Miten käy aidon avioliiton?

Viikonlopun aikana ”aito avioliitto” -kansalaisaloite sai kerättyä tarvittavat 50 000 allekirjoitusta, joilla kansalaisaloite saadaan eduskunnan käsittelyyn. Tämä herätti konservatiivisessa ja lähinnä päivystävistä kristillisdemokraateista koostuvassa kansanosassa riemua ja Hesarikin päätyi tekemään jutun rajapyykin ylittämisestä. Kansalaisaloitteen vireillepanija Jukka-Pekka Rahkonen toistaa lyhyessä haastattelussa kiihkokonservatiivien hellimää legendaa asiaan perehtyneestä lakivaliokunnasta, jonka yli eduskunta käveli. Älä usko konservatiivia vaan tutustu lakivaliokunnan saamiin lausuntoihin.

Kansalaisaloitteen menestymismahdollisuudet eduskunnassa ovat heikot. Jarno Lappalainen laski blogissaan, että vaalikonedatan perusteella kansalaisaloitetta kannattaa vain 41 kansanedustajaa ja vastustaa 144 kansanedustajaa. Lakivaliokunta on tälläkin kertaa paljon vartijana, mutta vaalikonedatan perusteella aloitteen vastustajilla on selvä enemmistö, kun aloitetta vastustaa kaksitoista kansanedustajaa ja kannattaa kolme edustajaa. Kahden kansanedustajan kanta on epävarma.

En myöskään usko, että yhdelläkään puolueella, kristillisdemokraatteja lukuun ottamatta, on halua jatkaa keskustelua avioliittolaista. Jos aloite sattuisi vasten kaikkia ennakkotietoja menestymään eduskunnassa niin siitä ei seuraisi muuta kuin uusi kansalaisaloite avioliittolain muuttamiseksi uudelleen. Asia on jo kerran poliittisesti ratkaistu, joten pulinat pois.

Toivon kuitenkin, että aloite käsitellään asiallisesti eduskunnassa. Aloite on nimittäin siitä harvinainen, että sillä pyritään rajaamaan väestöryhmälle jo annettuja oikeuksia uudelleen. Ennen kirjoittamaan ryhtymistä käytin puolitoista tuntia oikeuskirjallisuuden parissa, yrittäen etsiä viitteitä vastaavanlaisesta tapauksesta ja siitä millaisin perustein oikeuksien rajaamiseen voitaisiin ryhtyä. En löytänyt mitään tähän rinnastettavaa. Minua kevyemmin kirjoittava Kasper Strömman rinnastaa aloitteen naisten äänioikeuden perumiseen.

Perustuslain 6 § 1. momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä ja tämä säännös kohdistuu myös lainsäätäjään. Perustuslakivaliokunta on käsitellyt syrjinnän kieltoa esimerkiksi yhdenvertaisuuslaista antamassaan lausunnossa PeVL 31/2014 ja todennut siinä seuraavaa:

Lailla ei voida mielivaltaisesti asettaa kansalaisia tai kansalaisryhmiä toisia edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan. Yhdenvertaisuussäännös ei kuitenkaan edellytä kaikkien kansalaisten kaikissa suhteissa samanlaista kohtelua, elleivät asiaan vaikuttavat olosuhteet ole samanlaisia. Yhdenvertaisuusnäkökohdilla on merkitystä sekä myönnettäessä lailla etuja ja oikeuksia kansalaisille että asetettaessa heille velvollisuuksia. Toisaalta lainsäädännölle on ominaista, että se kohtelee tietyn hyväksyttävän yhteiskunnallisen intressin vuoksi ihmisiä eri tavoin edistääkseen muun muassa tosiasiallista tasa-arvoa. [lihavointi kirjoittajan]

Kansalaisaloitteen kannattajat voivat väittää, että avioliiton rajaamisella miehen ja naisen väliseksi on hyväksyttävä yhteiskunnallinen intressi. En löytänyt yhtäkään perustuslakivaliokunnan lausuntoa, jossa syrjivälle lainsäädännölle katsottaisiin olevan yhteiskunnallinen intressi. Vuonna 2001 säädettiin laki rekisteröidystä parisuhteesta ja tällöin perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan:

Avioliittolainsäädäntöä ja sen kanssa rinnasteisia lakeja säädettäessä on kyse sellaisista erityisistä yhteiskunnan tulevaisuuteen ja arvoihin liittyvistä ratkaisuista, joissa avioliiton asettaminen naisen ja miehen parisuhteena erityisasemaan lainsäädännössä on perusteltua. Lakien tulkinta toisaalta saattaa ajan kuluessa muuttua ja perustuslain tulkinta aktiivisesti muuttaa arvokäsityksiä.

