Turha sääntely

EU:sta on tulossa täytäntöön pantavaksi direktiivi, joka puuttuu yritysten väliseen sopimusvapauteen. Direktiivin myötä yritykset eivät saisi keskenään sopia maksuehdoista, vaan maksuajalle määriteltäisiin enimmäiskesto ja velkojan olisi pakko periä viivästyskorkoa. Sopimusvapaus on yksi markkinatalouden kulmakivistä ja tällainen puuttuminen siihen on vain turhaa sääntelyä, jota vastaan ovat käyneet pamfleteillaan niin Kokoomus kuin Keskustakin.

Saatoin yllä kirjoittaa osittain muunneltua totuutta. Direktiivi on nimittäin implementoitu lainsäädäntöömme säätämällä laki kaupallisten sopimusten maksuehtoista. Laissa säädetään, että velallisen elinkeinoharjoittajan pisin maksuaika on 60 päivää, jos ei muuta nimenomaisesti sovita. Tämä ei kuitenkaan sääntelyä vastustavalle Kokoomukselle riitä. Kansanedustaja Outi Mäkelä on tehnyt lakialoitteen, joka rajaisi myös elinkeinoharjoittajan enimmäismaksuajan 30 päivää ja tästä ei voitaisi poiketa edes sopimalla. Lakialoitteen on allekirjoittanut 33 Kokoomuksen kansanedustajaa, mukaan lukien myös Lasse Männistö, toinen Kokoomuksen sääntelypamfletin kirjoittajista, joka kannattaa kauppojen avointa aukioloa seuraavin sanankääntein:

”Kauppias ei saa itse päättää, milloin hän pitää kauppansa auki. Kauppojen aukioloaikojen rajoitukset ovat vapaan markkinatalouden vastaisia ja rikkovat yrittämisen vapauksia.” (K18 -tähtisadetikku  – ja 45 muuta turhaa sääntöä, ohjetta tai kieltoa, kohta 8)

Minkä takia kokoomusedustajat nyt sitten vastustavat vapaata markkinataloutta ja yrittämisen vapauksia? Lailla kaupallisten sopimusten maksuehdoista ja siihen ehdotetulla lakimuutoksella on hyvä tarkoitus, tasaisemman tulovirran mahdollistaminen yrittäjille. Samalla tavoin jokaisella turhallakin säännöllä on perusteltu tarkoitus, joten hyvät aikomukset eivät riitä syyksi.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Internet ei unohda, kansanedustaja Juvonen

Noin 11 kuukautta sitten kirjoitin hieman sisuuntuneen blogitekstin tasa-arvoisen avioliittolain kaaduttua eduskunnan lakivaliokunnassa. Tämän jälkeen on tapahtunut paljon ja Tahdon2013-kampanjan loistavalla myötävaikutuksella, tasa-arvoinen avioliittolaki palaa eduskuntaan helmikuun 21. päivä, kun suullisella kyselytunnilla käydään lähetekeskustelu kansalaisaloitteesta.

Lakivaliokunnassa vaa’ankieliasemassa oli perussuomalaisten Arja Juvonen, joka äänesti lakia vastaan, vaikka oli kannattanut sitä vaalikonevastauksissa. Jälkeenpäin Juvonen selitti menettelyään sivuillaan, mutta teksti on, varmaankin jonkun järjestelmäpäivityksen takia, kadonnut sivuilta. Avuliaana kansalaisena löysin blogimerkinnän kopioituna Uuden Suomen kommentteihin. Ja jotta muutkin tavoittaisivat Juvosen viisaat sanat niin alla merkintä kokonaisuudessaan:

 

27.02.2013 Kansalta voimaa tasa-arvoiseen avioliittolakiin

Lakivaliokunta äänesti tänään, ettei se ota tasa-arvoista avioliittolakia lakivaliokunnan käsittelyyn. Äänestystulos oli 9-8.

Lakivaliokunnan jäsenenä olen saanut lukuisia kysymyksiä kantaani äänestää lakialoitteen ottamista vastaan. Olen kannattanut asiaa vaalikoneissa ja kannattajana pysyn edelleen. Mutta asioilla on myös käsittelytapansa ja sääntöjen mukaan on mentävä.

Lainsäädäntötyössä kannatan myös tasapuolisia ja syrjimättömiä menettelytapoja. Lakialoitteessa on voimaa, kun siinä on yli sata allekirjoittajaa. Alle sadan allekirjoittaneen aloitteelle on valitettavasti jäänyt hattuhyllyn paikka. Ihanteellista olisi käsitellä kaikki saapuneet lakialoitteet. Mutta ei se niin mene. Eduskunnassa edetään normaalien menettelytapojen mukaisesti ja olisi väärin asettaa yksittäinen lakialoite erityisasemaan. Tasa-arvoisessa avioliittolaki aloitteessa on 76 allekirjoitusta, eikä se näin ollen täytä niitä kriteereitä, joita lakialoitteelta on tähän asti eduskunnassa odotettu. Puhun prosessista. En asiasta. Tämän kannan jaoimme yksimielisesti myös perussuomalaisten eduskuntaryhmän kanssa.

Prosessina tasa-arvoisen avioliittolaki aloitteen eteenpäin vieminen ansaitsee myös mielestäni huomautettavaa. Se valmisteltiin uudelle eduskunnalle pikavauhdilla, kun huomattiin, että asiaa ei saatukaan kirjattua hallitusohjelmaan. Hallituspuolueet epäonnistuivat, marssijärjestys muuttui ja ryhdyttiin painostamaan oppositiota. Aloitteen ympärille kasaantui lobbareita ja puskeminen alkoi. Vaikka kannatinkin lakialoitteen ajatusta, en päätynyt aloitetta allekirjoittamaan. En ollut itse luvannut viedä asiaa eteenpäin eduskunnassa, enkä myöskään halunnut tässä vaiheessa toimia ryhmäni kantaa vastaan asiassa, jolla ei ollut hallitusohjelman kirjausta.

Asiassa edettiin mielestäni myös liian nopeasti. Voi, kun tasa-arvoisen avioliittolaki aloitteen laatimisen kanssa olisi hieman maltettu odottaa. Aiheen ylläpitäminen keskustelulla ja asiallisella julkisuudella olisi voinut olla se parempi linja. Juoneen olisivat voineet lähteä kaikki toimittajat yhdessä.

On kirjoitettu, että tällä hetkellä 57% suomalaisista kannattaa tasa-arvosta avioliittolakia. Siinä olisi hallitukselle mietittävää. Kansalaisaloitteen voima on valtava ja siinä missä hallitus epäonnistui, voi kansa kenties onnistua. Ja nyt en puhu prosessista. Puhun asiasta.

Tehkää se ja tuokaa asia kansalaisaloitteena eduskuntaan. Näyttäkää niille, jotka epäonnistuivat. Kansanedustajille, valiokunnan jäsenille ja ministereille.

Eduskunta on ehkä sittenkin jo valmis, se vaan odottaa!”

 

Toivottavasti myös kansanedustaja Juvonen on valmis.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!