Sipilä-show

Sanomalehti Kaleva julkaisi tänään uutisen, jossa oli haastateltu Juha Sipilän hallituskriisin keskellä konsultoimia asiantuntijoita Seppo Tiitistä ja Mikael Hidéniä. Tiitisen ja Hidénin mukaan Sipilää kiinnosti ainoastaan, että voisiko perussuomalaisista irtautuva ryhmä pelastaa hallituksen.

Sipilä itse kommentoi tapahtumien kulkua eilen, kun Eduskunta kävi keskustelua valtioneuvoston ilmoituksesta hallituspohjan muutoksista. Ymmärtääkseni tarkemmin mitä kenenkin mielestä tapahtui, koostin alle tapahtumia kronologiseen järjestykseen.

Lauantai 10.6.

Klo 13.34

Jussi Halla-aho valitaan perussuomalaisten puheenjohtajaksi

Sunnuntai 11.6.

Tarkka aika ei tiedossa

Juha Sipilä soittaa oppositioryhmien puheenjohtajille ja kertoo mahdollisesta uuden hallituksen muodostamisesta.

Juha Sipilä soittaa Mikael Hidénille ja kysyy hallituksen mahdollisesta jatkamisesta nykykokoonpanolla.

Ilta

Sipilä omien sanojensa mukaan kuulee ensimmäisen kerran mahdollisesta kansanedustajien irtautumisesta perussuomalaisten ryhmästä (”Sunnuntai-iltana kuulin ensimmäisen kerran jotakin mietintää olevan”)

Maanantai 12.6.

Klo 10.00

Juha Sipilä ja Petteri Orpo tapaavat Jussi Halla-ahon ja keskustelevat perussuomalaisten mahdollisuudesta jatkaa hallituksessa.

Noin klo 12.00

Juha Sipilä esikuntineen soittaa Seppo Tiitiselle ja kysyy mahdollisuudesta, että perussuomalaisista irtautuva ryhmä jatkaisi hallituksessa.

Noin klo 13.00

Timo Soinin valtiosihteeri Samuli Virtanen soittaa Seppo Tiitiselle ja kyselee miten eduskuntaryhmän hajoaminen tapahtuu.

Klo 14.00

Juha Sipilä soittaa Jussi Halla-aholle ja ilmoittaa, että perussuomalaiset eivät voi jatkaa hallituksessa.

Klo 17.00

Seppo Tiitinen tapaa Samuli Virtasen ja kaksi muuta perussuomalaisten ministerien avustajaa. Keskusteluissa puhutaan 20 ex-perussuomalaisen ryhmästä.

Tapaamisen jälkeen Mikael Hidén soittaa Seppo Tiitiselle.

Samaan aikaan Sipilä ja Orpo pitävät tiedotustilaisuutta hallituksen tilanteessa.

Tiistai 13.6.

Tarkka aika ei tiedossa

Sipilä lähtee viemään hallituksen erokirjettä tasavallan presidentin kesäasunnolle Naantaliin

Klo 13.00

Perussuomalaisista irtautuu uusi vaihtoehto-ryhmä.

Klo 14.30

Sipilä ja uusi vaihtoehto -ryhmän pj Simon Elo keskustelevat puhelimessa

Puhelun jälkeen Sipilä ja Orpo päättävät perua hallituksen eroilmoituksen.


Sipilälle oli siis jo hänen oman ilmoituksensakin mukaan sunnuntai-iltana tiedossa, että perussuomalaisista on irtoamassa ryhmä. Voi olla, että puhelu Mikael Hidénille tapahtui siis vasta tämän jälkeen. On kyllä mielenkiintoista, että sunnuntai-iltana Juha Sipilä keksii heti soittaa Hidénille.

Maanantaina keskusteluja Seppo Tiitisen kanssa kävivät niin Juha Sipilän esikunta kuin perussuomalaista irtautuva ryhmä. Pidän melko epätodennäköisenä, että nämä kaksi ryhmää soittelisivat Seppo Tiitiselle toisistaan tietämättä.

Kuitenkin Sipilä lähti viemään eroilmoitusta tiistaina Naantaliin ja vielä lentokoneella. Tällä saatiin Juha Sipilälle helppoa julkisuutta sankarilentäjänä sekä kovien ratkaisujen poliitikkona.

Mutta kun tapahtumien taustat paljastuvat jää sankarilentäjän seuraajalle lähinnä huijattu olo.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Puoliväliriihen konkurssitemppu

Hallitus päätti juuri puoliväliriihen ja valtioneuvoston sivuilla julkaistiin melkoinen asiakirjapaketti. Keskustan nuorisojärjestöt ja nuorisopoliitikot juhlivat sosiaalisessa mediassa opintotuen huoltajakorotusta kuin vaalivoittoa, vaikka jatkossa lapsellinen opiskelija saa vähemmän opintotukea kuin lapseton nyt.

Riihen kiinnostavin anti oli kuitenkin varsinkin perussuomalaisten saavutuksekseen julistama ilmoitus konkurssilainsäädännön uudistamisesta. Valtioneuvoston verkkosivuilla tätä kuvattiin seuraavasti:

Selvitetään konkurssin tehneiden yrittäjien mahdollisuutta päästä uuteen alkuun tekemällä kansainvälinen vertailu ja ottamalla huomioon komission direktiiviehdotus.

Kuulostaa hienolta ja tavoite on mitä parhain. Komission direktiiviehdotuskin on syytä ottaa huomioon, koska direktiivistä ei voida kansallisella lainsäädännöllä poiketa. Pienellä googlauksella löysinkin komission direktiiviehdotuksen viime syksyltä. Direktiiviehdotuksen kolmas osa alkaa sivulta 48 ja se on nimetty ”Second chance for enterpreneurs”. Ehdotus on niin kovaa kamaa, että liitän tähän esityksen artiklat 19 ja 20 kokonaisuudessaan.

