Kansalaisaloite kansanedustajien sopeutumiseläkkeen lopettamiseksi?

Kansanedustajien sopeutumiseläke nousee toistuvasti julkiseen keskusteluun ja tästä kiitän iltapäivälehtiä. Tällä viikolla iltapäivälehdet perehtyivät Päivi Lipposen tulo-optimointiin ja keskustelu jälleen heräsi. Päättäjien kanta tuntuu olevan, että asialle ei mitään voida, koska sopeutumiseläkkeet on jo myönnetty tai niitä on ansaittu.

Tällä hetkellä kansanedustajat jakautuvat kahteen kastiin:

  • ensimmäisen kerran vuoden 2011 eduskuntavaaleissa tai myöhemmin valittuihin
  • ennen vuotta 2011 valittuihin.

Vuonna 2011 tai sen jälkeen valitut kansanedustajat ovat oikeutettuja edustajauransa jälkeen ainoastaan sopeutumisrahaan, jota maksetaan 1-3 vuotta kansanedustajakausien perusteella. Ennen vuotta 2011 valitut kansanedustajat ansaitsevat sopeutumiseläkettä, joka on paljon avokätisempi etuus. Sitä maksetaan aina varsinaiselle eläkkeelle siirtymiseen asti siltä ajalta kun etuudensaaja ei ole työllistynyt toistaiseksi jatkuvaan työhön, josta maksetaan vähintään noin 1 800 euroa kuukaudessa. Lisäksi myöskään pääomatulot eivät vaikuta sopeutumiseläkkeeseen, joka mahdollistaa Lipposmaisen kikkailun.

Kansanedustajan sopeutumiseläke lopetettiin vuonna 2011 säädetyllä lakimuutoksella. Tätä lakia säädettäessä ei kuitenkaan tutkittu mahdollisuuksia poistaa sopeutumiseläkettä sitä jo aiemmin ansainneilta tai jo nostavilta. Yleisenä perusteluna tälle tuntuu olevan ajatus siitä, että kansanedustajan sopeutumiseläke olisi omaisuudensuojan piirissä, kuten työeläke. Asiaa ei ole kuitenkaan arvioitu perustuslakivaliokunnassa. Työeläkkeen omaisuudensuojasta perustuslakivaliokunta on lausunnossaan PeVL 60/2002 lausunut:

”Eläkkeiden omaisuudensuoja pohjautuu valiokunnan käytännön mukaan (PeVL 9/1999 vp, s. 2/I) ajatukseen, että tietty ansiosidonnainen etuus, ennen kaikkea oikeus työeläkkeeseen, ansaitaan palvelussuhteen kestäessä.

Tällä tavoin ansaittavaa mutta vasta myöhemmin maksettavaa etuutta pidetään työsuorituksen vastikkeen osana. Oikeutta kansaneläkkeeseen ei sen sijaan kansaneläkkeen rahoitustavasta huolimatta ole pidetty omaisuudensuojan piiriin kuuluvana.”

Kansaneläkkeestä perustuslakivaliokunta on lausunut seuraavaa:

Kansaneläkkeet on rahoitettu valtaosin vakuutetun maksamilla vakuutusmaksuilla jatyönantajan maksamilla kansaneläkemaksuilla. Kansaneläkkeen saaminen tai suuruus ei kuitenkaan ole riippunut näistä suorituksista. Niitä onkin valtiosääntöoikeudellisessa mielessä pidetty(PeVL 181/1985 vp) veronluonteisina maksuina eli vastikkeettomina rahasuorituksina. Maksut eivät ole valiokunnan käsityksen mukaan perustaneet vakuutetuille sellaista oikeutta kansaneläkkeeseen, että tämä seikka muodostuisi esityksen kannalta merkitykselliseksi suhteessa hallitusmuodon 12 §:ssä turvattuun omaisuudensuojaan. Siksi tältä kannalta ei ole valtiosääntöistä vaikutusta sillä, että kansaneläkkeen muuttuessa eläkevähenteiseksi sen pohjaosa jää – aiemmissa eläkkeissä asteittain – saamatta ansioeläkkeen ylittäessä tietyn tason.”

Kaikki eläke-edut eivät siis perustuslakivaliokunnan tulkinnan mukaan omaisuudensuojan piirissä. Huomattavaa on, että eläkkeensaajat ovat myös maksuillaan kerryttäneet kansaneläkettä, toisin kuin kansanedustajat sopeutumiseläkettä ja silti perustuslakivaliokunta katsoi, että se ei ole omaisuudensuojan piirissä.

