Perustuslakivaliokunta ja aito avioliitto -kansalaisaloite

Perustuslakivaliokunta antoi viime perjantaina lausuntonsa niin sanotusta aito avioliitto -kansalaisaloitteesta, jolla pyritään kumoamaan maaliskuun alussa voimaan tuleva tasa-arvoinen avioliittolaki. Perustuslakivaliokunta arvioi kansalaisaloitetta sekä suhteessa oikeuteen tehdä vastakkainen kansalaisaloite, että perustuslain yhdenvertaisuuspykälän ja erityisesti sen 2. momentin kannalta:

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Keskityn tässä kirjoituksessani arvioimaan perustuslakivaliokunnan yhdenvertaisuutta koskevaa lausuntoa suhteessa perustuslakivaliokunnan kuulemien asiantuntijoiden lausuntoihin. Kaikki perustuslakivaliokunnan saamat lausunnot löytyvät Eduskunnan sivuilta asian käsittelytiedoista.

Lausunnossaan perustuslakivaliokunta toteaa, että aito avioliitto -kansalaisaloite ei ole perustuslain kannalta ongelmaton, mutta se voidaan silti säätää normaalissa lainsäätämisjärjestyksessä. Tämä siksi, että:

Nyt arvioitavana olevan kansalaisaloitteen osalta perustuslakivaliokunta pitää arvion lähtökohtana sitä, että kansalaisaloitteessa kumottavaksi esitetty lainsäädäntö ei ole vielä voimassa. Tällaisessa tilanteessa kyse ei valiokunnan mielestä ole sellaisista lainsäädäntöön perustuvista perustelluista odotuksista, joita pitäisi ehdottomasti suojata.

Perustuslakivaliokunta ei tämän lausuman jälkeen viittaa aikaisempiin lausuntoihinsa, joten tämä perustunee asiantuntijalausuntoihin.

Apulaisprofessori Janne Salminen ei lausunnossaan ota kantaa yllä siihen, että voidaanko laki kumota, koska se ei ole vielä voimassa. Hänen kokonaisnäkemyksensä kuitenkin on, että kansalaisaloitetta on pidettävä perustuslain vastaisena:

Perustuslain 22 § ja perustuslain 6 § muodostavat ehdottoman esteen säätää kansalaisaloitteen tarkoittama laki tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Myöskään professori (emeritus) Teuvo Pohjalainen ei ota asiaan kantaa, mutta toteaa loppukaneettinaan:

Esillä olevan kansalaisaloitteen tarkoituksena on palauttaa oikeustila, jossa henkilöt asetettaisiin parisuhteen solmimisen osalta selvästi eri asemaan sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Perustuslain 6 §:n 2 momentin mukaan näin voidaan tehdä vain, jos siihen on perustuslain tarkoittama hyväksyttävä peruste. Tällaista perustetta ei aloitteessa ole nähdäkseni esitetty.

Professori Juha Lavapuro arvioi asiaa hyvinkin tarkasti lausuntonsa kohdassa ”Perusteltujen odotusten suoja”. Suosittelen lukemaan koko lausunnon, mutta tämän kirjoituksen kannalta tärkein on tässä:

Perusteltujen odotusten suojan kannalta merkitystä on tässä suhteessa erityisesti sillä, että osalla avioliittolain muuttumisen johdosta säädetystä lainsäädännöstä on ollut välittömiä oikeus-vaikutuksia. Rekisteröityä parisuhdetta koskevan lakiin säädetyn muutoksen (250/2016) siirtymäsäännöksen mukaan ”ennen lain voimaantuloa suoritetusta parisuhteen rekisteröinnin es-teiden tutkinnasta annettu todistus rinnastetaan avioliittolain nojalla esteiden tutkinnasta vihkimistä varten annettuun todistukseen.” Siirtymäsäännös otettiin lakiin, koska lakivaliokunta piti oletettavana, että useat samaa sukupuolta olevat parit odottavat avioliittolain muutosta voidakseen solmia avioliiton. Valiokunta piti tarkoituksenmukaisena, että tähän varaudutaan antamalla viranomaisille mahdollisuus suorittaa avioliiton esteiden tutkinta jo ennen avioliittolain muutoksen voimaantuloa. (LaVM 7/2015 vp). Yleisen elämänkokemuksen mukaan lienee myös perusteltua olettaa, että useat sukupuolineutraalin avioliittolain voimaantuloon luottaneet ovat jo ryhtyneet avioitumistaan koskeviin henkilökohtaisiin järjestelyihin. Jo eduskunnan hyväksymä ja säädöskokoelmassa julkaistu avioliittolain muutos on myös ollut omiaan luomaan perusteltuja odotuksia niiden ihmisten taholla, joiden oikeudelliseen asemaan muutoksilla on välittömiä vaikutuksia. Näiden näkökohtien merkitystä korostaa, että avioliittolain muutokset ovat tulossa voimaan alle kuukauden kuluttua.