1. Member States shall ensure that over-indebted entrepreneurs may be fully discharged of their debts in accordance with this Directive.

2. Member States in which a full discharge of debt is conditional on a partial repayment of debt by the entrepreneur shall ensure that the related repayment obligation is based on the individual situation of the entrepreneur and is notably proportionate to his or her disposable income over the discharge period.

[…]

1. The period of time after which over-indebted entrepreneurs may be fully discharged from their debts shall be no longer than three years starting from:

(a) the date on which the judicial or administrative authority decided on the application to open such a procedure, in the case of a procedure ending with the liquidation of an over-indebted entrepreneur’ s assets; or

(b) the date on which implementation of the repayment plan started, in the case of a procedure which includes a repayment plan.

2. Member States shall ensure that on expiry of the discharge period, over-indebted entrepreneurs are discharged of their debts without the need to re-apply to a judicial or administrative authority.

Käytännössä EU-jäsenvaltioiden tulee varmistaa, että jokaisella yrittäjällä on mahdollisuus vapautua veloistaan viimeistään kolmen vuoden kuluttua konkurssista tai maksusuunnitelman aloittamisesta. Direktiiviehdotuksen myöhemmissä artikloissa käsitellään tilanteita, joissa yrittäjä on velkaantunut epärehellisesti tai haluaa säilyttää asuntonsa, mutta pääsääntönä on siis enintään kolmen vuoden maksuaika.

Direktiiviehdotukset etenevät EU-koneistossa hitaasti, mutta en löytänyt mitään lähdettä, että tämän eteneminen olisi pysähtymässä. Hallituksn puoliväliohjelma lupaa edistää yrittäjille toista mahdollisuutta, mutta todellisuudessa toinen mahdollisuus tulee vaikka hallitus ei tekisi sen eteen mitään. Hauskinta ja samalla surullisinta tässä on, että EU-kriittinen perussuomalaiset yrittää ottaa kunnian EU-hankkeesta.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Perussuomalaiset ja Terhi Kiemungin erottaminen

Viime yönä sosiaalisessa mediassa alkoi levitä Tampereen perussuomalaisten tiedote, jossa kerrottiin yhdistyksen nimenkirjoittajien olevan pöyristyneitä Terhi Kiemungin erottamisesta. Erottamisesta ei oltu uutisoitu tai tiedotettu aikaisemmin, joten minunkin oletukseni oli, että perussuomalaiset ovat saaneet tarpeekseen Kiemungin rasistisista lausunnoista.

Jo aamusta yksi vähemmän tunnettu valemedia (jätän periaatteesta linkkaamatta) julkaisi Terhi Kiemungin haastattelun, jossa Kiemunki kertoi erottamisensa syyksi epäselvyydet matkalaskussa. Ensin perussuomalaisten puoluesihteeri Slunga-Poutsalo kieltäytyi kommentoimasta erottamisen syytä, mutta iltapäivällä hänkin totesi, että eron perusteena oli matkalaskuepäselvyydet. Kiemungin rasistisia kommentteja tai niistä saatua tuomiota ei edes käsitelty:

”Minkälainen painoarvo viimevuotisella tuomiolla oli puoluehallituksen päätöksessä?

”Tämä asia ei ollut keskustelussa perjantaina. Mutta kyllähän tämä on kokonaisuus, koska puoluehallituksessa on jouduttu käsittelemään näitä asioita pitkin vuotta”, Slunga-Poutsalo sanoi ja kertoi asian olevan puolueen puolesta loppuun käsitelty.”

Huomionarvoista on, että Slunga-Poutsalo ei väitä, että Kiemunki olisi toiminut matkalaskutuksessaan tahallisesti ja myös Kiemunki puhuu vain virheellisestä tilinumerosta Iltalehden juuri julkaisemassa haastattelussa.

Rasisti saa olla, mutta matkalaskujen on syytä olla virheettömiä!

Iltalehti haastatteli myös Slunga-Poutsaloa, joka kertoi, että Kiemunki saa jatkaa tehtävässään kansanedustaja Lea Mäkipään eduskunta-avustajana ja hän pääsee myös kuntavaaleissa ehdolle Tampereen perussuomalaisten listoilta, jos se vain paikallisjärjestölle sopii. Puolueesta erottamisen myötä Kiemunki joutuu jättämään paikkansa Tampereen perussuomalaisten puheenjohtajana eikä hän voi äänestää tai asettua ehdolle perussuomalaisten puoluekokouksessa.

Koska emopuolue tuskin haluaa sekaantua paikallisjärjestön henkilökuvioihin niin syynä erottamiselle näyttää olevan se, että Kiemunkia ei haluttu puoluekokoukseen. Eräs näkemäni spekulaatio oli, että Kiemunkia haluttiin estää äänestämästä Jussi Halla-ahoa puoluekokouksessa. Kuitenkin hommaforumilla (kyllä, linkki vie sinne) on käyty avointa kampanjaa jo viime syksystä Timo Soinin syrjäyttämiseksi, joten en usko, että yhden Kiemungin poispotkiminen parantaa Timo Soinin asemaa puoluekokousäänestyksessä.

Veikkaan, että Terhi Kiemunki oli itse ryhtynyt käymään kampanjaa puoluekokousta varten päästäkseen luottamustehtäviin myös emopuolueessa. Tämä ei sopinut perussuomalaisten puolue-establishmentille ja Kiemunki sai mennä matkalaskusta vedetyn tekosyyn varjolla.

