Kauppakamari mutuilee

Muutenkin tasoaan laskenut paikallislehteni Tamperelainen antoi eilen ilmestyneessä numerossaan palstatilaa Tampereen kauppakamarin toimitusjohtaja Antti Eskeliselle. Haastattelussa Eskelinen toteaa, että Tampereelle suunniteltu ratikkahanke olisi ”hidas ja kallis”.

Ratikan sijaan Eskelinen ehdottaa panostamista lähijunaliikenteeseen, joka muun muassa mahdollistaisi tehokkaan kaavoituksen. Infrahankkeita ei myöskään pitäisi hänen mielestään perustella sillä, että ne tuottavat helpotusta ruuhka-aikoihin.

Kuten Tampereen kaupungin raitiohankkeen tueksi tekemistä suunnitelmista selviää niin raitiotie tulee olemaan bussivaihtoehtoa nopeampi ja halvempi. Hervannan ja Lentävänniemen bussien kapasiteetti tulee vastaan jo nyt mikä näkyy siinä, että bussit ketjuuntuvat ja joutuvat jättämään ihmisiä pysäkille ruuhka-aikaan. Ratikan myötä saadaan aikaan myös Eskelisen haaveilemaa tehokasta kaavoitusta ja parhaimmillaan 36 000 uutta asuntoa. Myös Eskelisen lausuma siitä, että infrahankkeita ei pitäisi perustella ruuhkien helpottamiselta joutuu outoon valoon, kun lukee kaksi vuotta vanhaa kirjoitusta, jossa Eskelinen vaatii rantatunnelin rakentamista yhtenä perusteenaan kehätien liikenteen kasvu.

Eskelinen ja kauppakamari eivät siis joko ole perehtyneen raitiotien suunnitelmiin tai sitten Eskelinen valehtelee kirkkain silmin haastattelussa. Kertoo paljon myös paikallislehdestä, joka antaa palstatilaa toimitusjohtajan mutuilulle kysymättä yhtäkään kriittistä kysymystä, kuten miten lähijunat ratkaisevat Hervannan joukkoliikenneongelmat tai vastustaisiko kauppakamari nykytilanteessa myös rantatunnelia.

Laajemmin katsottuna tämä kuvaa osaltaan suomalaisen liike-elämän ja kritiikittömän lehdistön yhteistyötä. Setä puvussa pääsee laukomaan vapaasti mielipiteitään, jotka pyrkivät status quon ylläpitämiseen. Toimittajan tehtäväksi jää nyökyttely ja vastausten kirjaaminen.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Uskonnonvapaus, suvivirsi ja lillukanvarret

Valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen antoi eilen ratkaisunsa useisiin uskonnon harjoittamista kouluissa koskeneisiin kanteluihin. Ratkaisussa otettiin kantaa erityisesti uskonnollisten tilaisuuksien, kun seurakuntien järjestämien aamunavausten ja kouluohjelmaan kuuluvien jumalanpalvelusten asemaan peruskoulussa. Koko ratkaisun tärkein osa löytyy sivulta kymmenen:

Sekä positiivisen että negatiivisen uskonnonvapauden kannalta ja EIT:n oikeuskäytäntö huomioon ottaen kouluissa tehtäviä julkisen vallan neutraalisuuden ja uskonnonvapauden yhteensovittamiseen tähtääviä järjestelyitä perustellumpaa olisi se, että kouluissa ei lainkaan järjestettäisi opettajien tai muun koulun henkilökunnan taikka seurakunnan työntekijän johtamia tilaisuuksia, joissa on tietyn vakaumuksen mukaista sisältöä. Näkemykseni mukaan kouluissa nykyisessä muodossaan järjestettävät uskonnolliset tilaisuudet ovat ongelmallisia julkisen vallan neutraalisuuden sekä yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuuden näkökulmasta. Sellaisia tilaisuuksia, joissa on esimerkiksi yhteisiä hiljentymishetkiä, joissa mikään uskonto tai vakaumus ei nouse opettajien johdolla erikseen esille, taikka muulloin kuin koulupäivän aikana järjestettäviä ja koulutyöhön liittymättömiä tilaisuuksia en kuitenkaan pidä edellä mainitulla tavalla ongelmallisina.