Kokonaisuudessaan Lavapuro on aloitetta kohtaan yhtä tyly kuin kollegansa:

Yllä esitetyillä perusteilla katson, että käsiteltävänä oleva kansalaisaloite ”avioliiton säilyttämisestä aidosti tasa-arvoisena, miehen ja naisen välisenä liittona ja sukupuolineutraalin avioliittolain kumoamisesta” (KAA 2/2016 vp) tulee perustuslaista johtuvista syistä hylätä.

Professori Tuomas Ojanen katsoo, että kansalaisaloitteen lakimuutoksille ei ole perusteita tilanteessa, jossa on juuri hyväksytty sukupuolineutraali avioliittolaki liitännäislakeineen:

[…] käsillä olevalle kansalaisaloitteelle ei ole perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttäviä ja oikeasuhtaisia perusteita juuri siinä nykyisessä tilanteessa, jossa eduskunta on jo hyväksynyt lain 156/2015 sekä sen liitännäislait (lait 249-254/2016). Korostan ensinnäkin sitä, että hyväksyttävyyden perustelulle asetettavat vaatimukset ovat nyt sikälikin hyvin korkeat, että aloitteen hyväksymisen myötä samaa sukupuolta olevat ihmiset asetettaisiin uudestaan huonompaan asemaan heidän seksuaalisen suuntautumisensa perusteella. Näin (uudestaan) syntyvää erottelua seksuaalisen suuntautumisen perusteella ei myöskään voida pitää merkitykseltään vähäisenä, vaan huomattavana, mikä on myös valtiosääntöoikeudellisessa arvioinnissa painoa saava seikka.

Ojanen muotoilee kantansa sovittelevammin kuin Lavapuro, mutta se on yhtä kriittinen:

Päädyn näin ollen kantaan, jonka mukaan kansalaisaloitteeseen on syytä suhtautua torjuvasti perustuslain kannalta.

Professori Veli-Pekka Viljasen lausunnostakaan ei löydy samaa näkemystä kuin perustuslakivaliokunnan lausunnosta:

Arvioitaessa nyt tehtyä kansalaisaloitetta ei arviointimittapuuna voida pitää oikeustilaa ennen avioliittolain muutosta, jota on sinänsä pidetty aikanaan ongelmattomana perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta (LaVM 14/2014 vp, s. 6-7). Eduskunta on näet hyväksynyt ja tasavallan presidentti vahvistanut avioliittolain, joka on antanut oikeuden solmia avioliiton myös samaa sukupuolta oleville pareille. Tässä suhteessa ratkaisevaa ei ole se, että laki ei ole vielä tullut voimaan, vaan jo lain säätäminen on luonut samaa sukupuolta oleville pareille perustellun odotuksen oikeudesta solmia avioliitto.

Kyse on siten nykyiseen oikeustilaan verrattuna olennaisesta samaa sukupuolta olevien parien oikeuksien heikentämisestä. Perustuslain kannalta merkittävää on, että heikennys kohdistuu heidän yhdenvertaiseen kohteluunsa suhteessa eri sukupuolta oleviin pareihin, samoin kuin heidän perhe-elämänsä suojan tasoon.

Perusoikeuksien yleisiin oppeihin sisältyy käsitys perusoikeuksien heikentämiskiellosta (ks. yleisesti esim. Pauli Rautiainen, Perusoikeusien heikennyskielto, Oikeus 2013, s. 261-283). Tämän mukaisesti olennaiset heikennykset perusoikeuksien nykyiseen toteutumistasoon voivat olla ongelmallisia perustuslain näkökulmasta.