 

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Perustuslakivaliokunta ja aito avioliitto -kansalaisaloite

Perustuslakivaliokunta antoi viime perjantaina lausuntonsa niin sanotusta aito avioliitto -kansalaisaloitteesta, jolla pyritään kumoamaan maaliskuun alussa voimaan tuleva tasa-arvoinen avioliittolaki. Perustuslakivaliokunta arvioi kansalaisaloitetta sekä suhteessa oikeuteen tehdä vastakkainen kansalaisaloite, että perustuslain yhdenvertaisuuspykälän ja erityisesti sen 2. momentin kannalta:

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Keskityn tässä kirjoituksessani arvioimaan perustuslakivaliokunnan yhdenvertaisuutta koskevaa lausuntoa suhteessa perustuslakivaliokunnan kuulemien asiantuntijoiden lausuntoihin. Kaikki perustuslakivaliokunnan saamat lausunnot löytyvät Eduskunnan sivuilta asian käsittelytiedoista.

Lausunnossaan perustuslakivaliokunta toteaa, että aito avioliitto -kansalaisaloite ei ole perustuslain kannalta ongelmaton, mutta se voidaan silti säätää normaalissa lainsäätämisjärjestyksessä. Tämä siksi, että:

Nyt arvioitavana olevan kansalaisaloitteen osalta perustuslakivaliokunta pitää arvion lähtökohtana sitä, että kansalaisaloitteessa kumottavaksi esitetty lainsäädäntö ei ole vielä voimassa. Tällaisessa tilanteessa kyse ei valiokunnan mielestä ole sellaisista lainsäädäntöön perustuvista perustelluista odotuksista, joita pitäisi ehdottomasti suojata.

Perustuslakivaliokunta ei tämän lausuman jälkeen viittaa aikaisempiin lausuntoihinsa, joten tämä perustunee asiantuntijalausuntoihin.

Apulaisprofessori Janne Salminen ei lausunnossaan ota kantaa yllä siihen, että voidaanko laki kumota, koska se ei ole vielä voimassa. Hänen kokonaisnäkemyksensä kuitenkin on, että kansalaisaloitetta on pidettävä perustuslain vastaisena:

Perustuslain 22 § ja perustuslain 6 § muodostavat ehdottoman esteen säätää kansalaisaloitteen tarkoittama laki tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Myöskään professori (emeritus) Teuvo Pohjalainen ei ota asiaan kantaa, mutta toteaa loppukaneettinaan:

Esillä olevan kansalaisaloitteen tarkoituksena on palauttaa oikeustila, jossa henkilöt asetettaisiin parisuhteen solmimisen osalta selvästi eri asemaan sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Perustuslain 6 §:n 2 momentin mukaan näin voidaan tehdä vain, jos siihen on perustuslain tarkoittama hyväksyttävä peruste. Tällaista perustetta ei aloitteessa ole nähdäkseni esitetty.

Professori Juha Lavapuro arvioi asiaa hyvinkin tarkasti lausuntonsa kohdassa ”Perusteltujen odotusten suoja”. Suosittelen lukemaan koko lausunnon, mutta tämän kirjoituksen kannalta tärkein on tässä:

Perusteltujen odotusten suojan kannalta merkitystä on tässä suhteessa erityisesti sillä, että osalla avioliittolain muuttumisen johdosta säädetystä lainsäädännöstä on ollut välittömiä oikeus-vaikutuksia. Rekisteröityä parisuhdetta koskevan lakiin säädetyn muutoksen (250/2016) siirtymäsäännöksen mukaan ”ennen lain voimaantuloa suoritetusta parisuhteen rekisteröinnin es-teiden tutkinnasta annettu todistus rinnastetaan avioliittolain nojalla esteiden tutkinnasta vihkimistä varten annettuun todistukseen.” Siirtymäsäännös otettiin lakiin, koska lakivaliokunta piti oletettavana, että useat samaa sukupuolta olevat parit odottavat avioliittolain muutosta voidakseen solmia avioliiton. Valiokunta piti tarkoituksenmukaisena, että tähän varaudutaan antamalla viranomaisille mahdollisuus suorittaa avioliiton esteiden tutkinta jo ennen avioliittolain muutoksen voimaantuloa. (LaVM 7/2015 vp). Yleisen elämänkokemuksen mukaan lienee myös perusteltua olettaa, että useat sukupuolineutraalin avioliittolain voimaantuloon luottaneet ovat jo ryhtyneet avioitumistaan koskeviin henkilökohtaisiin järjestelyihin. Jo eduskunnan hyväksymä ja säädöskokoelmassa julkaistu avioliittolain muutos on myös ollut omiaan luomaan perusteltuja odotuksia niiden ihmisten taholla, joiden oikeudelliseen asemaan muutoksilla on välittömiä vaikutuksia. Näiden näkökohtien merkitystä korostaa, että avioliittolain muutokset ovat tulossa voimaan alle kuukauden kuluttua.

Kokonaisuudessaan Lavapuro on aloitetta kohtaan yhtä tyly kuin kollegansa:

Yllä esitetyillä perusteilla katson, että käsiteltävänä oleva kansalaisaloite ”avioliiton säilyttämisestä aidosti tasa-arvoisena, miehen ja naisen välisenä liittona ja sukupuolineutraalin avioliittolain kumoamisesta” (KAA 2/2016 vp) tulee perustuslaista johtuvista syistä hylätä.

