Markkinatalous ja sääntely

Julkisessa keskustelussa ei ole harvinaista, että markkinatalous ja julkisen vallan sääntely laitetaan vastakkain. Vastakkainasettelua rakentavat kuvittelevat, että markkinatalous on jonkinlainen luonnontila, joka menestyy parhaiten, kun sitä säännellään mahdollisimman vähän. Markkinatalouden toimijat pyrkivät maksimoimaan voittonsa ja sen takia sääntelyllä tulee puuttua niin määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön, kartelleihin kuin määrähinnoitteluunkin, muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Edellä mainittuihin puututaan, sillä ne estävät kilpailua. Kilpailu mahdollistaa hintojen määräytymisen alimman taloudellisesti kannattavan hinnan mukaan. Optimaalista kilpailuasetelmaa voidaan kuvata täydellisen kilpailun aksioomalla. Yksi tärkeistä ehdoista on täydellinen informaatio eli se, että kaikki ostajat ja myyjät tietävät kaikkien ostajien ja myyjien asettamat hinnat. Tästä päästäänkin Uuden Suomen viikon puheenaiheeseen eli parturien ja kampaamoiden hintojen tarkistamiseen (mielenkiintoisinta, että kaikki lähti liikkeelle yrittäjän blogauksesta).

Tarpeettomaksi ja typeräksi byrokratiaksi leimattu viranomaistoiminta pyrkiikin toteuttamaan yhtä markkinatalouden reunaehdoista. Kun hinnat ovat näkyvissä jo ennen liikkeeseen astumista niin hintavertailu on helppoa. Ei tarvitse keskeyttää kampaajaa työssään kysyäkseen mitä maksaa ja sitten paeta paikalta, kun hinta ei miellyttänytkään. Ja jos ajatusta viedään pidemmälle niin hintavertailusta tulisi lähes mahdotonta, jos parturi-kampaamot eivät julkisesti ollenkaan ilmoittaisi hintojaan.

Vastustatko hinnastojen esillä pitämistä koskevaa sääntelyä ja sen valvontaa? Onnittelut, vastustat markkinataloutta!

 

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Turha sääntely

EU:sta on tulossa täytäntöön pantavaksi direktiivi, joka puuttuu yritysten väliseen sopimusvapauteen. Direktiivin myötä yritykset eivät saisi keskenään sopia maksuehdoista, vaan maksuajalle määriteltäisiin enimmäiskesto ja velkojan olisi pakko periä viivästyskorkoa. Sopimusvapaus on yksi markkinatalouden kulmakivistä ja tällainen puuttuminen siihen on vain turhaa sääntelyä, jota vastaan ovat käyneet pamfleteillaan niin Kokoomus kuin Keskustakin.

Saatoin yllä kirjoittaa osittain muunneltua totuutta. Direktiivi on nimittäin implementoitu lainsäädäntöömme säätämällä laki kaupallisten sopimusten maksuehtoista. Laissa säädetään, että velallisen elinkeinoharjoittajan pisin maksuaika on 60 päivää, jos ei muuta nimenomaisesti sovita. Tämä ei kuitenkaan sääntelyä vastustavalle Kokoomukselle riitä. Kansanedustaja Outi Mäkelä on tehnyt lakialoitteen, joka rajaisi myös elinkeinoharjoittajan enimmäismaksuajan 30 päivää ja tästä ei voitaisi poiketa edes sopimalla. Lakialoitteen on allekirjoittanut 33 Kokoomuksen kansanedustajaa, mukaan lukien myös Lasse Männistö, toinen Kokoomuksen sääntelypamfletin kirjoittajista, joka kannattaa kauppojen avointa aukioloa seuraavin sanankääntein:

”Kauppias ei saa itse päättää, milloin hän pitää kauppansa auki. Kauppojen aukioloaikojen rajoitukset ovat vapaan markkinatalouden vastaisia ja rikkovat yrittämisen vapauksia.” (K18 -tähtisadetikku  – ja 45 muuta turhaa sääntöä, ohjetta tai kieltoa, kohta 8)

Minkä takia kokoomusedustajat nyt sitten vastustavat vapaata markkinataloutta ja yrittämisen vapauksia? Lailla kaupallisten sopimusten maksuehdoista ja siihen ehdotetulla lakimuutoksella on hyvä tarkoitus, tasaisemman tulovirran mahdollistaminen yrittäjille. Samalla tavoin jokaisella turhallakin säännöllä on perusteltu tarkoitus, joten hyvät aikomukset eivät riitä syyksi.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!