Poliitikon kunnia

Perussuomalaisten työmies Matti Putkonen hämmensi eilen Ylen ykkösaamun haastattelussa ilmoittamalla, että puolue aikoo palkata juristin selvittämään Olli Immoseen kohdistuvia natsiväitteitä. Myöskään rikosilmoitukset eivät kuulemma ole poissuljettuja.

Jotta perussuomalaisten tukisäätiölle (eli SMP-veteraanien säästöpossulle) jäisi enemmän varaa niin käyn selvitän seuraavassa rikosilmoitusten menestymismahdollisuuksia. Ja ihan ilmaiseksi.

Immosen väittämiseen natsiksi voisi täyttää kunnianloukkauksen tunnusmerkistön. Kunnianloukkaus on rikos, joka löytyy rikoslain 24 luvusta ja kuuluu seuraavasti:

9 § Kunnianloukkaus

Joka

1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka

2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,

on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon.

Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Kunnianloukkauksena ei myöskään pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Yllä lainatussa ensimmäisessä momentissa käydään läpi mikä on kunnianloukkaus. Hieman yksinkertaistettuna se on henkilöstä esitettävän väärän tiedon esittämistä, joka saattaa uhrin vahingon, kärsimyksen tai halveksunnan vaaraan. Kun tällaista kunnianloukkaussyytettä käsitellään oikeudessa niin käytännössä syytteiltä vapautuakseen väitteiden esittäjän tulee näyttää niiden olevan totuudenmukaisia.

Kunnianloukkauksen toinen tekomuoto on muu halventaminen, joka saattaa olla esimerkiksi toisen kutsumista alatyylisella ilmauksella, tulevaisuuteen kohdistuva arvio toisen epäluotettavuudesta tai epärehellisyydestä sekä paikkansa pitävän tiedon esittäminen halventamistarkoituksessa.

Kunnianloukkauspykälän kolmannessa momentissa todetaan, että kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka ”kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, [..] ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.” Eli yllä kuvattu muu halventaminen ei ole rikos, jos se ei ylitä sitä mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Koska Suomessa poliitikot harvemmin lähtevät haastamaan arvostelijoitaan oikeuteen niin arvostelun hyväksyttävyydestä ei ole tuoretta suomalaista oikeuskäytäntöä.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin ratkaisuissaan ottanut useasti kantaa hyväksyttävään arvosteluun osana sananvapautta koskevaa ratkaisukäytäntöään. Yksi tärkeimmistä ratkaisuista on Oberschlick v. Austria. Tapauksessa aikakauslehti julkaisi itävaltalaisen poliitikon, Jorg Haiderin, puheen jossa Haider toteaa, että toisen maailmansodan kaikkien sotilaiden, myös saksalaisten, sotineen rauhan ja vapauden puolesta. Puheen sivuun toimittaja Oberschick kirjoitti kommentin, jossa hän totesi Haiderin olevan hullu, eikä natsi. Toimittaja tuomittiin kunnianloukkauksessa Itävallassa. Ratkaisussaan EIT arvioi sananvapautta seuraavasti:

  • sananvapaus ei koske vain hyväksyttävää tai neutraalia informaatiota ja ajatuksia vaan myös loukkaavia, häiritseviä ja järkyttäviä (freedom of expression is applicable not only to ”information” and ”ideas” that are favourably received or regarded as inoffensive or as a matter of indifference, but also to those that offend, shock or disturb.)
  • Poliitikon tulee kestää ja hyväksyä sekä toimittajien, että yleisön kritiikki, erityisesti silloin kun poliitikko esittää väitteitä, jotka ovat alttiita kritiikille. Poliitikolla on oikeus suojella mainettaan, mutta tuota oikeutta tulee arvioida suhteessa avoimeen poliittiseen keskusteluun (A politician inevitably and knowingly lays himself open to close scrutiny of his every word and deed by both journalists and the public at large, and he must display a greater degree of tolerance, especially when he himself makes public statements that are susceptible of criticism. He is certainly entitled to have his reputation protected, even when he is not acting in his private capacity, but the requirements of that protection have to be weighed against the interests of open discussion of political issues, since exceptions to freedom of expression must be interpreted narrowly)

Tuoreempaa näkemystä EIT:n ratkaisukäytännöstä edustaa vuoden alussa julkaistu ratkaisu Marian Maciejewski v. Poland (34447/05). Kyseisessä ratkaisussa toimittaja Maciejewski oli kirjoittanut oikeustalossa tapahtuneista varkauksista, joista epäiltiin henkilökuntaa. Kirjoituksensa kommentissa toimittaja käytti ilmauksia kuten ”varkaita oikeudenkäytössä” ja ”mafian kaltainen tuomarin-syyttäjän yhteenliittymä”. Toimittaja tuomittiin Puolassa kunnianloukkauksesta.

Ratkaisussaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuin käy läpi aikaisempaa ratkaisukäytäntöään ja toteaa muun muassa seuraavaa:

  • Yhteiskunnallisessa keskustelussa on sallittua liioitella ja jopa provosoida (persons taking part in a public debate on a matter of general concern […] are allowed to have recourse to a degree of exaggeration or even provocation)
  • Arvioidessaan toimittajien työtä kansallisten tuomioistuinten tulee punnita päätösten vaikutusta koko mediakenttään, eikä ainoastaan kyseessä olevaan tapaukseen. Muuten päätöksellä saattaa olla kohtuuton pelotevaikutus, joka estää asioista tiedottamisen yleisölle. (If the national courts apply an overly rigorous approach to the assessment of journalists’ professional conduct, the latter could be unduly deterred from discharging their function of keeping the public informed. The courts must therefore take into account the likely impact of their rulings not only on the individual cases before them but also on the media in general)

Yhteenvetona ratkaisuista uskallan väittää, että poliitikkoa saa kutsua natsiksi ja poliitikon tulee se kestää. Perussuomalaiset yrittää ulostulollaan vain pelotella toimittajia hiljaiseksi.

(Lähteenä tähän kirjoitukseen on käytetty teosta

Tapio Lappi-Seppälä – Kaarlo Hakamies – Pekka Koskinen – Martti Majanen – Sakari Melander – Kimmo Nuotio – Ari-Matti Nuutila – Timo Ojala – Ilkka Rautio: Rikosoikeus, Talentum Media, 2013)
Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Natsit ei pelaa tiimiä

Suomen vastarintaliikkeeksi (SVL) kutsuttu pellelauma riehui tänään iltapäivällä Jyväskylässä. Kyseessä on sama kansallissosialistinen joukkio, joka onanoi ajatukselle Suomesta ruotsalaisen Johtajan alaisuudessa.

Kesäkuussa kansanedustaja Olli Immonen julkaisi Facebookissa kuvan, jossa hän poseeraa SVL:n natsien kanssa Eugen Schaumanin muistotilaisuudessa. Viikko sitten Immonen kirjoitti mielenosoituksia kirjoittaneen päivityksensä monikulttuurisen kuplan puhkaisemisesta ja siitä aiheutunut kohu oli jo pikkuhiljaa laajentunut metakeskusteluksi kohusta ja siitä, että saako mielenosoituksesta buuata. Lehdistö ei myöskään tarkemmin ruotinut Immosen yhteyksiä SVL:en

Nyt Helsingin Sanomat käyttää jutussaan muutaman kappaleen Immosen natsiyhteyksille:

Väkivaltaisuudet sattuivat neljä päivää sen jälkeen kun tuhannet ihmiset osoittivat mieltään rasismia vastaan ympäri Suomea. Mielenosoitukset saivat alkunsa, kun perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen julkaisi Facebookissa kirjoituksen, jossa hän kuvaili monikulttuurisuutta painajaiseksi.

Myös Suomen Vastarintaliike on ollut viime aikoina esillä julkisuudessa juuri Immosen takia. Kesäkuussa Immonen osallistui kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin Eugen Schaumanille järjestettyyn muistotilaisuuteen uusnatsien kanssa.

Viime vuoden itsenäisyyspäivänä Immonen osallistui marsille saman järjestön uusnatsien rinnalla.”

Voi olla, että SVL:n idiootit reipastuivat Immosen puheista, mutta riehumisellaan he saivat aikaan sen, että Immosesta puhutaan vielä ensi viikollakin.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

David Cameron ei sotinut monikulturalismia vastaan

Olli Immosen Facebook-päivitystä koskevissa keskusteluissa on useasti tuotu esiin se, että Ison-Britannian pääministeri David Cameron olisi puheessaan julistanut myös olevansa sodassa monikulturalismia vastaan. Todisteena tästä on linkattu brittiläisen the Intependentin uutinen, joka on otsikoitu Cameron: My war on multiculturalism. Brittiläiseen tyyliin provosoivasti otsikoidussa uutisessa toimittaja referoi pääministerin puhetta vuonna 2011 pidetyssä turvallisuuskokouksessa. Varsinaisessa tekstissä toimittaja ei kerro Cameronin käyttäneen sotaviittauksia. Referoitu puhe löytyy edelleen verkosta, Ison-Britannian hallituksen sivuilta. Luin puheen läpi ja käytin myös tekstihakua. Sana ”multiculturalism” esiintyy puheessa kerran, seuraavassa lainauksessa:

”Under the doctrine of state multiculturalism, we have encouraged different cultures to live separate lives, apart from each other and apart from the mainstream.  We’ve failed to provide a vision of society to which they feel they want to belong.  We’ve even tolerated these segregated communities behaving in ways that run completely counter to our values.”

Cameron siis puhuu valtion monikulturalismista, joka on mahdollistanut erilaisten kulttuurien segregaation ja ihmisten sitoutumattomuuden yhteiskuntaan. Uskallan väittää, että suomalainen ajatus monikulttuurista on täysin poikkeava Cameronin kuvauksen kanssa. Sana ”war” esiintyy puheessa kerran:

”We need to argue that prophecies of a global war of religion pitting Muslims against the rest of the world are nonsense.”

Eli Cameron toteaa, että turvallisuuskokouksen osanottajien, valtionpäämiesten, tehtävänä on osoittaa väitteiden uskonnollisten muslimien sodasta muuta maailmaa vastaan ovat hölynpölyä. The Independentin otsikosta huolimatta David Cameron ei siis puhunut sodasta monikulturalismia vastaan ja itse asiassa koko puhekin oli maltillisempi kuin uutisesta olisi voinut päätellä.

EDIT: Yhdenmukaistettu termiksi monikulturalismi (aiemmin sekä multikulturalismi, että monikulturalismi)

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!