Professori Tuomas Ojanen katsoo, että kansalaisaloitteen lakimuutoksille ei ole perusteita tilanteessa, jossa on juuri hyväksytty sukupuolineutraali avioliittolaki liitännäislakeineen:

[…] käsillä olevalle kansalaisaloitteelle ei ole perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttäviä ja oikeasuhtaisia perusteita juuri siinä nykyisessä tilanteessa, jossa eduskunta on jo hyväksynyt lain 156/2015 sekä sen liitännäislait (lait 249-254/2016). Korostan ensinnäkin sitä, että hyväksyttävyyden perustelulle asetettavat vaatimukset ovat nyt sikälikin hyvin korkeat, että aloitteen hyväksymisen myötä samaa sukupuolta olevat ihmiset asetettaisiin uudestaan huonompaan asemaan heidän seksuaalisen suuntautumisensa perusteella. Näin (uudestaan) syntyvää erottelua seksuaalisen suuntautumisen perusteella ei myöskään voida pitää merkitykseltään vähäisenä, vaan huomattavana, mikä on myös valtiosääntöoikeudellisessa arvioinnissa painoa saava seikka.

Ojanen muotoilee kantansa sovittelevammin kuin Lavapuro, mutta se on yhtä kriittinen:

Päädyn näin ollen kantaan, jonka mukaan kansalaisaloitteeseen on syytä suhtautua torjuvasti perustuslain kannalta.

Professori Veli-Pekka Viljasen lausunnostakaan ei löydy samaa näkemystä kuin perustuslakivaliokunnan lausunnosta:

Arvioitaessa nyt tehtyä kansalaisaloitetta ei arviointimittapuuna voida pitää oikeustilaa ennen avioliittolain muutosta, jota on sinänsä pidetty aikanaan ongelmattomana perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta (LaVM 14/2014 vp, s. 6-7). Eduskunta on näet hyväksynyt ja tasavallan presidentti vahvistanut avioliittolain, joka on antanut oikeuden solmia avioliiton myös samaa sukupuolta oleville pareille. Tässä suhteessa ratkaisevaa ei ole se, että laki ei ole vielä tullut voimaan, vaan jo lain säätäminen on luonut samaa sukupuolta oleville pareille perustellun odotuksen oikeudesta solmia avioliitto.

Kyse on siten nykyiseen oikeustilaan verrattuna olennaisesta samaa sukupuolta olevien parien oikeuksien heikentämisestä. Perustuslain kannalta merkittävää on, että heikennys kohdistuu heidän yhdenvertaiseen kohteluunsa suhteessa eri sukupuolta oleviin pareihin, samoin kuin heidän perhe-elämänsä suojan tasoon.

Perusoikeuksien yleisiin oppeihin sisältyy käsitys perusoikeuksien heikentämiskiellosta (ks. yleisesti esim. Pauli Rautiainen, Perusoikeusien heikennyskielto, Oikeus 2013, s. 261-283). Tämän mukaisesti olennaiset heikennykset perusoikeuksien nykyiseen toteutumistasoon voivat olla ongelmallisia perustuslain näkökulmasta.

Heikennyskielto on liitetty usein nimenomaan TSS-oikeuksiin, mutta sama perusajatus koskee muidenkin perusoikeuksien suojan tason heikennyksiä. Käsiteltävänä olevassa asetelmassa tämä konkretisoituu tavalla, jota meillä ei ole aikaisemmin ollut koskaan arvioitavana. Eduskunta on viime vaalikaudella säätänyt lain, jolla on annettu samaa sukupuolta oleville pareille oikeus solmia keskenään avioliitto siihen liittyvine oikeusvaikutuksineen (oikeus yhteiseen sukunimeen, oikeus yhteisadoptioon). Nyt tämä juuri annettu oikeus ehdotetaan otettavaksi pois ja palattavaksi aikaisempaan oikeustilaan. Kyse ei ole vähäisestä heikennyksestä, vaan olennaisesta yhdenvertaisen kohtelun ja perhe-elämän suojan tason huonontamisesta. Pidän tällaista ehdotusta lähtökohtaisesti ongelmallisena perustuslain näkökulmasta.

Tältä osin en pidä ratkaisevana sitä, että samaa sukupuolta olevien parien avioliiton mahdollistava avioliittolain muutos ei ole vielä tullut voimaan. Perustuslakivaliokunta on liittänyt ajatuksen perusteltujen odotusten suojasta aikaisemmin ennen muuta varallisuusoikeudellisten oikeustoimien pysyvyyden suojaan. Valiokunnan käytännössä oikeuden luottaa sopimussuhteen kannalta olennaisia oikeuksia ja velvollisuuksia sääntelevän lainsäädännön pysyvyyteen on katsottu kuuluvan perusteltujen odotusten suojaan niin, että oikeuksia tai velvollisuuksia ei voida säännellä tavalla, joka kohtuuttomasti heikentäisi sopimuspuolten oikeusasemaa (ks. esim. PeVL 42/2006 vp, s. 4). Perusteltujen odotusten suojan soveltamisala ei kuitenkaan rajoitu pelkästään suojaamaan ennen lain voimaantuloa vallinneita varallisuusoikeudellisia suhteita, vaan kyse on yleisestä oikeusperiaatteesta, mikä ilmenee esimerkiksi siitä, että perusteltujen odotusten suoja on kirjattu yleisenä hallinnon oikeusperiaatteena hallintolain (434/2003) 6 §:ään, jonka mukaan viranomaisen toimien on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Jos Veli-Pekka Viljasta on uskominen niin perustuslakivaliokunnan nyt antama lausunto on aiempien lausuntojen vastainen. Viljasen yhteenveto on linjassa aiemmin käsiteltyjen lausuntojen kanssa:

[…] totean, että kansalaisaloitteen sisältämä lakiehdotus on mielestäni perustavan-laatuisella tavalla ongelmallinen perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännösten sekä perustuslain 10 §:n turvaaman yksityis- ja perhe-elämän suojan kannalta. Se merkitsee edellä mainittujen perusoikeuksien suojan tason olennaista heikentämistä ja loukkaa samaa sukupuolta ole-vien parien lainsäädännöllä vahvistettuja, oikeustilan pysyvyyteen kohdistuvia perusteltuja odotuksia.