Heikennyskielto on liitetty usein nimenomaan TSS-oikeuksiin, mutta sama perusajatus koskee muidenkin perusoikeuksien suojan tason heikennyksiä. Käsiteltävänä olevassa asetelmassa tämä konkretisoituu tavalla, jota meillä ei ole aikaisemmin ollut koskaan arvioitavana. Eduskunta on viime vaalikaudella säätänyt lain, jolla on annettu samaa sukupuolta oleville pareille oikeus solmia keskenään avioliitto siihen liittyvine oikeusvaikutuksineen (oikeus yhteiseen sukunimeen, oikeus yhteisadoptioon). Nyt tämä juuri annettu oikeus ehdotetaan otettavaksi pois ja palattavaksi aikaisempaan oikeustilaan. Kyse ei ole vähäisestä heikennyksestä, vaan olennaisesta yhdenvertaisen kohtelun ja perhe-elämän suojan tason huonontamisesta. Pidän tällaista ehdotusta lähtökohtaisesti ongelmallisena perustuslain näkökulmasta.

Tältä osin en pidä ratkaisevana sitä, että samaa sukupuolta olevien parien avioliiton mahdollistava avioliittolain muutos ei ole vielä tullut voimaan. Perustuslakivaliokunta on liittänyt ajatuksen perusteltujen odotusten suojasta aikaisemmin ennen muuta varallisuusoikeudellisten oikeustoimien pysyvyyden suojaan. Valiokunnan käytännössä oikeuden luottaa sopimussuhteen kannalta olennaisia oikeuksia ja velvollisuuksia sääntelevän lainsäädännön pysyvyyteen on katsottu kuuluvan perusteltujen odotusten suojaan niin, että oikeuksia tai velvollisuuksia ei voida säännellä tavalla, joka kohtuuttomasti heikentäisi sopimuspuolten oikeusasemaa (ks. esim. PeVL 42/2006 vp, s. 4). Perusteltujen odotusten suojan soveltamisala ei kuitenkaan rajoitu pelkästään suojaamaan ennen lain voimaantuloa vallinneita varallisuusoikeudellisia suhteita, vaan kyse on yleisestä oikeusperiaatteesta, mikä ilmenee esimerkiksi siitä, että perusteltujen odotusten suoja on kirjattu yleisenä hallinnon oikeusperiaatteena hallintolain (434/2003) 6 §:ään, jonka mukaan viranomaisen toimien on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Jos Veli-Pekka Viljasta on uskominen niin perustuslakivaliokunnan nyt antama lausunto on aiempien lausuntojen vastainen. Viljasen yhteenveto on linjassa aiemmin käsiteltyjen lausuntojen kanssa:

[…] totean, että kansalaisaloitteen sisältämä lakiehdotus on mielestäni perustavan-laatuisella tavalla ongelmallinen perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännösten sekä perustuslain 10 §:n turvaaman yksityis- ja perhe-elämän suojan kannalta. Se merkitsee edellä mainittujen perusoikeuksien suojan tason olennaista heikentämistä ja loukkaa samaa sukupuolta ole-vien parien lainsäädännöllä vahvistettuja, oikeustilan pysyvyyteen kohdistuvia perusteltuja odotuksia.

Kuulluista professoreista ainoastaan Markku Helin katsoo, että lainsäädäntömuutos olisi ongelmaton:

Oikeuskirjallisuudessa on keskusteltu siitä, sisältyykö valtiosääntöömme yleinen perusoikeuksien heikentämiskielto. Tällaisen kiellon tuki oikeuslähteissä on kuitenkin hyvin vähäinen, ja kiellon rajaaminen asianmukaisella tavalla olisi vaikeaa. Lakeja muutettaessa käy useimmiten niin, että joidenkin oikeudet vähenevät ja joidenkin muiden taas lisääntyvät. Tulkinta, jonka mukaan perustuslaki sisältää perusoikeuksien heikentämiskiellon, voisi rajoittaa demokratiaa ongelmallisella tavalla. Henkilökohtaisesti pidän perusteltuna tulkintaa, jonka mukaan perusoikeuksien suojaamia oikeuksia voidaan heikentää, jos perusoikeuksien yleiset rajoittamisperusteet sen sallivat. Perustuslakivaliokunta on lausunnoissaan korostanut, että lainsäätäjällä on perheoikeudellisissa arvokysymyksissä laaja harkintavalta. Yhdenvertaisuusperiaatteesta ei sen mukaan voi johtua tiukkoja rajoja pyrittäessä kulloistakin yhteiskuntakehitystä vastaavaan sääntelyyn (mm. PeVL 15/2001 vp). Näillä perusteilla päädyn näkemykseen, että lainsäätäjä voi niin halutessaan palauttaa sen oikeustilan, joka vallitsi ennen sukupuolineutraalin avioliittolain säätämistä.

Henkilökohtaisena näkemyksenään Helinkään ei kuitenkaan kannata lakimuutosta:

Perusluonteista lainsäädäntöä kehittäessään lainsäätäjän ei tulisi poukkoilla.

Kuulluista asiantuntijoista vain yksi katsoi, että aito avioliitto -kansalaisaloite ei olisi perustuslain vastainen. Muut asiantuntijat katsovat, että lakialoite on perustuslain vastainen. Tällöin sitä ei voitaisi lainkaan käsitellä muussa kuin perustuslain säätämisjärjestyksessä. Yhdenkään asiantuntijan lausunnosta ei löydy perustuslakivaliokunnan ottamaa kantaa, että laki ei hyväksymisensä jälkeen, mutta ennen voimaantuloaan suojaisi perusteltuja odotuksia.

Jos perustuslakivaliokunta taas nojaisi Markku Helinin kantaan niin silloin ainoaksi ongelmaksi jäisi vain mahdolliset avioliittoon vihityt samaa sukupuolta olevat parit ennen kuin lain muutos saadaan voimaan.

Perustuslakivaliokunta ei tietenkään ole sidottu asiantuntijalausuntoihin, mutta pidän huolestuttavana, että Suomen perustuslaintulkinnan ylin auktoriteetti lähtee tekemään tulkintoja, jotka eivät perustu asiantuntijoiden näkemyksiin. Sekä Ojanen, että Viljanen totesivat lausunnoissaan, että perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä ei ole vuoden 1995 perustuslakiuudistuksen jälkeen ollut tilannetta, jossa pyritään kumoamaan yhdenvertaisuutta merkittävästi edistävää lakia. Siihen nähden on hämmentävää kuinka huonosti perustuslakivaliokunta lausuntoaan perustelee.

Veikkaukseni on, että perustuslakivaliokunnan lausunnon lähtökohdat ovat enemmän poliittiset kuin oikeudelliset. Kuntavaalit lähestyvät ja PS:n sekä KD:n ihmisvihafalangi haluaa aloitteen vielä kerran suureen saliin, jotta kansanedustajat saavat vielä kerran julistaa vihapuhettaan seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Oletettavasti PS vaatii tätä keskustalta ja kokoomukselta hallitusyhteistyöhön vedoten.

Surullinen on perustuslakivaliokunnan tila itsenäisyyden juhlavuonna 2017.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

SDP:n ja kokoomuksen Hämeenkatupaniikki

Tampereella saatiin lukea tänään yllättäviä uutisia, kun apulaispormestarit Pekka Salmi (SDP) ja Leena Kostiainen (Kok) pitivät tiedotustilaisuuden kaupungintalolla: Hämeenkadun itäpää avataan väliaikaisesti yksityisautoille!

Uutisen yllättävyys johtui siitä, että vielä joulukuun lopussa Pekka Salmi ei kannattanut Hämeenkadun itäpään avaamista autoliikenteelle. Pekka Salmen lisäksi Hämeenkadun avaamista ei kannattanut myöskään kaupunginhallitus, joka keskusteli asiasta kokouksessaan 19.12.2016. Alla ote tiedoksi merkitystä päätöksestä:

