Sipilä-show

Sanomalehti Kaleva julkaisi tänään uutisen, jossa oli haastateltu Juha Sipilän hallituskriisin keskellä konsultoimia asiantuntijoita Seppo Tiitistä ja Mikael Hidéniä. Tiitisen ja Hidénin mukaan Sipilää kiinnosti ainoastaan, että voisiko perussuomalaisista irtautuva ryhmä pelastaa hallituksen.

Sipilä itse kommentoi tapahtumien kulkua eilen, kun Eduskunta kävi keskustelua valtioneuvoston ilmoituksesta hallituspohjan muutoksista. Ymmärtääkseni tarkemmin mitä kenenkin mielestä tapahtui, koostin alle tapahtumia kronologiseen järjestykseen.

Lauantai 10.6.

Klo 13.34

Jussi Halla-aho valitaan perussuomalaisten puheenjohtajaksi

Sunnuntai 11.6.

Tarkka aika ei tiedossa

Juha Sipilä soittaa oppositioryhmien puheenjohtajille ja kertoo mahdollisesta uuden hallituksen muodostamisesta.

Juha Sipilä soittaa Mikael Hidénille ja kysyy hallituksen mahdollisesta jatkamisesta nykykokoonpanolla.

Ilta

Sipilä omien sanojensa mukaan kuulee ensimmäisen kerran mahdollisesta kansanedustajien irtautumisesta perussuomalaisten ryhmästä (”Sunnuntai-iltana kuulin ensimmäisen kerran jotakin mietintää olevan”)

Maanantai 12.6.

Klo 10.00

Juha Sipilä ja Petteri Orpo tapaavat Jussi Halla-ahon ja keskustelevat perussuomalaisten mahdollisuudesta jatkaa hallituksessa.

Noin klo 12.00

Juha Sipilä esikuntineen soittaa Seppo Tiitiselle ja kysyy mahdollisuudesta, että perussuomalaisista irtautuva ryhmä jatkaisi hallituksessa.

Noin klo 13.00

Timo Soinin valtiosihteeri Samuli Virtanen soittaa Seppo Tiitiselle ja kyselee miten eduskuntaryhmän hajoaminen tapahtuu.

Klo 14.00

Juha Sipilä soittaa Jussi Halla-aholle ja ilmoittaa, että perussuomalaiset eivät voi jatkaa hallituksessa.

Klo 17.00

Seppo Tiitinen tapaa Samuli Virtasen ja kaksi muuta perussuomalaisten ministerien avustajaa. Keskusteluissa puhutaan 20 ex-perussuomalaisen ryhmästä.

Tapaamisen jälkeen Mikael Hidén soittaa Seppo Tiitiselle.

Samaan aikaan Sipilä ja Orpo pitävät tiedotustilaisuutta hallituksen tilanteessa.

Tiistai 13.6.

Tarkka aika ei tiedossa

Sipilä lähtee viemään hallituksen erokirjettä tasavallan presidentin kesäasunnolle Naantaliin

Klo 13.00

Perussuomalaisista irtautuu uusi vaihtoehto-ryhmä.

Klo 14.30

Sipilä ja uusi vaihtoehto -ryhmän pj Simon Elo keskustelevat puhelimessa

Puhelun jälkeen Sipilä ja Orpo päättävät perua hallituksen eroilmoituksen.


Sipilälle oli siis jo hänen oman ilmoituksensakin mukaan sunnuntai-iltana tiedossa, että perussuomalaisista on irtoamassa ryhmä. Voi olla, että puhelu Mikael Hidénille tapahtui siis vasta tämän jälkeen. On kyllä mielenkiintoista, että sunnuntai-iltana Juha Sipilä keksii heti soittaa Hidénille.

Maanantaina keskusteluja Seppo Tiitisen kanssa kävivät niin Juha Sipilän esikunta kuin perussuomalaista irtautuva ryhmä. Pidän melko epätodennäköisenä, että nämä kaksi ryhmää soittelisivat Seppo Tiitiselle toisistaan tietämättä.