Kuulluista professoreista ainoastaan Markku Helin katsoo, että lainsäädäntömuutos olisi ongelmaton:

Oikeuskirjallisuudessa on keskusteltu siitä, sisältyykö valtiosääntöömme yleinen perusoikeuksien heikentämiskielto. Tällaisen kiellon tuki oikeuslähteissä on kuitenkin hyvin vähäinen, ja kiellon rajaaminen asianmukaisella tavalla olisi vaikeaa. Lakeja muutettaessa käy useimmiten niin, että joidenkin oikeudet vähenevät ja joidenkin muiden taas lisääntyvät. Tulkinta, jonka mukaan perustuslaki sisältää perusoikeuksien heikentämiskiellon, voisi rajoittaa demokratiaa ongelmallisella tavalla. Henkilökohtaisesti pidän perusteltuna tulkintaa, jonka mukaan perusoikeuksien suojaamia oikeuksia voidaan heikentää, jos perusoikeuksien yleiset rajoittamisperusteet sen sallivat. Perustuslakivaliokunta on lausunnoissaan korostanut, että lainsäätäjällä on perheoikeudellisissa arvokysymyksissä laaja harkintavalta. Yhdenvertaisuusperiaatteesta ei sen mukaan voi johtua tiukkoja rajoja pyrittäessä kulloistakin yhteiskuntakehitystä vastaavaan sääntelyyn (mm. PeVL 15/2001 vp). Näillä perusteilla päädyn näkemykseen, että lainsäätäjä voi niin halutessaan palauttaa sen oikeustilan, joka vallitsi ennen sukupuolineutraalin avioliittolain säätämistä.

Henkilökohtaisena näkemyksenään Helinkään ei kuitenkaan kannata lakimuutosta:

Perusluonteista lainsäädäntöä kehittäessään lainsäätäjän ei tulisi poukkoilla.

Kuulluista asiantuntijoista vain yksi katsoi, että aito avioliitto -kansalaisaloite ei olisi perustuslain vastainen. Muut asiantuntijat katsovat, että lakialoite on perustuslain vastainen. Tällöin sitä ei voitaisi lainkaan käsitellä muussa kuin perustuslain säätämisjärjestyksessä. Yhdenkään asiantuntijan lausunnosta ei löydy perustuslakivaliokunnan ottamaa kantaa, että laki ei hyväksymisensä jälkeen, mutta ennen voimaantuloaan suojaisi perusteltuja odotuksia.

Jos perustuslakivaliokunta taas nojaisi Markku Helinin kantaan niin silloin ainoaksi ongelmaksi jäisi vain mahdolliset avioliittoon vihityt samaa sukupuolta olevat parit ennen kuin lain muutos saadaan voimaan.

Perustuslakivaliokunta ei tietenkään ole sidottu asiantuntijalausuntoihin, mutta pidän huolestuttavana, että Suomen perustuslaintulkinnan ylin auktoriteetti lähtee tekemään tulkintoja, jotka eivät perustu asiantuntijoiden näkemyksiin. Sekä Ojanen, että Viljanen totesivat lausunnoissaan, että perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä ei ole vuoden 1995 perustuslakiuudistuksen jälkeen ollut tilannetta, jossa pyritään kumoamaan yhdenvertaisuutta merkittävästi edistävää lakia. Siihen nähden on hämmentävää kuinka huonosti perustuslakivaliokunta lausuntoaan perustelee.

Veikkaukseni on, että perustuslakivaliokunnan lausunnon lähtökohdat ovat enemmän poliittiset kuin oikeudelliset. Kuntavaalit lähestyvät ja PS:n sekä KD:n ihmisvihafalangi haluaa aloitteen vielä kerran suureen saliin, jotta kansanedustajat saavat vielä kerran julistaa vihapuhettaan seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Oletettavasti PS vaatii tätä keskustalta ja kokoomukselta hallitusyhteistyöhön vedoten.

Surullinen on perustuslakivaliokunnan tila itsenäisyyden juhlavuonna 2017.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Perussuomalaisten hallitussaavutukset

Timo Soini puhui tänään perussuomalaisten piirijohtajien kokouksessa. Linkkaamani keskustalainen Suomenmaa otti kärjekseen Soinin varoituksen hallituksen kaatumisesta, kun taas perussuomalaisten oma valemedia Perussuomalainen kertoi Soinin muistuttaneen puolueen saavutuksesta: ulkomaille matkustaminen kriminalisoinnista.

En löytänyt verkosta Soinin pitämää puhetta, mutta myös Suomenmaan tekstissä mainittiin Soinin kertoneen onnistuneista perussuomalaisten päätöksistä:

”Esimerkkeinä onnistuneista päätöksistä Soini nosti esiin, että ulkomaille matkustaminen terro­ris­mi­tar­koi­tuk­sessa on nyt krimi­na­li­soitu sekä vasta selvi­tet­tä­vänä olevan autojen seuran­ta­jär­jes­telmän torppaamisen.”

