Vaalirahoituksen ennakkoilmoituksissa on huikeita eroja puolueittain

Vaalien ennakkoäänestys on alkanut ja osa ehdokkaista on toimittanut vaalirahoituksen ennakkoilmoituksen vaalirahoitusvalvonnalle. Ennakkoilmoitus on ehdokkaan vaalirahoituksesta annetun lain mukaan täysin vapaaehtoinen, mutta ehdokkaan halukkuus kertoa rahoituksestaan kertoo myös hänen läpinäkyvyydestään muussa edustajantoimessa.

Kävin läpi tänään 4.4. vaalirahoitusvalvonnan sivuilta ehdokkaiden ilmoitukset eduskuntapuolueittain arvioidakseni kuinka tärkeänä puolueet ja ehdokkaat pitävät vaalirahoituksen läpinäkyvyyttä. Erot puolueiden välillä olivat huikeat!

Ensimmäiseksi on pakko kehua omaa jengiä. Yhtä lukuunottamatta jokainen vihreä ehdokas oli jättänyt ennakkoilmoituksen! Tämä tarkoittaa, että 99,5 % ehdokkaista oli jättänyt ennakkoilmoituksen. Häpeälistan kärjessä taas on ruotsalainen kansanpuolue RKP, jonka yksikään ehdokas ei ollut vaivautunut jättämään ennakkoilmoitusta.

Toiseksi eniten ennakkoilmoituksia olivat jättäneet vasemmiston ehdokkaat, joista 62,5 % oli tehnyt ennakkoilmoituksen. Täpärästi yli 50 prosentin ilmoittajien pääsi myös keskusta, jonka ehdokkaista 51 % oli tehnyt ennakkoilmoituksen.

SDP:n ehdokkaista 19,5 % on tehnyt ilmoituksen ja kokoomus sekä perussuomalaiset jäävät noin 10 %:in.

Voit tutustua eduskuntavaaleissa 2019 tehtyihin ennakkoilmoituksiin täältä. Jos ehdokkaasi ei ole tehnyt ilmoitusta niin kysy häneltä miksi.

PuolueEhdokkaat yhteensäIlmoituksen tehneet Ilmoitusprosentti
Vihreät21621599,5
Vasemmisto21613562,5
Keskusta21611050,9
Kristillisdemokraatit1906534,2
Sininen tulevaisuus1533824,8
SDP2164219,4
Kokoomus2112210,4
Perussuomalaiset214209,3
RKP9800
Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Ylioppilaslehti, demarit ja Ozan Yanar

Olen tässä pari päivää seuraillut Facebook-seinälleni ilmestynyttä keskustelua Ylioppilaslehden Ozan Yanaria koskeneesta jutusta. Jutun lisäksi Ozan Yanar on myös päässyt lehden kanteen kuvassa, jossa on lisäksi vihreällä ylipyyhitty “demari” teksti. Tällainen palstatilan tarjoaminen yhdelle vihreälle ehdokkaalle herätti luonnollisesti närkästystä muissa puolueissa varsinkin, kun Ozanin käsittely on lähinnä ylistävää. Sen sijaan sosiaalidemokraattinen puolue saa jutun kirjoittaneelta päätoimittaja Antti Pikkaselta kyytiä esimerkiksi seuraavasti:

“Demareiden ratkaisut ovat simppeleitä. Kun on ongelma, se ratkaistaan sanomalla vahvemmalle osapuolelle, että ei saa. Jos esimerkiksi osa-aikatyöntekijöillä ei ole riittävästi töitä, ratkaisu on, että kielletään työnantajien aloitteesta tehdyt nollatuntisopimukset. Siis jos Pekan työnantaja pakotetaan laittamaan sopimukseen nollan sijasta 18 tuntia, Pekalla on vähintään 18 tuntia aina töitä.

Vaikka kaikki hyvin tietävät, että todellisuudessa Pekalla ei kohta ole töitä ollenkaan.”