Suomalaisissa joukkotiedotusvälineissä Ylestä iltapäivälehtiin uskonnonvapauden kannalta tärkeä päätös on kuitenkin trivialisoitu suvivirren kieltämiseksi. Tähän ovat luonnollisesti lähteneet mukaan kokeneet poliitikot, jotka haistavat tilaisuuden populismille. Ovatko toimittajat ja poliitikot lukutaidottomia vai onko asia vain liian vaikea ymmärrettäväksi:

Uskonnolliset tilaisuudet peruskoulussa ovat uskonnonvapauden kannalta ongelmallisia. Päätös ei keskity suvivirteen vaan sivuaa sitä kerratessaan uskonnonvapautta koulussa koskevia aikaisempia päätöksiä:

Apulaisoikeusasiamies totesi muun muassa, että ratkaisussa siteeratuissa puitteissa pysyttäessä suvivirttä ei koulun kevätjuhlassa laulettuna voida pitää sisällöllisesti korostuneen uskonnollisena. Näin ollen apulaisoikeusasiamies katsoi, että vallitsevassa kulttuuriympäristössämme suvivirren mainittu sisältö ei aiheuta sitä, että koulun päättäjäistilaisuudesta muodostuisi uskonnonvapauden negatiivisen ulottuvuuden kannalta kielletyllä tavalla luonteeltaan uskonnollinen tilaisuus.  Käsillä olevan asian arvioimisessa apulaisoikeusasiamies piti merkityksellisenä muun muassa sitä, että – toisin kuin esimerkiksi nimenomaisen ruokarukouksen pitäminen koulussa – suvivirren laulamisen asiayhteytenä ei ole itsessään uskonnollinen tilaisuus.

Ylimmillä laillisuusvalvojilla eli valtioneuvoston oikeuskanslerilla ja eduskunnan oikeusasiamiehellä ei ole tapana kritisoida toistensa ratkaisuja. Suvivirren laulaminen on edelleen sallittua. Myös apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen totesi Ilta-Sanomien haastattelussa tänään, että päätös ei estä suvivirren laulamista kevätjuhlassa. Tämä ei toki estänyt Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsinin hyökkäystä olkiukkoja vastaan.

Rakkaat tiedotusvälineet, mitä jos uutisaiheiden karnevalisoinnin sijaan tekisitte taustoittavaa ja totuudenmukaista journalismia. Tämä ehkä helpottaisi myös kamppailua laskevien levikkien kanssa.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Blogisti sivuaa tekstissään pornoa, katso linkit!

Uutisotsikointi internetissä on taiteenlaji, jossa yhdistyvät informatiivisuus ja tavoite kerätä uutiselle mahdollisimman paljoun klikkauksia. Klikkauksia siksi, että lehtisivuston suosio määrää mainospaikkojen hinnan. Luovissa otsikoissa ovat onnistuneet erityisesti iltapäivälehdet, joilla on lööppien vuoksi aiheesta jo useamman vuosikymmenen kokemus. 

Tänään tuli vastaan sama uutinen sekä Helsingin Sanomien, että Aamulehden sivuilla. Helsingin Sanomat on suomalaisen lehtikentän lippulaiva, jolle ei ole vakavaa haastajaa. Aamulehti taas Alma Median ykköslehti ja Tampereen paikallislehti. Olen monesti pettynyt Aamulehden journalistiseen linjaan, mutta samalla salaa toivon siitä todellista haastajaa Hesarille. Internetissä lehtien ero näkyy valitettavasti entistä selkeämpänä:

Hesarin otsikko aiheesta: Hovioikeus: Pornovideon esiintyjä ei voinut kieltää julkaisua jälkeenpäin

Aamulehden otsikko aiheesta: Hovioikeus: Aikuisviihdevideon sai julkaista, nainen joutuu maksamaan 10 000 euroa

Molempien linkkien takaa löytyy täsmälleen sama STT:ltä ostettu uutinen. Pornovideossa esiintynyt nainen oli haastanut pornovideon julkaisseen sivuston oikeuteen. Hävinnyt asian hovioikeudessa ja hänet oli tuomittu maksamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut 10 000 euroa. Riita-asioissa perusperiaate on, että hävinnyt maksaa voittaneen oikeudenkäyntikulut, mutta nokkelalla otsikoinnilla Aamulehden uutinen kuulostaa siltä, että esiintyjä olisi joutunut maksamaan jostain muusta syystä vielä 10 000 euroa. Kiinnostavaa olisi tietää kumpi uutisista sai suhteessa enemmän klikkauksia.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!