Terrorismitarkoituksessa matkustamisen kriminalisointi kuulostaa hyvältä saavutukselta. Soinin mukaan perussuomalaisten ansiota on siis, että rikoslakiin lisättiin 34 a luvun 5 b §:

”Suomen kansalainen tai häneen 1 luvun 6 §:n 3 momentin nojalla rinnastettava henkilö taikka Suomen alueelta matkustava henkilö, joka matkustaa sellaiseen valtioon, jonka kansalainen hän ei ole tai jossa hän ei pysyvästi asu, tehdäkseen siellä tämän luvun 1–4, 4 a–4 c, 5 tai 5 a §:ssä tarkoitetun rikoksen, on tuomittava, jollei teko ole jonkin mainitun pykälän mukaan rangaistava, matkustamisesta terrorismirikoksen tekemistä varten sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.”

Ennen kuin perussuomalaisten kannattajat lähtevät hurraamaan tätä saavutusta niin heidän kannattaisi tutustua myös oikeusministeriön tiedotteeseen lakimuutoksesta. Jos oikeusministeriön tiedote kuulostaa liian kuivalta luettavaksi niin tässä kirjoitukseni kannalta tärkein osa:

”Muutosten taustalla on Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma, joka on suoraan YK:n jäsenvaltioita velvoittava. Tarkoituksena on torjua ulkomaille terrorismirikosten tekemistä varten lähtevien henkilöiden muodostamaa uhkaa.”

Perussuomalaisten suuri saavutus on siis Suomen kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattaminen! Vaikka hallituksessa olisivat olleet feministinen puolue, eläinoikeuspuolue ja joogalentäjät niin sama lakimuutos olisi erittäin suurella todennäköisyydellä tullut voimaan tällä hallituskaudella.

No entäpä sitten toinen Soinin mainitsema saavutus, autojen seurantajärjestelmän torppaaminen? Soini on oikeassa, että perussuomalaiset ovat varsin johdonmukaisesti vastustaneet Anne Bernerin johtaman liikenne- ja viestintäministeriön suunnitelmia autoilijoiden seurantaan perustuvista tienkäyttömaksuista. Kun puolueet normaalisti puhuvat saavutuksista niin ne ovat yleensä omien tavoitteiden saavuttamista, eivät hallituskumppanin tavoitteiden kaatamisia. Mutta hyvä, että perussuomalaiset kokevat onnistuneensa.

Saattaa olla, että puolue ja kannattajat ovat tyytyväisiä Näin sivustaseuraajana perussuomalaisten hallitussaavutukset muistuttaa lähinnä koululaisvitsistä ”mikä on maailman lyhyin kirja?”

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Puolue-eliitti ennen puoluetta

Perussuomalainen sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä nimitti erityisavustajakseen puolueen työmiehen Matti Putkosen vaimon Tiina Ullvén-Putkosen.

Ministerin erityisavustajaa poliittisempaa virkaa ei ole olemassa. Erityisavustaja on vastuussa muun muassa ministerin asioiden priorisoinnista ja on tärkeää, että luottamus ministerin ja erityisavustajan välillä säilyy. Tämän vuoksi puolueesta riippumatta erityisavustajaksi nimitetään luotettuja kaadereita.

Mielenkiintoiseksi nimityksen luonne kääntyy, kun verrataan sosiaali- ja terveysministeriössä työskentelevien ministerien erityisavustajien taustoja. Ministeri Juha Rehulan avustajina ovat Hanna-Maija Kause ja Eeva Salmenpohja. Kause on koulutukseltaan filosofian maisteri ja työskennellyt jo aiemmin Rehulan erityisavustajana, sekä Keskustan viestintävastaavana. Salmenpohja on koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri ja siirtyi tehtävään Akavan koulutuspoliittisen asiantuntijan paikalta.

Ministeri Hanna Mäntylän erityisavustajina toimivat Niina Perälä ja Tiina Ullvén-Putkonen. Niina Perälä on koulutukseltaan hallintotieteiden maisteri ja työskennellyt aiemmin ministerin Mäntylän eduskunta-avustajana. Ullvén-Putkonen on koulutukseltaan johtamiseen erikoistunut merkonomi ja hän työskenteli aiemmin Helsingin kirjatyöntekijöiden yhdistyksen taloudenhoitajana.

Ministeri Rehulan molemmilla erityisavustajilla on siis vahva kosketuspinta poliittiseen vaikuttamiseen. Salmenpohja siirtyy etujärjestön asiantuntijatehtävästä, jossa hän on todennäköisesti seurannut politiikkaa, arvioinut päätösten vaikutuksia ja valmistellut Akavan päätöksentekoa.

Ministeri Mäntylän avustajista taas Niina Perälällä on selkeää kokemusta poliittisesta päätöksenteosta ja siihen vaikuttamisesta. Tiina Ullvén-Putkosen osaaminen taas on kysymysmerkki. Voihan toki olla, että Ullvén-Putkonen on yhdistyksen juoksevista asioista vastaamisen lisäksi ehtinyt myös osallistumaan poliittiseen vaikuttamiseen. Pidän tätä kuitenkin epätodennäköisenä.

On mahdollista, että Perussuomalaisilta ei löytynyt enää osaavampia henkilöitä avustamaan ministereitä. Tämä olisi kuitenkin outoa, koska jo viime hallituskaudella monet perussuomalaiset harjaantuivat eduskunta-avustajina. Ennemmin yhdyn Saku Timosen näkemykseen siitä, että työmies on lobannut vaimonsa paremmin palkattuun tehtävään.

Perussuomalaisten johto saa valita ministeriensä erityisavustajiksi keitä haluavat, mutta tällaisilla valinnoilla he eivät aja puolueensa etua, vaan puolue-eliitin korruptiivisia käytäntöjä. Samalla muut hallituspuolueet nimittävät avustajiksi joko päteviä osaajia tai nousevia kykyä ja kasvattavat vaikutusvaltaansa.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Poliitikon kunnia

Perussuomalaisten työmies Matti Putkonen hämmensi eilen Ylen ykkösaamun haastattelussa ilmoittamalla, että puolue aikoo palkata juristin selvittämään Olli Immoseen kohdistuvia natsiväitteitä. Myöskään rikosilmoitukset eivät kuulemma ole poissuljettuja.