Kuitenkin Sipilä lähti viemään eroilmoitusta tiistaina Naantaliin ja vielä lentokoneella. Tällä saatiin Juha Sipilälle helppoa julkisuutta sankarilentäjänä sekä kovien ratkaisujen poliitikkona.

Mutta kun tapahtumien taustat paljastuvat jää sankarilentäjän seuraajalle lähinnä huijattu olo.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Vihreä kiertue Tampereella – huomioita puheenjohtajaehdokaspaneelista

Puheenjohtajapaneeli käynnistymässä. Kuvasta puuttuu Mika Flöjt, joka myöhästyi auton hajoamisen vuoksi.

Vihreä Suomi -puheenjohtajakiertue rantautui eilen Tampereelle. Vihreät järjestää puheenjohtajastaan neuvoa antavan jäsenäänestyksen (johon neuvoa antavuudesta huolimatta on sitouduttu) ja minullakin on äänioikeus. Suosikkini puoluejohtajaksi on vielä haussa, joten kävin kuuntelemassa puheenjohtajapaneelista. En tunne yhtäkään ehdokasta ennalta, joten alla varsin puolueettomia huomioitani puheenjohtajapaneelista ja ehdokkaista. (kyseessä ei ole kattava raportti kaikesta tapahtuneesta, sitä varten suosittelen katsomaan tallenteen paneelista sen ilmestyttyä)

Luin ennen tenttiä spekulaatioita ehdokkaiden väsähtämisestä paneeleihin, mutta tällaisesta ei ollut tietokaan. Keskustelu oli vireää ja panelistit vastasivat innolla sekä paneelia johtaneen Vihreän langan päätoimittajan Riikka Suomisen, että yleisön kysymyksiin.

Jo useammassa esittelypuheenvuorossa otettiin kantaa siihen, että vihreiden tulee muotoutua entistä enemmän yleispuolueen suuntaan. Olli-Poika Parviainen totesi, että Suomen kansa haluaa vihreät hallitukseen.

Nykyinen puheenjohtaja Ville Niinistö joutuu väistymään puheenjohtajan paikalta puolueen rotaatiosäännön vuoksi. Ehdokkaat olivat Maria Ohisaloa lukuun ottamatta sitä mieltä, että he olisivat kannattaneet Niinistön jatkoa, jos se olisi ollut mahdollista. Ohisalo perusteli näkemystään sillä, että puolue tarvitsee ”lisää puhuvia päitä” ja vastuuta tulee jakaa enemmän. Keskustelun kuluessa Ohisalon näkemyksiin yhtyivät erityisesti Emma Kari ja Krista Mikkonen, vaikka he eivät olisi puheenjohtajaa olisikaan vaihtaneet. Krista Mikkonen myös kuittasi nykyisen puheenjohtajan suuntaan ilmoittamalla, että hän ei puheenjohtajana ampuisi kaikkea mikä liikkuu.

Keskustelun kiinnostavin osuus käynnistyi tamperelaisen kaupunginvaltuutetun Jaakko Stenhällin yleisökysymyksestä ”Suomen rooli globaalissa talousjärjestelmässä”. Tämä tuntui yllättäneen keskustelijat, sillä vastaukset eivät tulleet niin selkeinä kuin Riikka Suomisen kysymyksiin:

Krista Mikkonen painotti Suomen aktiivisuutta EU:ssa ja olla kansainvälinen vastuunkantaja. Mikkosen mukaan Suomen tulee panostaa korkeaan teknologiaan. Emma Kari katsoi, että Suomen tulee ajaa kansainvälisissä yhteyksissä vastuullista markkinataloutta. Mika Flöjtin vastauksissa painottui, että Suomen tulee olla yrittäjille turvallinen yhteiskunta yrittää, Suomen hajautettu maatalousjärjestelmä tulee säilyttää sekä Pohjois-Suomen matkailua kehittää. Maria Ohisalo julistautui EU-federalistiksi, mutta samalla painotti sitä, että ihmisten hyvinvointi on nähtävä osana talouspolitiikkaa ja leikkauksien haitallisuutta. Touko Aalto puhui aggressiiviseen verosuunnitteluun puuttumisesta, sekä euroalueen tilanteen uudelleenjärjestelystä. Aalto piti Saksan ylijäämien kahmimista pitkällä tähtäimellä kestämättömänä ja pohti EU:n budjettikurisääntöjen muuttamista. Aalto otti myös painotti, että vihreiden tulee pystyä ottamaan kantaa isoihin rakennekysymyksiin. Viimeisenä vastaajana myös Olli-Poika Parviainen otti kantaa eurojärjestelmän ongelmiin ja painotti, että kansainvälisestä taloudesta tulee saada kestävämpää. Parviainen mainitsi myös sen, että Suomen tulee saada osaajia ulkomailta.

Jatkokysymyksenä federalisteiksi julistautuivat myös muut puheenjohtajaehdokkaat Mika Flöjtiä lukuunottamatta. Flöjt perusteli vastaustaan EU:n korruptiolla ja huolella siitä, että tällöin EU saisi liikaa valtaa mm. Suomen kaivosasioihin. Emma Kari painotti, että pienen maan etu on olla osa isoa yhteisöä. Touko Aallon mukaan kansallisvaltiot eivät pysty ratkaisemaan isoja globaaleja uhkia. Olli-Poika Parviainen painotti, että kansainvälisessä yhteistyössä on muistettava myös kansainvälinen yhteisvastuu. Maria Ohisalo muistutti, että EU:n tämänhetkinen sosiaalipolitiikka on työpolitiikkaa ja että jatkossa tätä pitäisi muuttaa. Krista Mikkosen mukaan Suomi saa kansainvälisellä aktiivisuudella kokoaan suuremman painoarvon.

Kaikki panelistit olivat samaa mieltä siitä, että vihreiden asema poliittisen jakauman vasemmalla puolella on hyvä, eikä vihreiden pidä pyrkiä asemoitumaan liberaaliin oikeistoon. Keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että heikoiten pärjäävistä on pidettävä huolta, mutta markkinatalous on järjestelmänä lähtökohtaisesti toimiva. Kysymyksen jatkokeskustelussa Maria Ohisalon huomio siitä, että puhe hyvinvointivaltiosta on hallituksen nykypolitiikassa häivytetty ja linjapapereissa puhutaan hyvinvointiyhteiskunnasta oli erinomainen. Ohisalolta kritiikkiä sai myös hallituksen Pro Business-talouspolitiikka. Touko Aalto katsoi, että vihreillä on nykypositiosta mahdollisuus toimia politiikan muutosvoimana.

Esitin yleisökysymyksen siitä, että kannattavatko ehdokkaat Nato-jäsenyyttä. Jokainen ehdokas vastusti Nato-jäsenyyttä. Perusteluissa kaikki kuitenkin painottivat varsinkin pohjoismaista yhteistyötä eurooppalaisen yhteistyön lisäksi. Krista Mikkonen katsoi, että Suomen ja Ruotsin pysyminen Naton ulkopuolella on Itämeren aluetta vakauttava tekijä. Mika Flöjt katsoi, että venäläiskenraalit saattavat nähdä Suomen Nato-yhteensopivan infran osana Nato-infraa jäsenyyden puutteesta huolimatta.

Keskustelu jatkui vihreällä talouspolitiikalla synteettisempää talousmallia koskevan yleisökysymyksen saattelemana. Ehdokkaat tuntuivat olevan yhtä mieltä siitä, että robotisaatio ja työn murros tulevat aiheuttamaan muutoksia suomalaiseen yhteiskuntaan. Maria Ohisalo näkemys oli, että varsinkin keskipalkkaiset työt ovat katoamassa ja tämä tulisi ratkaista perustulolla. Krista Mikkosen huoli oli matalasti koulutetuista. Olli-Poika Parviaisen näkemys robotisaatiosta oli valoisampi: robotit eivät vie työtä vaan muuttavat sitä. Emma Kari katsoi, että ajattelu ihmisten jakamisesta työntekijöihin / yrittäjiin / opiskelijoihin / työttömiin on vanhentunut. Järjestelmän pitäisi mukautua paremmin nivoutuviin elämäntilanteisiin.

