Kuolema ja ruumis

Kun ihminen kuolee niin jäljelle jää ruumis. Kuolleella ei ole enää lainsäädännön kannalta oikeuksia, mutta lait säätelevät ruumiin käsittelyä ja kohtelua niin, että sitä ei voida pitää esineenäkään. Käyn seuraavassa läpi kuolemaa ja ruumiin asemaa oikeudellisena prosessina.

Suomessa ei ole yleislakia kuolemasta. Kuolema määritellään laissa ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä (101/2001). Lain 21 §:n mukaan ihminen on kuollut, kun hänen aivotoimintansa ovat pysyvästi loppuneet. Siitä mitä oikeudellisia seurauksia kuolemasta on ei ole kuitenkaan määritelty yhdessä laissa, vaan lakeihin on kirjoitettu erillisiä pykäliä kuoleman aiheuttamasta oikeusaseman muutoksesta. Kuolleen oikeustoimet joko purkautuvat tai sopimussuhde siirtyy kuolleen puolisosta ja perillisistä koostuvalle kuolinpesälle. Esimerkiksi avioliittolain (234/1929) 3 §:n mukaan avioliitto purkautuu, kun toinen puoliso kuolee tai julistetaan kuolleeksi. Työsopimuslain (55/2001) 7 luvun 8 §:ssä taas säädetään, että työnantajan kuollessa sekä kuolinpesällä, että työntekijällä on oikeus irtisanoa työsopimus.

Kuollessa myös kuolleen omaisuus siirtyy kuolinpesälle, joka hallinnoi sitä kunnes omaisuus on jaettu. Tämän jälkeen kuolinpesä lakkaa.

Kuollessa tehdyt sopimukset siis joko purkautuvat tai siirtyvät omaisuuden mukana kuolinpesälle. Kuolleesta jää jäljelle ruumis, jonka oikeudellinen asema on siitä mielenkiintoinen, että ruumista ei Suomessa voi omistaa. Ruumiin käsittelyn yleisperiaatteissa säädetään hautaustoimilaissa 457/2003. Lain 2 §:n mukaan:

– ruumis on ilman aiheetonta viivytystä haudattava tai tuhkattava

– ruumista ja tuhkaa tulee käsitellä arvokkaalla ja vainajan muistoa kunnioittavalla tavalla

– ruumiin hautaamisessa ja tuhkaamisessa sekä tuhkan käsittelyssä tulee kunnioittaa vainajan katsomusta ja toivomuksia.

Saman lain 23 §:n mukaan hautausjärjestelyistä voi vastata ensisijaisesti kuolleen eläessään toivoma henkilö. Jos nimettyä henkilöä ei ole niin järjestelyt voivat ottaa hoitaakseen ensin puoliso tai perilliset tai viime kädessä muut läheiset. Yksityishenkilöillä ei kuitenkaan ole velvollisuutta hoitaa hautausjärjestelyjä vaan viime kädessä hautauksesta vastaa henkilön viimeinen kotikunta tai jos kotikuntaa ei ole niin asuinkunta.

Aiheellista viivytystä hautaamiseen tai tuhkaamiseen voi aiheuttaa kuolinsyyn selvittäminen, joka asetuksen kuolemansyyn selvittämisestä (948/1973) mukaan tulee tehdä, jos kuolinsyytä ei voida päätellä silmämääräisen arvion perusteella, eikä kuolleen tiedetty sairastavan kuolemaan johtanutta tautia. Lisäksi poliisi voi aloittaa oikeuslääketieteellisen kuolinsyyn tutkinnan. Kuollutta ei kuitenkaan näissä tapauksissa voida haudata tai tuhkata ennen kuin lääkäri antaa siihen luvan.

Kuolinsyyn selvittämisen lisäksi ruumiista voidaan irrottaa elimiä, kudoksia ja soluja, kuten laissa ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä säädetään. Edellä mainittuja voidaan irrottaa, jos tiedossa ei ole tai ei ole syytä olettaa, että kuollut olisi vastustanut toimenpiteitä eläessään. Ensisijaisena toimenpiteenä pidetään kuitenkin kuolinsyyn selvittämistä, eikä irrotustoimenpiteisiin saa ryhtyä, jos ne haittaavat kuolinsyyn selvittämistä.

Eläessään henkilö voi myös testamentata ruumiinsa lääketieteen opetukseen. Testamentista puhuminen on siinä mielessä harhaanjohtavaa, että ruumiin omistusoikeus ei tässäkään tapauksessa siirry testamentin saajalle vaan ruumis luovutetaan ainoastaan opetuksen järjestämiseksi, jonka jälkeen se on haudattava, kuten hautaustoimilaissa säädetään.

Hautaustoimilain säännöstä ruumiin kunnioittavasta kohtelusta täydentää rikoslain 39/1889 17 luvun 12 §:n säännös hautarauhan rikkomisesta. Hautarauhan rikkominen ei koske rikosnimikkeestä huolimatta pelkkää hautarauhaa, vaan siitä voidaan tuomita myös henkilö, joka käsittelee hautaamatonta ruumista pahennusta herättävällä tavalla. Kuollut ei voi eläessään antaa lupaa ruumiinsa käsittelylle pahennusta herättävällä tavalla vaan kyseessä on aina yleisen syytteen alainen rikos. Tavallisimmin ruumiin käsittelystä pahennusta herättävällä tavalla tuomitaan henkilöitä, jotka ovat yrittäneet rikosta peitelläkseen hävittää ruumiin pilkkomalla tai polttamalla.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!