Jotta perussuomalaisten tukisäätiölle (eli SMP-veteraanien säästöpossulle) jäisi enemmän varaa niin käyn selvitän seuraavassa rikosilmoitusten menestymismahdollisuuksia. Ja ihan ilmaiseksi.

Immosen väittämiseen natsiksi voisi täyttää kunnianloukkauksen tunnusmerkistön. Kunnianloukkaus on rikos, joka löytyy rikoslain 24 luvusta ja kuuluu seuraavasti:

9 § Kunnianloukkaus

Joka

1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka

2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,

on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon.

Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Kunnianloukkauksena ei myöskään pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Yllä lainatussa ensimmäisessä momentissa käydään läpi mikä on kunnianloukkaus. Hieman yksinkertaistettuna se on henkilöstä esitettävän väärän tiedon esittämistä, joka saattaa uhrin vahingon, kärsimyksen tai halveksunnan vaaraan. Kun tällaista kunnianloukkaussyytettä käsitellään oikeudessa niin käytännössä syytteiltä vapautuakseen väitteiden esittäjän tulee näyttää niiden olevan totuudenmukaisia.

Kunnianloukkauksen toinen tekomuoto on muu halventaminen, joka saattaa olla esimerkiksi toisen kutsumista alatyylisella ilmauksella, tulevaisuuteen kohdistuva arvio toisen epäluotettavuudesta tai epärehellisyydestä sekä paikkansa pitävän tiedon esittäminen halventamistarkoituksessa.

Kunnianloukkauspykälän kolmannessa momentissa todetaan, että kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka ”kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, [..] ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.” Eli yllä kuvattu muu halventaminen ei ole rikos, jos se ei ylitä sitä mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Koska Suomessa poliitikot harvemmin lähtevät haastamaan arvostelijoitaan oikeuteen niin arvostelun hyväksyttävyydestä ei ole tuoretta suomalaista oikeuskäytäntöä.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin ratkaisuissaan ottanut useasti kantaa hyväksyttävään arvosteluun osana sananvapautta koskevaa ratkaisukäytäntöään. Yksi tärkeimmistä ratkaisuista on Oberschlick v. Austria. Tapauksessa aikakauslehti julkaisi itävaltalaisen poliitikon, Jorg Haiderin, puheen jossa Haider toteaa, että toisen maailmansodan kaikkien sotilaiden, myös saksalaisten, sotineen rauhan ja vapauden puolesta. Puheen sivuun toimittaja Oberschick kirjoitti kommentin, jossa hän totesi Haiderin olevan hullu, eikä natsi. Toimittaja tuomittiin kunnianloukkauksessa Itävallassa. Ratkaisussaan EIT arvioi sananvapautta seuraavasti:

  • sananvapaus ei koske vain hyväksyttävää tai neutraalia informaatiota ja ajatuksia vaan myös loukkaavia, häiritseviä ja järkyttäviä (freedom of expression is applicable not only to ”information” and ”ideas” that are favourably received or regarded as inoffensive or as a matter of indifference, but also to those that offend, shock or disturb.)
  • Poliitikon tulee kestää ja hyväksyä sekä toimittajien, että yleisön kritiikki, erityisesti silloin kun poliitikko esittää väitteitä, jotka ovat alttiita kritiikille. Poliitikolla on oikeus suojella mainettaan, mutta tuota oikeutta tulee arvioida suhteessa avoimeen poliittiseen keskusteluun (A politician inevitably and knowingly lays himself open to close scrutiny of his every word and deed by both journalists and the public at large, and he must display a greater degree of tolerance, especially when he himself makes public statements that are susceptible of criticism. He is certainly entitled to have his reputation protected, even when he is not acting in his private capacity, but the requirements of that protection have to be weighed against the interests of open discussion of political issues, since exceptions to freedom of expression must be interpreted narrowly)

Tuoreempaa näkemystä EIT:n ratkaisukäytännöstä edustaa vuoden alussa julkaistu ratkaisu Marian Maciejewski v. Poland (34447/05). Kyseisessä ratkaisussa toimittaja Maciejewski oli kirjoittanut oikeustalossa tapahtuneista varkauksista, joista epäiltiin henkilökuntaa. Kirjoituksensa kommentissa toimittaja käytti ilmauksia kuten ”varkaita oikeudenkäytössä” ja ”mafian kaltainen tuomarin-syyttäjän yhteenliittymä”. Toimittaja tuomittiin Puolassa kunnianloukkauksesta.

Ratkaisussaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuin käy läpi aikaisempaa ratkaisukäytäntöään ja toteaa muun muassa seuraavaa:

  • Yhteiskunnallisessa keskustelussa on sallittua liioitella ja jopa provosoida (persons taking part in a public debate on a matter of general concern […] are allowed to have recourse to a degree of exaggeration or even provocation)
  • Arvioidessaan toimittajien työtä kansallisten tuomioistuinten tulee punnita päätösten vaikutusta koko mediakenttään, eikä ainoastaan kyseessä olevaan tapaukseen. Muuten päätöksellä saattaa olla kohtuuton pelotevaikutus, joka estää asioista tiedottamisen yleisölle. (If the national courts apply an overly rigorous approach to the assessment of journalists’ professional conduct, the latter could be unduly deterred from discharging their function of keeping the public informed. The courts must therefore take into account the likely impact of their rulings not only on the individual cases before them but also on the media in general)

Yhteenvetona ratkaisuista uskallan väittää, että poliitikkoa saa kutsua natsiksi ja poliitikon tulee se kestää. Perussuomalaiset yrittää ulostulollaan vain pelotella toimittajia hiljaiseksi.

