Vihreä kiertue Tampereella – huomioita puheenjohtajaehdokaspaneelista

Puheenjohtajapaneeli käynnistymässä. Kuvasta puuttuu Mika Flöjt, joka myöhästyi auton hajoamisen vuoksi.

Vihreä Suomi -puheenjohtajakiertue rantautui eilen Tampereelle. Vihreät järjestää puheenjohtajastaan neuvoa antavan jäsenäänestyksen (johon neuvoa antavuudesta huolimatta on sitouduttu) ja minullakin on äänioikeus. Suosikkini puoluejohtajaksi on vielä haussa, joten kävin kuuntelemassa puheenjohtajapaneelista. En tunne yhtäkään ehdokasta ennalta, joten alla varsin puolueettomia huomioitani puheenjohtajapaneelista ja ehdokkaista. (kyseessä ei ole kattava raportti kaikesta tapahtuneesta, sitä varten suosittelen katsomaan tallenteen paneelista sen ilmestyttyä)

Luin ennen tenttiä spekulaatioita ehdokkaiden väsähtämisestä paneeleihin, mutta tällaisesta ei ollut tietokaan. Keskustelu oli vireää ja panelistit vastasivat innolla sekä paneelia johtaneen Vihreän langan päätoimittajan Riikka Suomisen, että yleisön kysymyksiin.

Jo useammassa esittelypuheenvuorossa otettiin kantaa siihen, että vihreiden tulee muotoutua entistä enemmän yleispuolueen suuntaan. Olli-Poika Parviainen totesi, että Suomen kansa haluaa vihreät hallitukseen.

Nykyinen puheenjohtaja Ville Niinistö joutuu väistymään puheenjohtajan paikalta puolueen rotaatiosäännön vuoksi. Ehdokkaat olivat Maria Ohisaloa lukuun ottamatta sitä mieltä, että he olisivat kannattaneet Niinistön jatkoa, jos se olisi ollut mahdollista. Ohisalo perusteli näkemystään sillä, että puolue tarvitsee ”lisää puhuvia päitä” ja vastuuta tulee jakaa enemmän. Keskustelun kuluessa Ohisalon näkemyksiin yhtyivät erityisesti Emma Kari ja Krista Mikkonen, vaikka he eivät olisi puheenjohtajaa olisikaan vaihtaneet. Krista Mikkonen myös kuittasi nykyisen puheenjohtajan suuntaan ilmoittamalla, että hän ei puheenjohtajana ampuisi kaikkea mikä liikkuu.

Keskustelun kiinnostavin osuus käynnistyi tamperelaisen kaupunginvaltuutetun Jaakko Stenhällin yleisökysymyksestä ”Suomen rooli globaalissa talousjärjestelmässä”. Tämä tuntui yllättäneen keskustelijat, sillä vastaukset eivät tulleet niin selkeinä kuin Riikka Suomisen kysymyksiin:

Krista Mikkonen painotti Suomen aktiivisuutta EU:ssa ja olla kansainvälinen vastuunkantaja. Mikkosen mukaan Suomen tulee panostaa korkeaan teknologiaan. Emma Kari katsoi, että Suomen tulee ajaa kansainvälisissä yhteyksissä vastuullista markkinataloutta. Mika Flöjtin vastauksissa painottui, että Suomen tulee olla yrittäjille turvallinen yhteiskunta yrittää, Suomen hajautettu maatalousjärjestelmä tulee säilyttää sekä Pohjois-Suomen matkailua kehittää. Maria Ohisalo julistautui EU-federalistiksi, mutta samalla painotti sitä, että ihmisten hyvinvointi on nähtävä osana talouspolitiikkaa ja leikkauksien haitallisuutta. Touko Aalto puhui aggressiiviseen verosuunnitteluun puuttumisesta, sekä euroalueen tilanteen uudelleenjärjestelystä. Aalto piti Saksan ylijäämien kahmimista pitkällä tähtäimellä kestämättömänä ja pohti EU:n budjettikurisääntöjen muuttamista. Aalto otti myös painotti, että vihreiden tulee pystyä ottamaan kantaa isoihin rakennekysymyksiin. Viimeisenä vastaajana myös Olli-Poika Parviainen otti kantaa eurojärjestelmän ongelmiin ja painotti, että kansainvälisestä taloudesta tulee saada kestävämpää. Parviainen mainitsi myös sen, että Suomen tulee saada osaajia ulkomailta.

Jatkokysymyksenä federalisteiksi julistautuivat myös muut puheenjohtajaehdokkaat Mika Flöjtiä lukuunottamatta. Flöjt perusteli vastaustaan EU:n korruptiolla ja huolella siitä, että tällöin EU saisi liikaa valtaa mm. Suomen kaivosasioihin. Emma Kari painotti, että pienen maan etu on olla osa isoa yhteisöä. Touko Aallon mukaan kansallisvaltiot eivät pysty ratkaisemaan isoja globaaleja uhkia. Olli-Poika Parviainen painotti, että kansainvälisessä yhteistyössä on muistettava myös kansainvälinen yhteisvastuu. Maria Ohisalo muistutti, että EU:n tämänhetkinen sosiaalipolitiikka on työpolitiikkaa ja että jatkossa tätä pitäisi muuttaa. Krista Mikkosen mukaan Suomi saa kansainvälisellä aktiivisuudella kokoaan suuremman painoarvon.