Paneeliin mennessä ajattelin, että minulla olisi sen päättyessä jo parempi kuva siitä ketä äänestää. Valitettavasti näin ei käynyt, vaan jokainen ehdokas esiintyi omalla tavalla edukseen. Eniten näkemyksistään muista poikkesi Mika Flöjt, jonka painotukset olivat selkeästi eniten ympäristöpolitiikkaan ja haja-asutusalueisiin keskittyvät. En kuitenkaan ole siis huolissani vihreiden tulevaisuudesta valittiin puheenjohtajaksi kuka tahansa. Oman ehdokkaani etsiminen jatkuu.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Puoliväliriihen konkurssitemppu

Hallitus päätti juuri puoliväliriihen ja valtioneuvoston sivuilla julkaistiin melkoinen asiakirjapaketti. Keskustan nuorisojärjestöt ja nuorisopoliitikot juhlivat sosiaalisessa mediassa opintotuen huoltajakorotusta kuin vaalivoittoa, vaikka jatkossa lapsellinen opiskelija saa vähemmän opintotukea kuin lapseton nyt.

Riihen kiinnostavin anti oli kuitenkin varsinkin perussuomalaisten saavutuksekseen julistama ilmoitus konkurssilainsäädännön uudistamisesta. Valtioneuvoston verkkosivuilla tätä kuvattiin seuraavasti:

Selvitetään konkurssin tehneiden yrittäjien mahdollisuutta päästä uuteen alkuun tekemällä kansainvälinen vertailu ja ottamalla huomioon komission direktiiviehdotus.

Kuulostaa hienolta ja tavoite on mitä parhain. Komission direktiiviehdotuskin on syytä ottaa huomioon, koska direktiivistä ei voida kansallisella lainsäädännöllä poiketa. Pienellä googlauksella löysinkin komission direktiiviehdotuksen viime syksyltä. Direktiiviehdotuksen kolmas osa alkaa sivulta 48 ja se on nimetty ”Second chance for enterpreneurs”. Ehdotus on niin kovaa kamaa, että liitän tähän esityksen artiklat 19 ja 20 kokonaisuudessaan.

1. Member States shall ensure that over-indebted entrepreneurs may be fully discharged of their debts in accordance with this Directive.

2. Member States in which a full discharge of debt is conditional on a partial repayment of debt by the entrepreneur shall ensure that the related repayment obligation is based on the individual situation of the entrepreneur and is notably proportionate to his or her disposable income over the discharge period.

[…]

1. The period of time after which over-indebted entrepreneurs may be fully discharged from their debts shall be no longer than three years starting from:

(a) the date on which the judicial or administrative authority decided on the application to open such a procedure, in the case of a procedure ending with the liquidation of an over-indebted entrepreneur’ s assets; or

(b) the date on which implementation of the repayment plan started, in the case of a procedure which includes a repayment plan.

2. Member States shall ensure that on expiry of the discharge period, over-indebted entrepreneurs are discharged of their debts without the need to re-apply to a judicial or administrative authority.

Käytännössä EU-jäsenvaltioiden tulee varmistaa, että jokaisella yrittäjällä on mahdollisuus vapautua veloistaan viimeistään kolmen vuoden kuluttua konkurssista tai maksusuunnitelman aloittamisesta. Direktiiviehdotuksen myöhemmissä artikloissa käsitellään tilanteita, joissa yrittäjä on velkaantunut epärehellisesti tai haluaa säilyttää asuntonsa, mutta pääsääntönä on siis enintään kolmen vuoden maksuaika.