Perustuslakivaliokunnan kanta asiaan on siis kaikkea muuta kuin selvä. Selkeä kanta saadaan ainoastaan pyrkimällä muuttamaan lakia, jolloin asiasta saadaan perustuslakivaliokunnan lausunto.

Kansanedustajilla tuskin on halua lähteä muuttamaan sopeutumiseläkejärjestelmää omasta halustaan. Siksi ehdotan kansalaisaloitetta sopeutumiseläkkeen lakkauttamiseksi.

Lakiteknisesti sopeuttamiseläkkeen lakkauttaminen on nähdäkseni yksinkertaista. Lisätään lakiin kansanedustajien eläkkeestä ja sopeutumisrahasta uusi siirtymäsäännös, jonka mukaan lakia nykymuodossaan sovelletaan kaikkiin kansanedustajiin. Sopeutumiseläkettä tällä hetkellä nostavat kansanedustajat voisivat olla oikeutettuja kansanedustajan sopeutumisrahaan siirtymäsäännöksen voimaantulosta samoin perustein kuin muut sopeutumisrahaan oikeutetut.

Alle olen luonnostellut varsinaista kansalaisaloitetta sopeutumiseläkkeen lopettamiseksi. Sama teksti löytyy myös täältä, jonne voi helposti jättää kommentteja ja halutessaan muokata parempaan suuntaan.

Jos näkemykseni kerää kannatusta niin perustan myös varsinaisen kansalaisaloitteen. Menestyvät kansalaisaloitteet eivät kuitenkaan synny yksin. Jos haluat auttaa minua, tsempata tai vaikka haukkua koko hankkeen niin sähköpostini on joel @ rouvinen.fi


Laki kansanedustajan eläkkeestä ja sopeutumisrahasta annetun lain (329/1967) muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaan

kumotaan kansanedustajain eläkelain muuttamisesta annetun lain (150/2011) siirtymäsäännös

lisätään siirtymäsäännös seuraavasti:

Tämä laki tulee voimaan 29 päivänä huhtikuuta 2019.

Ennen lain voimaantuloa kansanedustajina toimineisiin henkilöihin, joihin sovelletaan kansanedustajain eläkelain 2 §:n 2 momenttia ja 11 §:n 4 momenttia sellaisina kuin ne olivat voimassa lain 150/2011 voimaan tullessa ovat tämän lain voimaan tullessa oikeutettuja sopeutumisrahaan lain 150/2011 2 §:n mukaisesti.

Perustelut

Johdanto

Kansanedustajan sopeuttamiseläkettä maksetaan ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja valituille kansanedustajille. Tämän uudistuksen tarkoituksena on lopettaa kansanedustajien oikeus sopeutumiseläkkeeseen riippumatta siitä, koska heidät on ensimmäistä kertaa valittu eduskuntaan.

Jatkossa kaikille kansanedustajille maksettaisiin sopeuttamisrahaa kuten lain 2 §:ssä säädetään.

Nykytila

Vuonna 2011 ja sen jälkeen valituilta kansanedustajilta poistettiin oikeus sopeutumiseläkkeeseen lailla  150/2011. Edellä mainittu laki säädettiin kansanedustajien lakialoitteesta, eikä sen valmistelussa selvitetty mahdollisuutta poistaa oikeutta sopeuttamiseläkkeeseen myös ennen lain voimaantuloa valituilta kansanedustajilta.

Nykytilan arviointi

Ennen vuotta 2011 valittu kansanedustaja, joka on ollut edustajantoimessa vähintään 7 vuotta on oikeutettu sopeutumiseläkkeeseen. Oikeus sopeutumiseläkkeeseen jatkuu, kunnes kansanedustaja siirtyy vanhuuseläkkeelle. Sopeutumiseläke keskeytyy, kun kansanedustaja siirtyy toistaiseksi jatkuvaan kokoaikatyöhön.

Vuonna 2011 tai sen jälkeen ensimmäisen kerran valittu kansanedustaja on oikeutettu edustajantoimensa jälkeen 1-3 vuoden sopeutumisrahaan riippuen hänen edustajantoimensa pituudesta.

Esityksen tavoitteet

Esityksellä on tarkoitus kannustaa sopeutumiseläkkeeseen oikeutettuja kansanedustajia työllistymään edustajantehtävien jälkeen.

Valtiontalouteen syntyy sekä säästöjä kun sopeutumiseläkkeitä ei enää tarvitse maksaa sekä tuloja työllistyvien kansanedustajien tuloveroista.