Kaikki panelistit olivat samaa mieltä siitä, että vihreiden asema poliittisen jakauman vasemmalla puolella on hyvä, eikä vihreiden pidä pyrkiä asemoitumaan liberaaliin oikeistoon. Keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että heikoiten pärjäävistä on pidettävä huolta, mutta markkinatalous on järjestelmänä lähtökohtaisesti toimiva. Kysymyksen jatkokeskustelussa Maria Ohisalon huomio siitä, että puhe hyvinvointivaltiosta on hallituksen nykypolitiikassa häivytetty ja linjapapereissa puhutaan hyvinvointiyhteiskunnasta oli erinomainen. Ohisalolta kritiikkiä sai myös hallituksen Pro Business-talouspolitiikka. Touko Aalto katsoi, että vihreillä on nykypositiosta mahdollisuus toimia politiikan muutosvoimana.

Esitin yleisökysymyksen siitä, että kannattavatko ehdokkaat Nato-jäsenyyttä. Jokainen ehdokas vastusti Nato-jäsenyyttä. Perusteluissa kaikki kuitenkin painottivat varsinkin pohjoismaista yhteistyötä eurooppalaisen yhteistyön lisäksi. Krista Mikkonen katsoi, että Suomen ja Ruotsin pysyminen Naton ulkopuolella on Itämeren aluetta vakauttava tekijä. Mika Flöjt katsoi, että venäläiskenraalit saattavat nähdä Suomen Nato-yhteensopivan infran osana Nato-infraa jäsenyyden puutteesta huolimatta.

Keskustelu jatkui vihreällä talouspolitiikalla synteettisempää talousmallia koskevan yleisökysymyksen saattelemana. Ehdokkaat tuntuivat olevan yhtä mieltä siitä, että robotisaatio ja työn murros tulevat aiheuttamaan muutoksia suomalaiseen yhteiskuntaan. Maria Ohisalo näkemys oli, että varsinkin keskipalkkaiset työt ovat katoamassa ja tämä tulisi ratkaista perustulolla. Krista Mikkosen huoli oli matalasti koulutetuista. Olli-Poika Parviaisen näkemys robotisaatiosta oli valoisampi: robotit eivät vie työtä vaan muuttavat sitä. Emma Kari katsoi, että ajattelu ihmisten jakamisesta työntekijöihin / yrittäjiin / opiskelijoihin / työttömiin on vanhentunut. Järjestelmän pitäisi mukautua paremmin nivoutuviin elämäntilanteisiin.

Paneeliin mennessä ajattelin, että minulla olisi sen päättyessä jo parempi kuva siitä ketä äänestää. Valitettavasti näin ei käynyt, vaan jokainen ehdokas esiintyi omalla tavalla edukseen. Eniten näkemyksistään muista poikkesi Mika Flöjt, jonka painotukset olivat selkeästi eniten ympäristöpolitiikkaan ja haja-asutusalueisiin keskittyvät. En kuitenkaan ole siis huolissani vihreiden tulevaisuudesta valittiin puheenjohtajaksi kuka tahansa. Oman ehdokkaani etsiminen jatkuu.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Persujen laariin

Tampereen kaupunginvaltuusto kokoontui tänään päättämään lisätalousarvioista vuodelle 2013 ja 2014. Talousarvioissa oli kyse kosmeettistista muutoksista, joilla ei ole vaikutusta kaupungin talouteen, mutta joista kaupunginvaltuuston tulee siltä päättää. Seurasin kokousta osittain radiosta ja osittain Twitteristä. Perussuomalaiset päättivät tehdä  budjettikäsittelystä politiikkaa ja #trevaltuusto -hashtagilla löytyi paljon turhautuneita viestejä joista olen koonnut iloksenne parhaat esityslistan mukaisessa järjestyksessä.

1) Vuoden 2013 talousarvioon tehtiin muutos, koska valtio osallistui ratikkasuunnitteluun 170 000 eurolla. Perussuomalaisten innostuivat ja ehdottivat… no jotain:

2) Tämän jälkeen vuoroon tuli vuoden 2014 talousarvio ja siellä valtion lisämääräraha Syyriasta tulevien pakolaisten ottamiseki Tampereelle.

PS:n Heikki Luoto ehdotti, että määrärahaa ei oteta talousarvioon. Koska pakolaisten ottamisesta on päätetty jo aiemmin kaupungihallituksessa niin Luodon ehdotuksen ainoa vaikutus olisi ollut, että rahat olisivat jääneet valtiolta saamatta. Ei jatkoon.

Hetken aikaa tämän jälkeen budjetin käsittely rullasikin ilman pitkiä yleiskeskusteluja, kunnes vuoroon tuli

3)  Matkailutalon myynti. Tampereen ydinkeskustassa, Tammerkosken partaalla, sijaitsee vanha tiilirakennus, jossa on tällä hetkellä nuorikahvila Uniikki. Koska nuorisossa on tulevaisuus niin keskustelu leviää käsiin:

Ja saman kohdan aikana selvisi myös, että PS:n mielestä kiinteistöveroja tulee korottaa:

Suhtaudun politiikkaan varsin pragmaattisesti. Ymmärrän poliittisten irtopisteiden keräilyn, eivätkä Perussuomalaiset ole varmastikaan ainoita, jotka tekevät merkityksettömästä budjettikäsittelystä politiikkaa, jos se sopii heidän tavoitteisiinsa. En kuitenkaan ymmärrä, miten Perussuomalaiset uskovat saavansa tavoitteitaan läpi valtuustossa, jos suhtautuminen heihin on kollegoiden joukossa seuraavanlaista:

 

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!