Direktiiviehdotukset etenevät EU-koneistossa hitaasti, mutta en löytänyt mitään lähdettä, että tämän eteneminen olisi pysähtymässä. Hallituksn puoliväliohjelma lupaa edistää yrittäjille toista mahdollisuutta, mutta todellisuudessa toinen mahdollisuus tulee vaikka hallitus ei tekisi sen eteen mitään. Hauskinta ja samalla surullisinta tässä on, että EU-kriittinen perussuomalaiset yrittää ottaa kunnian EU-hankkeesta.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Petteri Orpon hyväksymä juhlaraha

Ensin räjähti sosiaalinen media ja sitten perinteinenkin media sai vihiä itsenäisyyden satavuotisjuhlarahoista. Ensimmäisenä huomiota sai ”kansalaissodan juhlaraha”, jonka kuvassa teloitetaan sotavankeja. Vielä kamalampi oli globaalille oikeudenmukaisuudelle omistettu juhlaraha (jota sosiaalisessa mediassa ensin luultiin mustaksi huumoriksi). Tässä rahassa kuva-aiheena on Turkin rannikolle 2015 kuollut poika.

Koska juhlarahat ovat Suomessa käypiä maksuvälineitä niin ne oli hyväksytty valtiovarainministeriön asetuksella metallirahasta annetun lain mukaisesti. Valtionvarainministeriön asetukset allekirjoittaa esittelystä valtiovarainministeri tai hänen sijaisensa eli tässä tapauksessa Petteri Orpo. Tämän vuoksi koko juhlaraha-asiaa on yritetty sälyttää hänen vastuulleen.

En tunne valtiovarainministeriön käytäntöjä, mutta ministerillä on päätettävänä kymmeniä tärkeämpiä asioita kuin juhlarahat. Oletettavasti ministeri Orpo on luottanut esittelijään ja allekirjoittanut asetuksen lukematta. Näin ei ehkä pitäisi toimia, mutta ministerin aika on kallista ja sen voi käyttää paremminkin kuin lukemalla varsin rutiiniluonteisia (esim tämä ja tämä) asetuksia. Käytännössä asetukset ovat aina samanlaisia: päätetään rahojen nimellisarvo, materiaali- ja kuva-aiheet. Harmitonta kuin mikä.

Tällä kertaa sitten kävi näin. Vastuu on toki ministerin, joka asetuksen on allekirjoittanut, mutta Orpoa näistä mauttomista rahoista on turha syyttää.

Mitä tulee julkisuudenhallintaan niin ministeriö onnistui siinä mainiosti. Näitä itsenäisyyden juhlarahoja koskeva asetus on kumottu uudella asetuksella. Tässä päätöksessä ei mennyt kuin viisi tuntia kohun alkamisesta.

Ja internetin vääräleuat saivat meemimateriaalia.

P.S Petteri Orpo oli nähtävästi myös mukana lyömässä ensimmäisiä rahoja. Vaikka rahapajalla on käyty ottamassa promokuvia niin tuskin Orpo on tällöinkään rahojen aihetta tarkastellut.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Lex Malmi ja valtion keskustelut Helsingin kaupungin kanssa

Kuuntelin viime torstaina Malmin lentokentän säilyttämistä vaativan Lex Malmi kansalaisaloitteen lähetekeskustelua. .

Lähetekeskustelussa pääministeri Juha Sipilä kommentoi asiaa seuraavasti:

Arvoisa rouva puhemies! Olen samaa mieltä, että tuo 2014 tehty päätös oli virhe. Mitä hallitus nyt on sitten tehnyt tämän jälkeen? Ensinnäkin selvitimme sen, onko tuo sopimus mahdollista purkaa, ja siinä tulimme oikeuskanslerin ohjeiden mukaisesti siihen tulokseen, että se tie on mahdoton. Sen jälkeen olemme käyneet useita keskusteluja Helsingin kaupungin kanssa siitä, löytyisikö tähän maavaihdon kautta vapaaehtoinen tie tai vapaaehtoinen kaupanpurun tie, ja se tie ei ole johtanut mihinkään. Helsingin kaupunki ei ole ollut valmis tähän maavaihdon tiehen.  (lihavointi kirjoittajan)