(Lähteenä tähän kirjoitukseen on käytetty teosta

Tapio Lappi-Seppälä – Kaarlo Hakamies – Pekka Koskinen – Martti Majanen – Sakari Melander – Kimmo Nuotio – Ari-Matti Nuutila – Timo Ojala – Ilkka Rautio: Rikosoikeus, Talentum Media, 2013)
Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Soini ei kestänyt vastuuta

Hallitusneuvottelujen tiedotustilaisuus jatkuu ja tiedossa on itkua, sekä hammastenkiristelyä kaikille. Kiristysten ja puristusten lisäksi kiinnostavinta oli Soinin salkkuvalinta. Ulko- ja eurooppaministeri.

Toiseksi suurimpana hallituspuolueena Timo Soinille olisi kuulunut valtiovarainministerin salkku. Näin on ollut 90-luvulta asti, kun sitä ennen kakkossalkkuna pidettiin ulkoministerin salkkua. Mikään ei näin vaikeina taloudellisina aikoina perustele sitä, että ulkoministerin salkku olisi painavampi kuin valtion kirstunvartijan. Looginen selitys tälle on, että Soini on rintamakarkuri.

Ulko- ja eurooppaministerinä saa oikein luvan kanssa olla maailmalla matkaamassa, kun muut ministerit vastaavat hallituksen puolesta opposition vaikeisiin kysymyksiin, jopa hiillostukseen. Maailmalla väistää helpommin myös toimittajat ja heidän vaikeat kysymyksensä siitä, että miksi Perussuomalaiset leikkaa niin lapsiperheiltä, työttömiltä kuin opiskelijoitakin, vaikka heidän etujensa ajaminen on mainittu puolueen säännöissäkin.

Ymmärrän kyllä Soinia, ulko- ja eurooppaministerinä on helpointa, mutta päänsilityksiä tästä valinnasta on turha odottaa.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Perussuomalaista todellisuudenhallintaa

Perjantaisen välikysymysäänestyksen jälkeen Soini väitti Vihreiden pelastaneen hallituksen. Aiheesta uutisoi isosti Perussuomalaisten oma puoluelehti ja Soinin kummalliset laskutoimitukset päätyivät muun muuassa Tuomas Saloniemen irvittäväksi.

Tänään myös Suomen Uutisten juttu muutti oudosti muotoaan. Googlen välimuistista onneksi löytyi myös alkuperäinen versio ja otin molemmat talteen.

Ensin alkuperäinen:

alkuperäinen

Ja sitten lauantain päivitetty versio:

muokattu

”Timo Soinia sekä muita henkilöitä on siteerattu jutussa väärin. Täsmennys 7.2.2015 klo 11.57: Kyse on toimituksen virheestä.”

On kyllä helvetin ammattitaidoton toimitus, kun jutussa on kolme suoraa sitaattia Timo Soinilta ja yhdet sekä Kaj Turuselta, että Pentti Kettuselta ja kaikki menevät väärin.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Persujen laariin

Tampereen kaupunginvaltuusto kokoontui tänään päättämään lisätalousarvioista vuodelle 2013 ja 2014. Talousarvioissa oli kyse kosmeettistista muutoksista, joilla ei ole vaikutusta kaupungin talouteen, mutta joista kaupunginvaltuuston tulee siltä päättää. Seurasin kokousta osittain radiosta ja osittain Twitteristä. Perussuomalaiset päättivät tehdä  budjettikäsittelystä politiikkaa ja #trevaltuusto -hashtagilla löytyi paljon turhautuneita viestejä joista olen koonnut iloksenne parhaat esityslistan mukaisessa järjestyksessä.

1) Vuoden 2013 talousarvioon tehtiin muutos, koska valtio osallistui ratikkasuunnitteluun 170 000 eurolla. Perussuomalaisten innostuivat ja ehdottivat… no jotain:

2) Tämän jälkeen vuoroon tuli vuoden 2014 talousarvio ja siellä valtion lisämääräraha Syyriasta tulevien pakolaisten ottamiseki Tampereelle.

PS:n Heikki Luoto ehdotti, että määrärahaa ei oteta talousarvioon. Koska pakolaisten ottamisesta on päätetty jo aiemmin kaupungihallituksessa niin Luodon ehdotuksen ainoa vaikutus olisi ollut, että rahat olisivat jääneet valtiolta saamatta. Ei jatkoon.

Hetken aikaa tämän jälkeen budjetin käsittely rullasikin ilman pitkiä yleiskeskusteluja, kunnes vuoroon tuli

3)  Matkailutalon myynti. Tampereen ydinkeskustassa, Tammerkosken partaalla, sijaitsee vanha tiilirakennus, jossa on tällä hetkellä nuorikahvila Uniikki. Koska nuorisossa on tulevaisuus niin keskustelu leviää käsiin:

Ja saman kohdan aikana selvisi myös, että PS:n mielestä kiinteistöveroja tulee korottaa:

Suhtaudun politiikkaan varsin pragmaattisesti. Ymmärrän poliittisten irtopisteiden keräilyn, eivätkä Perussuomalaiset ole varmastikaan ainoita, jotka tekevät merkityksettömästä budjettikäsittelystä politiikkaa, jos se sopii heidän tavoitteisiinsa. En kuitenkaan ymmärrä, miten Perussuomalaiset uskovat saavansa tavoitteitaan läpi valtuustossa, jos suhtautuminen heihin on kollegoiden joukossa seuraavanlaista:

 

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!