”Esillä ollut Hämeenkadun väliaikainen avaaminen henkilöautoliikenteelle on haastavaa koska työt rautatietunnelissa alkavat jo huhtikuussa 2017. Rautatietunnelin kapasiteetin väheneminen ei mahdollista Hämeenkadulle merkittävää läpikulkuliikennettä.  Hämeenkadun itäpään avaaminen henkilöautoliikenteelle edellyttää myös kokeilun yhteydessä tehtyjen toimenpiteiden (kavennukset, keskisaareke) purkamista, mikä on talvella haastavaa. Hämeenkadun tilapäisen avaamisen vaikutuksia on tutkittu myös liikennemallilla. Tehtyjen tarkastelujen perusteella Hämeenkadun itäpään avaaminen henkilöautoliikenteelle vaikuttaisi eniten Hatanpään valtatien, Verkatehtaankadun ja Vuolteenkadun liikennemääriin (vähennys 1000 – 2000 ajon./vrk) Satakunnankadun liikennettä vähentävä vaikutus olisi selvästi pienempi (500 – 1000 ajon./vrk). Hämeenkadun itäpään avaaminen lisää Itsenäisyydenkadun liikennettä n. 500 ajon./vrk. Tehtyjen liikennemallitarkastelujen perusteella Hämeenkadun itäpään tilapäinen avaaminen ei poista Satakunnankadun sillan iltapäivän ruuhkautumisongelmaa.”

Hämeenkadun itäpään avaaminen ei siis poista ongelmaa Satakunnankadulla ja lisäksi kavennuksien ja keskisaarekkeiden purkaminen on talvella haastavaa (lue: todennäköisesti kallista). Päätöksen lopussa listattiin toimenpiteet joihin ryhdytään ruuhkien helpottamiseksi, eikä niissä sanallakaan mainittu Hämeenkadun itäpään avaamista.

Yllätys siis oli suuri, kun tänään Hämeenkadun avaamisesta ilmoitettiin. Yllättyneitä olivat kuntalaisten lisäksi myös kaikki valtuustoryhmät SDP:ta ja Kokoomusta lukuun ottamatta. Asiasta ei nimittäin oltu tehty missään poliittisessa elimessä virallista päätöstä. (en mene tarkemmin Hämeenkadun itäpään avaamisen muihin ongelmiin, Jaakko Stenhäll kirjoitti niistä hyvin)

Ensimmäinen perustelu päätöksen puuttumiselle oli, että päätöstä ei tarvitse tehdä, koska Hämeenkadun kokeilu oli vain väliaikainen ja vuoden vaihtuessa kokeilu on päättynyt. Tämä väite on ristiriidassa esimerkiksi sen kanssa, että yhdyskuntalautakunta päätti 15.11.2016 että Hämeenkatu muutetaan joukkoliikennekaduksi.

Seuraavan perusteen sain apulaispormestari Salmelta Twitterissä:

Pekka Salmi on tosiaan oikeassa, että en ollut kaupunginhallituksen kokouksessa. Jos kaupunginhallituksessa on tapana jättää sovittua pöytäkirjan ulkopuolelle niin ehkä siellä tarvitsisikin olla kuuntelemassa.

Iiris Salmelan napakka kuittaus Salmelle pitää paikkansa. Jos asiaan on sovittu palattavan kaupunginhallituksessa niin silloin kaupunginhallituksen pitäisi myös olla se paikka, jossa asiaan palataan. Kuitenkaan kaupunginhallitus ei kokouksessaan 9.1. esityslistan mukaan palannut asiaan. Asiaan ei palattu myöskään yhdyskuntalautakunnan kokouksessa 10.1. vaikka katusuunnitelmien luulisi kuuluvan juuri heidän tontilleen.

Sain illasta Leena Kostiaiselta Facebookissa tiedon, että asian käsittely tulee yhdyskuntalautakuntaan 24.1. Kuitenkin Tamperelaisen tietojen mukaan työt alkavat jo ensi viikolla. Eli ennen kuin asiaa on käsitelty yhdyskuntalautakunnassa. Kyseessä on siis jonkinlainen Schrödingerin päätös: asia on päätetty, mutta tulee päätettäväksi vasta tulevaisuudessa.

