Markkinatalous ja sääntely

Julkisessa keskustelussa ei ole harvinaista, että markkinatalous ja julkisen vallan sääntely laitetaan vastakkain. Vastakkainasettelua rakentavat kuvittelevat, että markkinatalous on jonkinlainen luonnontila, joka menestyy parhaiten, kun sitä säännellään mahdollisimman vähän. Markkinatalouden toimijat pyrkivät maksimoimaan voittonsa ja sen takia sääntelyllä tulee puuttua niin määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön, kartelleihin kuin määrähinnoitteluunkin, muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Edellä mainittuihin puututaan, sillä ne estävät kilpailua. Kilpailu mahdollistaa hintojen määräytymisen alimman taloudellisesti kannattavan hinnan mukaan. Optimaalista kilpailuasetelmaa voidaan kuvata täydellisen kilpailun aksioomalla. Yksi tärkeistä ehdoista on täydellinen informaatio eli se, että kaikki ostajat ja myyjät tietävät kaikkien ostajien ja myyjien asettamat hinnat. Tästä päästäänkin Uuden Suomen viikon puheenaiheeseen eli parturien ja kampaamoiden hintojen tarkistamiseen (mielenkiintoisinta, että kaikki lähti liikkeelle yrittäjän blogauksesta).

Tarpeettomaksi ja typeräksi byrokratiaksi leimattu viranomaistoiminta pyrkiikin toteuttamaan yhtä markkinatalouden reunaehdoista. Kun hinnat ovat näkyvissä jo ennen liikkeeseen astumista niin hintavertailu on helppoa. Ei tarvitse keskeyttää kampaajaa työssään kysyäkseen mitä maksaa ja sitten paeta paikalta, kun hinta ei miellyttänytkään. Ja jos ajatusta viedään pidemmälle niin hintavertailusta tulisi lähes mahdotonta, jos parturi-kampaamot eivät julkisesti ollenkaan ilmoittaisi hintojaan.

Vastustatko hinnastojen esillä pitämistä koskevaa sääntelyä ja sen valvontaa? Onnittelut, vastustat markkinataloutta!

 

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!