Esityksen vaikutukset

Taloudelliset vaikutukset

Esitys tuottaa taloudellisia säästöjä, joita on kansalaisaloitteen vaikea arvioida. Iltalehden uutisen mukaan sopeutumiseläkettä maksettiin kesäkuussa 2017 kolmellekymmenellekuudelle kansanedustajalle yhteensä noin 100 000 euroa.

Kun sopeutumisrahan maksuaika on lyhyempi niin oletettavasti säästöt vuodessa ovat satojatuhansia euroja.

Lisäksi esitys tuottaa verotuloja, kun kansanedustajat työllistyvät.

Yhteiskunnalliset vaikutukset

Entisten kansanedustajien toiminta sopeutumiseläkkeen optimoinnissa nousee säännöllisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun. Sopeutumiseläkkeiden poistaminen nostaa kansanedustajien ja eduskunnan arvostusta.

Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan samaan aikaan, kun vuoden 2019 eduskuntavaaleissa valittaa eduskunta aloittaa työnsä.

Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Ehdotettu laki poistaisi kansanedustajilta sopeutumiseläkkeen. Julkisuudessa on esitetty näkemyksiä, että sopeutumiseläke olisi omaisuudensuojan piirissä kuten työeläke. Asiasta ei kuitenkaan perustuslakivaliokunnan lausuntoa.

Työeläkkeen omaisuudensuoja perustuu perustuslakivaliokunnan mukaan (PeVL 9/1999) siihen, että myöhemmin maksettavaa etuutta pidetään työsuorituksen vastikkeen osana. Sopeutumiseläkettä ei kuitenkaan kerry säännöllisesti kansanedustajan tehtävien myötä, vaan kansanedustajan tulee toimia edustajantehtävissä vähintään 7 vuotta saadakseen sopeutumiseläkettä.

Sopeutumiseläkettä ei myöskään voi suoraan rinnastaa työeläkkeeseen. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan PeVL 12/1995 katsonut, että kansaneläke ei ole omaisuudensuojan piirissä. Tämä siitäkin huolimatta, että silloinen kansaneläke kertyi palvelussuhteen myötä.

Koska asia on tulkinnanvarainen tulisi säätämisjärjestyksestä saada perustuslakivaliokunnan lausunto. 

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Turha sääntely

EU:sta on tulossa täytäntöön pantavaksi direktiivi, joka puuttuu yritysten väliseen sopimusvapauteen. Direktiivin myötä yritykset eivät saisi keskenään sopia maksuehdoista, vaan maksuajalle määriteltäisiin enimmäiskesto ja velkojan olisi pakko periä viivästyskorkoa. Sopimusvapaus on yksi markkinatalouden kulmakivistä ja tällainen puuttuminen siihen on vain turhaa sääntelyä, jota vastaan ovat käyneet pamfleteillaan niin Kokoomus kuin Keskustakin.

Saatoin yllä kirjoittaa osittain muunneltua totuutta. Direktiivi on nimittäin implementoitu lainsäädäntöömme säätämällä laki kaupallisten sopimusten maksuehtoista. Laissa säädetään, että velallisen elinkeinoharjoittajan pisin maksuaika on 60 päivää, jos ei muuta nimenomaisesti sovita. Tämä ei kuitenkaan sääntelyä vastustavalle Kokoomukselle riitä. Kansanedustaja Outi Mäkelä on tehnyt lakialoitteen, joka rajaisi myös elinkeinoharjoittajan enimmäismaksuajan 30 päivää ja tästä ei voitaisi poiketa edes sopimalla. Lakialoitteen on allekirjoittanut 33 Kokoomuksen kansanedustajaa, mukaan lukien myös Lasse Männistö, toinen Kokoomuksen sääntelypamfletin kirjoittajista, joka kannattaa kauppojen avointa aukioloa seuraavin sanankääntein:

”Kauppias ei saa itse päättää, milloin hän pitää kauppansa auki. Kauppojen aukioloaikojen rajoitukset ovat vapaan markkinatalouden vastaisia ja rikkovat yrittämisen vapauksia.” (K18 -tähtisadetikku  – ja 45 muuta turhaa sääntöä, ohjetta tai kieltoa, kohta 8)

Minkä takia kokoomusedustajat nyt sitten vastustavat vapaata markkinataloutta ja yrittämisen vapauksia? Lailla kaupallisten sopimusten maksuehdoista ja siihen ehdotetulla lakimuutoksella on hyvä tarkoitus, tasaisemman tulovirran mahdollistaminen yrittäjille. Samalla tavoin jokaisella turhallakin säännöllä on perusteltu tarkoitus, joten hyvät aikomukset eivät riitä syyksi.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Internet ei unohda, kansanedustaja Juvonen

Noin 11 kuukautta sitten kirjoitin hieman sisuuntuneen blogitekstin tasa-arvoisen avioliittolain kaaduttua eduskunnan lakivaliokunnassa. Tämän jälkeen on tapahtunut paljon ja Tahdon2013-kampanjan loistavalla myötävaikutuksella, tasa-arvoinen avioliittolaki palaa eduskuntaan helmikuun 21. päivä, kun suullisella kyselytunnilla käydään lähetekeskustelu kansalaisaloitteesta.