Vuonna 2001 avioliittolain rajaaminen pelkästään miehen ja naisen väliseksi katsottiin perustuslain kannalta hyväksyttäväksi. Kuitenkin viimeisessä virkkeessä perustuslakivaliokunta ennustaa, että perustuslain tulkinta saattaa ajan kuluessa muuttua. Ei ole siis mitenkään varmaa, että onko kansalaisaloitteen vaatima muutos perustuslain mukainen. Eduskunnan tulisi asiaa käsitellessään pyytää perustuslakivaliokunnan lausunto ja aitoa avioliittoa vaativa kansalaisaloite saattaa päätyä historiaan ensimmäisenä aloitteena, joka kaatui perustuslakivaliokunnassa.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Kuusi pointtia turvaseksiviestittelystä

Kiitos keskisuomalaisen veteraanipoliitikon, pikkutuhmat ja tuhmemmatkin viestit ja niiden lähettäminen ovat tänään otsikoissa. Avustaakseni niitä, joille tämä taiteenlaji on täysin vieras, kirjoitin kuuden kohdan pikaohjeet turvalliseen ja kaikille mukavaan seksiviestittelyyn.

  1. Tärkeimpänä ohjeena: lähetä viestejä ainoastaan niitä haluaville vastaanottajille. Ennen lähettämistä mieti, että tuleeko viestisi yllättäen ja pyytämättä. Jos vastaus on kyllä niin jätä viesti lähettämättä.
  2. Viestittele luotettavan ihmisen kanssa. Luotettavin on tietysti puoliso, tyttöystävä, poikaystävä tai vastaava. Tällöin myös viestittely on ulkopuolisen silmin moraalisesti kestävimmällä pohjalla.
  3. Jos kuitenkaan luotettavasta henkilöstä ei löydy viestittelyseuraa tai haluat viestitellä muuallekin niin pyri etsimään viestittelykumppani omasta viiteryhmästäsi. Ikävät vuodot estää parhaiten, jos molemmat viestittelijät menettävät kasvonsa viestien tullessa julkisuuteen. Kolmiodraamat lisäävät kuitenkin riskejäsi.
  4. Hanki erillinen pre-paid -liittymä tekstiviestittelyyn. Näin viesteillä ei ole niin paljon todistusarvoa vuodon tapahtuessa. (jos saat viestejä tai puheluita, jotka haluat estää niin se onnistuu käyttöliittymällä iPhonella ja Windows Phonella, Androidille löytyy appeja samaan tarkoitukseen)
  5. Jos katsot tarpeelliseksi lähettää viestittelykaverille myös paljasta pintaa kuvien tai videoiden muodossa niin rajaa ehdottomasti naamasi pois kuvasta (sama koskee myös paljastavia tatuointeja tai muita tuntomerkkejä)
  6. Käytä viestittelyyn snapchattia, joka näyttää viestiä vastaanottajalle vain tietyn ajan ja poistaa sen sitten. Tämä ei kuitenkaan estä vastaanottajaa tallentamatta viestiäsi ruudunkaappauksella.
Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Aurinko nousi tänäänkin

Eilen Eduskunta teki historiallisen päätöksen hyväksyessään tasa-arvoista avioliittolakia kannattavan vastalauseen äänin 105-92. Koska olen tässä blogissa osaltani homorummuttanut asiaa niin ajattelin, että pieni välikatsaus aiheeseen olisi paikallaan.

Perussuomalaisten Arja Juvosen toimintaa olen käsitellyt useampaankin otteeseen (tässä, tässä ja tässä). Aiempi asenteeni on luettavissa teksteissä, mutta nyt Arja Juvonen saa kaiken kunnioitukseni äänestäessään vakaumuksensa puolesta ja Perussuomalaisten ryhmäkuria vastaan. Vaikka äänestys päättyikin yllättävän selvin luvuin niin Juvonen ei voinut tietää sitä äänestäessään. Olisi ollut täysin mahdollista, että äänestys olisi päättynyt tasa-arvon eduksi yhden äänen erolla. En usko, että Perussuomalaisten puoluejohdon mielipiteet olisivat silloin olleet lainkaan niin sovittelevia.

Vaikka eilinen äänestys olikin periaatteellisesti tärkein niin tasa-arvoisen avioliittolain käsittely jatkuu edelleen. Nyt laki siirtyy suureen valiokuntaan, jossa lain kannattajilla on selkeä enemmistö. Vastustajat voivat yrittää jarruttaa menettelyä ehdottamalla vielä asiantuntijakuulemisia, mutta suuressa valiokunnassa niistä päätetään äänestämällä. Käytännössä suuri valiokunta on palauttaa avioliittolain yhden päivän käsittelyllä takaisin täysistuntoon. Täysistunnossa avioliittolaki on ensin jatketussa ensimmäisessä käsittelyssä, jolloin asiasta ei enää äänestetä. Sitten vuorossa on vielä toinen äänestys, jossa lain vastustajat voivat esittää vastaehdotuksia.