Minua alkoi kiinnostaa minkälaisia tarjouksia valtio on tehnyt Helsingin kaupungille ja julkisuuslakiin vedoten lähetin kaupungille tietopyynnön:

[P]yydän saada valtion viranomaisten lähettämät kirjalliset neuvottelupyynnöt / ehdotukset, jotka
liittyvät Malmin lentokenttään.

Pyyntö koskee asiakirjoja, jotka on lähetetty Helsingin kaupungille 29.5.2015 jälkeen.

Rajasin tietopyynnön Sipilän hallituksen aloittamispäivään ja lähetin pyynnön Helsingin kaupungille valtion viranomaisten sijaan, sillä en ollut varma ovatko valtion puolesta ehdotuksia esittäneet valtioneuvoston kanslia vai liikenne- ja viestintäministeriö. Sipilän puheenvuoron perusteella oletin, että valtiolla on ollut erilaisia ratkaisuehdotuksia kaupungille, mutta kaupungin vastaus oli koruton:

Tiedustelemaanne asiaan liittyen toteamme, että elokuussa 2015 liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin ja apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäen tapaamisessa oli valtion puolelta esillä kysymys, olisiko Helsingillä kiinnostusta ryhtyä keskustelemaan maanvaihdosta liittyen Malmin kentän alueeseen. Kaupungin puolelta vastaus kysymykseen oli, että kiinnostusta ei ole. Tapaamisessa oli esillä yleisellä tasolla, että valtion maanomistukset Helsingissä eivät ole merkittäviä lukuun ottamatta Santahaminan aluetta.

[…]

Elokuun 2015 jälkeen kysymykseen Malmin kenttään liittyvistä mahdollisista maanvaihdoista ei valtion puolelta ole palattu, eikä tuolloin eikä myöhemmin kaupungille ole esitetty siitä asiakirjoja.

Useat keskustelut olivatkin siis yksi hallituskauden alussa käyty tunnustelu Helsingin kaupungin kanssa. Sen jälkeen hallitus ei ole tehnyt asialle mitään, vaikka keskusta ja perussuomalaiset haluavat kovasti esiintyä kentän pelastajina.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Lisähuomioita aito avioliitto -aloitteen valiokuntakäsittelyistä

Sunnuntain kirjoitustani on luettu blogissani yli 2 000 kertaa ja lisäksi Perustuslakiblogi uudelleenblogasi sen omaan blogiinsa. Tämä vetää edelleen nöyräksi.

Sain lukijalta kehotuksen perehtyä lausunnon lisäksi myös perjantain kokouksen pöytäkirjaan. Se olikin kiinnostava vinkki, sillä pöytäkirja vahvistaa entisestään näkemystäni siitä, että perustuslakivaliokunnan lausunto perustui politiikalle, eikä perustuslain tulkinnalle.

Perjantain kokouksessa perustuslakivaliokunnan lausunnosta äänestettiin:

Yksityiskohtaisessa käsittelyssä ed. Niinistö ehdotti ed. Guzeninan kannattamana, että 12 kappaleen toinen virke kuuluisi seuraavasti ”Näin ollen lakiehdotus on hyvin ongelmallinen perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännöksen kannalta, ja siksi perustuslaista johtuvat syyt puoltavat lakiesityksen hylkäämistä.” ja että kolmas virke poistettaisiin.
Ehdotuksesta äänestettiin lausuntoluonnosta vastaan. Äänin 10—4 lausuntoluonnos hyväksyttiin.
Olen alla olevaan taulukkoon koonnut äänestyksessä päättäneet ja heidän vastauksensa Ylen eduskuntavaalikonekysymykseen ”Edellisen eduskunnan hyväksymä lainmuutos samaa sukupuolta olevien avioliiton sallimisesta peruutetaan.”
Kansanedustaja Puolue Vastaus vaalikoneessa
Annika Lapintie Vasemmistoliitto Ei
Tapani Tölli Suomen Keskusta Kyllä
Simon Elo Perussuomalaiset Kyllä
Maria Guzenina SDP Ei
Hannu Hoskonen Suomen Keskusta Ohi
Antti Häkkänen Kansallinen Kokoomus Ei
Kimmo Kivelä Perussuomalaiset Kyllä
Jaana Laitinen-Pesola Kansallinen Kokoomus Ei
Markus Lohi Suomen Keskusta Kyllä
Leena Meri Perussuomalaiset Kyllä
Ville Niinistö Vihreä liitto Ei
Ulla Parviainen Suomen Keskusta Ei
Wille Rydman Kansallinen Kokoomus Tyhjä
Ville Skinnari SDP Ei

Taulukosta voi nopeasti laskea, että perustuslakivaliokunnan äänet olisivat vaalikonedatan perusteella jakautuneet 7 tasa-arvoisen avioliittolain säilyttämisen puolesta, 5 kumoamisen puolesta ja 2 tyhjää. Vaalikoneen avoimissa vastauksissa Hoskonen ja Rydman molemmat totesivat, että Eduskunta on asiasta kerran päättänyt eikä asiaa ole tarve avata uudelleen.

Kansanedustajien ei toki tarvitse äänestää vaalikonevastauksiensa mukaan, mutta pidän epätodennäköisenä, että näin monen edustajan kanta olisi vajaassa kahdessa vuodessa muuttunut jyrkemmäksi samaa sukupuolta olevien liittoja vastaan.

Valiokunnan pöytäkirjasta ei selviä, että miten äänet tuossa  10 – 4 äänestystuloksessa jakautuivat. Varmana voidaan pitää, että Niinistö ja Guzenina äänestivät lakiesityksen hylkäämisen puolesta. Olettaisin, että kaksi muuta hylkäämisen puolesta äänestänyttä olivat  Lapintie ja Skinnari, joka osaltaan tarkoittaisin, että hallituspuolueet äänestivät yhdessä linjassa lakialoitteen perustuslain mukaisuuden puolesta.

Varmuutta puoluekurin mukaan äänestämisestä ei kuitenkaan näillä aihetodisteilla saa.

Sen sijaan lakivaliokunnassa hallitusyhteistyö toimii. Lakivaliokunta päätti tiistaina, että aito avioliitto -kansalaisaloitteen asiantuntijakuulemiseksi riittää kahden virkamiehen ja oikeustieteen professori V-P Viljasen kuuleminen. Vertailun vuoksi Tahdon2013-aloitteen käsittelyssä lakivaliokunta kuuli 56:tta eri sidosryhmää ja asiantuntijaa.

Hesarin uutisen kirjoittanut toimittaja jättää lähteet mainitsematta, mutta teksti on paljonpuhuvaa:

Hallituspuolueiden edustajista kokoomuslaiset ja useimmat keskustalaisistakin olisivat halunneet haudata koko asian ja olla tekemättä mietintöä, mutta hallitusyhteistyön nimissä he äänestivät mietinnön tekemisen puolesta.

Jutussa on myös haastateltu keskustan kansanedustaja Mikko Kärnää, joka pyysi sateenkaariperheiltä anteeksi, että joutui äänestämään puoluekurin mukaisesti.

Minua mietityttää tässä farssissa enää lähinnä se, että millä Soini on oikein Sipilää ja Orpoa uhannut, kun keskusta ja kokoomus tanssivat perussuomalaisten tahtiin?

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Perussuomalaisten hallitussaavutukset

Timo Soini puhui tänään perussuomalaisten piirijohtajien kokouksessa. Linkkaamani keskustalainen Suomenmaa otti kärjekseen Soinin varoituksen hallituksen kaatumisesta, kun taas perussuomalaisten oma valemedia Perussuomalainen kertoi Soinin muistuttaneen puolueen saavutuksesta: ulkomaille matkustaminen kriminalisoinnista.