Nollatuntisopimusten kieltämisestä voidaan olla montaa mieltä, mutta työt tuskin tulevat loppumaan vaikka nollatuntisopimukset kiellettäisiinkin. Vaihtoehtona on esimerkiksi sopimuksen tekeminen tarvittaessa töihin kutsuttavana. Rivien välejä ei tarvitse kauheasti tuijotella, jotta löytää demarien leimaamisen menneisyyden puolueeksi.

Neljä Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan poliittista ryhmää julkaisi yhteisen kannanoton, jossa kummasteltiin Ozan Yanarin ja vihreiden Ylioppilaslehdessä saamaa näkyvyyttä näin lähellä vaaleja. Kannanotossa olevassa laskelmassa arvioitiin Ylioppilaslehden ilmoitushintoja käyttäen Ozan Yanarin saaman näkyvyyden arvoksi vähintään 50 000 euroa. Aika paljon tukea lehdeltä joka yliopisto-opiskelijoiden varoilla postitetaan jokaiselle Helsingin yliopiston opiskelijalle (ja tämä kyseinen numero vielä 20 000 abiturientille).

Päätoimittaja Pikkanen vastasi kannanottoon perusteilla, jotka eivät kestä lähempää tarkastelua. Ensimmäinen perustelu on, että Ylioppilaslehti halusi tehdä jutun ylioppilaskuntavaalien äänikuninkaasta ja juttu saatiin toimituksen työprosessien vuoksi vasta maaliskuun lehteen. Ylioppilaskunnan vaalit pidettiin 5.11. ja henkilökuva saatiin kolmanteen lehteen vaalien jälkeen. Jutun julkaisemisella ei selvästi ollut kiire, joten miksi sitä voitu siirtää vaalien jälkeiseen, kevään viimeiseen, numeroon?

Seuraavana juttu poliitikosta rinnastetaan juttuun kirjailijasta, koska molemmat saivat näkyvyyttä. Uskaltaisin väittää, että ylioppilaskunnan jäsenistön kirjallinen maku ei ole niin polarisoitunutta, että yhden kirjailijan saama näkyvyys herättäisi keskustelua. Lisäksi kirjailijan näkyvyys on aina lähes samanarvoista, poliitikon näkyvyys on parasta vaalien alla. Pikkanen myös puolustautuu sillä että Ylioppilaslehti ja Image julkaisivat Pekka Haavistosta kansijutun viime presidentinvaalien alla. Varsinkin rinnastus Imageen on hämmentävä, sillä Imagea kustannetaan tilaajien ja ilmoittajien rahoilla pakollisella jäsenmaksulla varojaan keräävän julkisoikeudellisen yhteisön rahojen sijaan. Löysin molemmat Haavistoa käsittelevät jutut verkosta ja ne on julkaistu marraskuussa 2011, jolloin Haaviston kannatus oli 6 % ja Haavistoa voitiin käsitellä kiinnostavana altavastaajana.

Loput perusteluista ovatkin vetoamista Ylioppilaslehden journalistiseen vapauteen. Pikkasen puolustuspuhe päättyy poliittisille ryhmille annettuun suositukseen kannella Julkisen sanan neuvostoon. Hyvää journalistista tapaa ei Ozan Yanarin henkilökuvassa ollut rikottu ja päätoimittaja tietää sen hyvin. Vastaamatta jää kysymys miksi henkilökuva yhdestä eduskuntavaaliehdokkaasta ja samalla keskisormen vilautus demarien suuntaan katsottiin tarpeelliseksi kahta kuukautta ennen vaaleja. Ulkopuolisina emme voi tietää eikö Ylioppilaslehden toimitus osannut arvioida jutun mainosarvoa, tekivätkö he jutun vain koska journalistinen vapaus antoi siihen mahdollisuuden vai haluttiinko vihreitä tai Ozan Yanaria suosia tarkoituksellisesti?

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!