Vaikka tasa-arvoisesta avioliittolaista päätetäänkin nyt niin osa lakimuutoksista jää valmisteltavaksi seuraavalle hallitukselle. Vaikka Timo Soini äänestyksen jälkeen uhkailikin, että seuraava hallitus ei välttämättä sitoudu lain muutoksiin niin hän oli jo illan Pressiklubissa sovittelevampi todeten, että Perussuomalaiset ei ole tekemässä asiasta vaali- tai hallituskysymystä.

On vaikea kuvitella, että myöskään muut isot puolueet innostuisivat ajatuksesta, että lähdetään aktiivisesti sabotoimaan aiemman Eduskunnan päätöksiä. Kun sellainen menettely on kerran aloitettu niin se saattaa myöhemmin purra omia tavoitteita. Yksittäisten edustajien vastustusta tasa-arvoiselle avioliittolaille varmasti esiintyy edelleen. Vastustajille suosittelisin poikkeamista Eduskunnan kirjastossa, josta löytyy täysistuntopöytäkirjat esimerkiksi avioliittolain käsittelystä vuodelta 1929. Tällöin päätettiin, että aviopuolisot olivat oikeudellisesti tasavertaiset. Lukekaa lakia silloin vastustaneita kommentteja ja miettikää haluatteko kuulostaa yhtä absurdeilta historian aikakirjoissa.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Henkilötietojen käsittelystä henkilökohtaisiin tarkoituksiin

Suomen lainsäädännön lähtökohtana on, että henkilötietoja ei saa käsitellä ilman asianomaisen lupaa. Henkilötietojen käsittelystä on säädetty henkilötietolaki (523/1999) jonka mukaan henkilötiedolla tarkoitetaan:

”kaikenlaisia luonnollista henkilöä taikka hänen ominaisuuksiaan tai elinolosuhteitaan kuvaavia merkintöjä, jotka voidaan tunnistaa häntä tai hänen perhettään tai hänen kanssaan yhteisessä taloudessa eläviä koskeviksi ” (3 § 2. mom)

Samassa laissa määritellään myös henkilörekisteri, jolla tarkoitetaan:

”käyttötarkoituksensa vuoksi yhteenkuuluvista merkinnöistä muodostuvaa henkilötietoja sisältävää tietojoukkoa, jota käsitellään osin tai kokonaan automaattisen tietojenkäsittelyn avulla taikka joka on järjestetty kortistoksi, luetteloksi tai muulla näihin verrattavalla tavalla siten, että tiettyä henkilöä koskevat tiedot voidaan löytää helposti ja kohtuuttomitta kustannuksitta; ” (3 § 5. mom)

Henkilörekisterin rekisterinpitäjän on laadittava rekisteriseloste, jossa rekisterinpitäjä kertoo mm. oman nimensä, tietojen käsittelyn tarkoituksen sekä kuvauksen rekisterin suojauksen periaatteista.

Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi matkapuhelimen puhelinmuistio, kalenteriin tehdyt syntymäpäivämerkinnät tai lasten vauvakirjat muodostavat henkilörekisterin, josta pitäisi laatia rekisteriseloste. Tai pitäisi laatia, jollei lainsäätäjä olisi ollut kaukaa viisas ja todennut, että henkilötietolaki ei koske:

”henkilötietojen käsittelyä, jonka luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisiin tai niihin verrattaviin tavanomaisiin yksityisiin tarkoituksiinsa. ” (2 § 3. mom)

Laissa puhutaan vain henkilökohtaisista tai niihin verrattavista tavanomaisista yksityisistä tarkoituksista näitä tarkemmin määrittelemättä. Hallituksen esitys eduskunnalle henkilötietolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 96/1998) kuitenkin avaa käsitettä tarkemmin:

”Henkilökohtaisiin tai niihin verrattaviin tarkoituksiin käsiteltäviä henkilötietoja ovat esimerkiksi henkilökohtaiseen kirjeenvaihtoon liittyvät tiedot sekä henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetut nimi-, osoite- ja puhelinnumerotiedot ja tiedot tuttavien merkkipäivistä. ”

Jos sinulla siis on tapana tallentaa netistä poliittisesti aktiivisten ihmisten valokuvia ja henkilötietoja niin kyseessä ei ole henkilötietojen käsittely henkilökohtaisiin tarkoituksiin. Lopeta heti!

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!