja kun he eroavat ja solmivat suhteen naiseen, lapsilla on parhaassa tapauksessa luonteva kontakti omaan biologiseen isäänsä. Näissä tilanteissa lapsi tietää, ketkä hänen vanhempansa ovat. (Dosentti, ylilääkäri Jari Sinkkonen)

Vihkimisoikeuden saaneelle uskonnolliselle yhdyskunnalle vihkiminen on oikeus, ei velvollisuus. Avioliittolain mukaan uskonnollisella yhdyskunnalla on oikeus määrätä laissa säädettyjen edellytysten lisäksi muilta osin vihkimisen ehdoista ja muodosta. Opetus- ja kulttuuriministeriön näkemyksen mukaan mahdollinen kansalaisaloitteen hyväksyminen ei muuttaisi tätä asetelmaa.(Opetus- ja kulttuuriministeriö)

Kansalaisaloitteeseen liittyvien valtiontaloudellisten vaikutusten käsittely poikkeaa tavanomaisesta hallituksen esitykseen liittyvien valtiontaloudellisten vaikutusten käsittelystä. Lähtökohtana on, että viimeksi mainitut esitykset käsitellään ja niihin otetaan kantaa kehyspäätös- ja talousarvioesitysprosesseissa, jolloin virastojen resurssikysymyksiä arvioidaan prosessien eri vaiheissa ja samalla otetaan kantaa myös resurssikysymyksiin kokonaisuudessaan. Jos hallituksen esityksellä on valtion talousarvioon liittyviä vaikutuksia, se annetaan asianomaiseen talousarvioesitykseen liittyvänä ns. budjettilakina. Kansalaisaloitteeseen liittyvät resurssikysymykset nousevat esille nyt eduskunnan valiokuntakäsittelyn yhteydessä yksittäisinä menotarpeina. (Valtiovarainministeriö)

Valtiovarainministeriön resursointiongelma ratkaistiin pitkällä siirtymäajalla, jonka aikana budjettilaitkin saadaan kuntoon. Muita todellisia ongelmia kansalaisaloitteen hyväksymiselle ei lausunnosta löytynytkään. Lakivaliokunta ei kuunnellut asiantuntijoita vaan uskonnollisia yhteisöjä, vaikka lakialoite ei edes koskenut niiden asemaa.

Liite: Taulukko lausunnonantajista

Aloitetta kannattaneet
Adopterade Finland rf lausunto, ruotsiksi
Allianssi ry lausunto
Asianajajaliitto ry lausunto
Helsingin maistraatti lausunto, selvitys, selvitys
Ikäinstituutti ry lausunto 
Tahdon 2013 -kampanja lausunto 
Mannerheimin lastensuojeluliitto ry lausunto
Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos lausunto
Pelastakaa Lapset ry lausunto
Piispa Irja Askola lausunto 
Professori Suvianna Hakalehto-Vainio lausunto 
Professori Markku Helin lausunto
Professori Veli-Pekka Viljanen lausunto 
Regnbagsankan rf lausunto, ruotsiksi
Sateenkaariperheet ry lausunto, selvitys
SETA ry lausunto 
Tasa-arvoasioiden neuvottelukunta lausunto, KD eduskuntaryhmän huomautus
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL lausunto, muistio
Trasek ry lausunto 
Väestöliitto ry lausunto
Aloitetta vastustaneet
Suomen Baptistikirkko lausunto 
Emerituspiispa Eero Huovinen lausunto 
Evankelis-luterilainen kirkko lausuntoselvitys 
Helluntaikirkko lausunto, selvitys
Islamilainen neuvosto lausunto 
Katolinen kirkko Suomessa lausunto 
Ortodoksinen kirkko lausunto, selvitys 
Patmos lähetyssäätiö lausunto, selvitys 
Professori Tapio Puolimatka lausuntodiat
Suomen Evankelinen allianssi vetoomus
Vapaakirkko lausunto 
Etujärjestöt ilman kantaa
 Adoptioperheet ry lausunto 
 Jehovan todistajat lausunto 
 Lasten Perusoikeudet ry lausunto, selvitys 
 Vuxna internationell adopterade i Finland lausunto, ruotsiksi
Asiantuntijat ilman kantaa
Itä-Suomen aluehallintovirasto lausunto
Eläketurvakeskus lausunto, selvitys
Eduskunnan oikeusasiamies lausunto 
Helsingin kaupungin adoptiopalvelu lausunto 
Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirasto lausunto 
Interpedia ry lausunto, selvitys
Kela lausunto 
Keva lausunto, selvitys
Kuntaliitto lausunto
Lapsiasiainvaltuutettu lausunto 
Maa- ja metsätalousministeriö lausunto 
Oikeusministeriö lausunto, selvitys 
Opetus- ja kulttuuriministeriö lausunto 
Pelastakaa Lapset ry:n asiantuntija Jari Sinkkonen lausunto 
Professori Mikael Hidén lausunto 
Professori Ulla Liukkunen lausunto 
Professori Jari Wahlström lausunto 
Sosiaali- ja terveysministeriö lausunto 
Valtiokonttori lausunto
Valtiovarainministeriö lausunto
Verohallinto lausunto
Väestörekisterikeskus lausunto, selvitys, selvitys
Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!