SDP:lle ja Kokoomukselle on nähtävästi iskenyt vaalipaniikki ja nyt pelätään autoilevien kannattajien siirtymistä niihin puolueisiin, joissa autoilu on rajoittamaton ihmisoikeus. Paniikkiin vastataan silmänkääntötemppua vastaavalla Hämeenkadun avaamisella vaalien ajaksi, jotta SDP:n ja kokoomuksen ehdokkaat voivat iloisesti vilkutella keskustorin vaalimökeiltä ohiajaville autoilijoille.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Turha sääntely

EU:sta on tulossa täytäntöön pantavaksi direktiivi, joka puuttuu yritysten väliseen sopimusvapauteen. Direktiivin myötä yritykset eivät saisi keskenään sopia maksuehdoista, vaan maksuajalle määriteltäisiin enimmäiskesto ja velkojan olisi pakko periä viivästyskorkoa. Sopimusvapaus on yksi markkinatalouden kulmakivistä ja tällainen puuttuminen siihen on vain turhaa sääntelyä, jota vastaan ovat käyneet pamfleteillaan niin Kokoomus kuin Keskustakin.

Saatoin yllä kirjoittaa osittain muunneltua totuutta. Direktiivi on nimittäin implementoitu lainsäädäntöömme säätämällä laki kaupallisten sopimusten maksuehtoista. Laissa säädetään, että velallisen elinkeinoharjoittajan pisin maksuaika on 60 päivää, jos ei muuta nimenomaisesti sovita. Tämä ei kuitenkaan sääntelyä vastustavalle Kokoomukselle riitä. Kansanedustaja Outi Mäkelä on tehnyt lakialoitteen, joka rajaisi myös elinkeinoharjoittajan enimmäismaksuajan 30 päivää ja tästä ei voitaisi poiketa edes sopimalla. Lakialoitteen on allekirjoittanut 33 Kokoomuksen kansanedustajaa, mukaan lukien myös Lasse Männistö, toinen Kokoomuksen sääntelypamfletin kirjoittajista, joka kannattaa kauppojen avointa aukioloa seuraavin sanankääntein:

”Kauppias ei saa itse päättää, milloin hän pitää kauppansa auki. Kauppojen aukioloaikojen rajoitukset ovat vapaan markkinatalouden vastaisia ja rikkovat yrittämisen vapauksia.” (K18 -tähtisadetikku  – ja 45 muuta turhaa sääntöä, ohjetta tai kieltoa, kohta 8)

Minkä takia kokoomusedustajat nyt sitten vastustavat vapaata markkinataloutta ja yrittämisen vapauksia? Lailla kaupallisten sopimusten maksuehdoista ja siihen ehdotetulla lakimuutoksella on hyvä tarkoitus, tasaisemman tulovirran mahdollistaminen yrittäjille. Samalla tavoin jokaisella turhallakin säännöllä on perusteltu tarkoitus, joten hyvät aikomukset eivät riitä syyksi.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Äänestäjän kuluttajansuojasta

Jyrki Katainen pisti kevään poliittiset pelit uusiksi ilmoittamalla, että ei jatka pääministerinä enää kesän puoluekokouksen jälkeen. Kataisen kannalta tilanne on ymmärrettävä: komissaarin paikka on otettavissa lähes ilmoitusasiana sen sijaan, että lähtisi ohjaamaan Kokoomusta kevään 2015 eduskuntavaaleihihin ja mahdolliseen tappioon.

Tällä hetkellä Jutta Urpilainen on häviämässä kamppailun SDP:n puheenjohtajuudesta Antti Rinteelle. Päivän ensimmäisissä spekulaatioissa Kataisen paikalle kokoomuksen johtoon ja pääministeriksi olisi nousemassa Petteri Orpo. Kesän jälkeen saatamme siis olla tilanteessa, jossa pääministerinä ja valtiovarainministerinä ovat henkilöt, joilla ei ole päivääkään ministerikokemusta.

Suomalaisen politiikan sääntöjen mukaan eduskuntavaaleissa eniten ääniä saaneen puolueen puheenjohtaja nousee pääministeriksi. Vaikka äänet siis menevät puolueelle niin politiikka henkilöityy puheenjohtajiin. Nyt kun suurimmat hallituspuolueet vaihtavat samaan aikaan puheenjohtajia olisi kevätkauden jälkeen aika hajottaa eduskunta ja järjestää vaalit jo syksyllä.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!