Lakivaliokunnassa vaa’ankieliasemassa oli perussuomalaisten Arja Juvonen, joka äänesti lakia vastaan, vaikka oli kannattanut sitä vaalikonevastauksissa. Jälkeenpäin Juvonen selitti menettelyään sivuillaan, mutta teksti on, varmaankin jonkun järjestelmäpäivityksen takia, kadonnut sivuilta. Avuliaana kansalaisena löysin blogimerkinnän kopioituna Uuden Suomen kommentteihin. Ja jotta muutkin tavoittaisivat Juvosen viisaat sanat niin alla merkintä kokonaisuudessaan:

 

27.02.2013 Kansalta voimaa tasa-arvoiseen avioliittolakiin

Lakivaliokunta äänesti tänään, ettei se ota tasa-arvoista avioliittolakia lakivaliokunnan käsittelyyn. Äänestystulos oli 9-8.

Lakivaliokunnan jäsenenä olen saanut lukuisia kysymyksiä kantaani äänestää lakialoitteen ottamista vastaan. Olen kannattanut asiaa vaalikoneissa ja kannattajana pysyn edelleen. Mutta asioilla on myös käsittelytapansa ja sääntöjen mukaan on mentävä.

Lainsäädäntötyössä kannatan myös tasapuolisia ja syrjimättömiä menettelytapoja. Lakialoitteessa on voimaa, kun siinä on yli sata allekirjoittajaa. Alle sadan allekirjoittaneen aloitteelle on valitettavasti jäänyt hattuhyllyn paikka. Ihanteellista olisi käsitellä kaikki saapuneet lakialoitteet. Mutta ei se niin mene. Eduskunnassa edetään normaalien menettelytapojen mukaisesti ja olisi väärin asettaa yksittäinen lakialoite erityisasemaan. Tasa-arvoisessa avioliittolaki aloitteessa on 76 allekirjoitusta, eikä se näin ollen täytä niitä kriteereitä, joita lakialoitteelta on tähän asti eduskunnassa odotettu. Puhun prosessista. En asiasta. Tämän kannan jaoimme yksimielisesti myös perussuomalaisten eduskuntaryhmän kanssa.

Prosessina tasa-arvoisen avioliittolaki aloitteen eteenpäin vieminen ansaitsee myös mielestäni huomautettavaa. Se valmisteltiin uudelle eduskunnalle pikavauhdilla, kun huomattiin, että asiaa ei saatukaan kirjattua hallitusohjelmaan. Hallituspuolueet epäonnistuivat, marssijärjestys muuttui ja ryhdyttiin painostamaan oppositiota. Aloitteen ympärille kasaantui lobbareita ja puskeminen alkoi. Vaikka kannatinkin lakialoitteen ajatusta, en päätynyt aloitetta allekirjoittamaan. En ollut itse luvannut viedä asiaa eteenpäin eduskunnassa, enkä myöskään halunnut tässä vaiheessa toimia ryhmäni kantaa vastaan asiassa, jolla ei ollut hallitusohjelman kirjausta.

Asiassa edettiin mielestäni myös liian nopeasti. Voi, kun tasa-arvoisen avioliittolaki aloitteen laatimisen kanssa olisi hieman maltettu odottaa. Aiheen ylläpitäminen keskustelulla ja asiallisella julkisuudella olisi voinut olla se parempi linja. Juoneen olisivat voineet lähteä kaikki toimittajat yhdessä.

On kirjoitettu, että tällä hetkellä 57% suomalaisista kannattaa tasa-arvosta avioliittolakia. Siinä olisi hallitukselle mietittävää. Kansalaisaloitteen voima on valtava ja siinä missä hallitus epäonnistui, voi kansa kenties onnistua. Ja nyt en puhu prosessista. Puhun asiasta.

Tehkää se ja tuokaa asia kansalaisaloitteena eduskuntaan. Näyttäkää niille, jotka epäonnistuivat. Kansanedustajille, valiokunnan jäsenille ja ministereille.

Eduskunta on ehkä sittenkin jo valmis, se vaan odottaa!”

 

Toivottavasti myös kansanedustaja Juvonen on valmis.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!