En löytänyt verkosta Soinin pitämää puhetta, mutta myös Suomenmaan tekstissä mainittiin Soinin kertoneen onnistuneista perussuomalaisten päätöksistä:

”Esimerkkeinä onnistuneista päätöksistä Soini nosti esiin, että ulkomaille matkustaminen terro­ris­mi­tar­koi­tuk­sessa on nyt krimi­na­li­soitu sekä vasta selvi­tet­tä­vänä olevan autojen seuran­ta­jär­jes­telmän torppaamisen.”

Terrorismitarkoituksessa matkustamisen kriminalisointi kuulostaa hyvältä saavutukselta. Soinin mukaan perussuomalaisten ansiota on siis, että rikoslakiin lisättiin 34 a luvun 5 b §:

”Suomen kansalainen tai häneen 1 luvun 6 §:n 3 momentin nojalla rinnastettava henkilö taikka Suomen alueelta matkustava henkilö, joka matkustaa sellaiseen valtioon, jonka kansalainen hän ei ole tai jossa hän ei pysyvästi asu, tehdäkseen siellä tämän luvun 1–4, 4 a–4 c, 5 tai 5 a §:ssä tarkoitetun rikoksen, on tuomittava, jollei teko ole jonkin mainitun pykälän mukaan rangaistava, matkustamisesta terrorismirikoksen tekemistä varten sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.”

Ennen kuin perussuomalaisten kannattajat lähtevät hurraamaan tätä saavutusta niin heidän kannattaisi tutustua myös oikeusministeriön tiedotteeseen lakimuutoksesta. Jos oikeusministeriön tiedote kuulostaa liian kuivalta luettavaksi niin tässä kirjoitukseni kannalta tärkein osa:

”Muutosten taustalla on Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma, joka on suoraan YK:n jäsenvaltioita velvoittava. Tarkoituksena on torjua ulkomaille terrorismirikosten tekemistä varten lähtevien henkilöiden muodostamaa uhkaa.”

Perussuomalaisten suuri saavutus on siis Suomen kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattaminen! Vaikka hallituksessa olisivat olleet feministinen puolue, eläinoikeuspuolue ja joogalentäjät niin sama lakimuutos olisi erittäin suurella todennäköisyydellä tullut voimaan tällä hallituskaudella.

No entäpä sitten toinen Soinin mainitsema saavutus, autojen seurantajärjestelmän torppaaminen? Soini on oikeassa, että perussuomalaiset ovat varsin johdonmukaisesti vastustaneet Anne Bernerin johtaman liikenne- ja viestintäministeriön suunnitelmia autoilijoiden seurantaan perustuvista tienkäyttömaksuista. Kun puolueet normaalisti puhuvat saavutuksista niin ne ovat yleensä omien tavoitteiden saavuttamista, eivät hallituskumppanin tavoitteiden kaatamisia. Mutta hyvä, että perussuomalaiset kokevat onnistuneensa.

Saattaa olla, että puolue ja kannattajat ovat tyytyväisiä Näin sivustaseuraajana perussuomalaisten hallitussaavutukset muistuttaa lähinnä koululaisvitsistä ”mikä on maailman lyhyin kirja?”

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Äitiyslaki, hyvin valmisteltu kansalaisaloite

Äitienpäivänä on kampanjoitu äitiyslain puolesta. Äitiyslain tarkoituksena on helpottaa naisparin hedelmöityshoidolla syntyneen lapsen vanhemmuuden tunnustamista. Kampanjan sivuilla on pohdittu, että miksi varsinainen kansalaisaloiteteksti on niin pitkä?

Äitiyslakialoitteen teksti on valmisteltu viime hallituskaudella oikeusministeriössä ja tästä kerrotaan myös kansalaisaloitteessa. Tekstit on otettu tästä 2.2.2015 päivätystä luonnoksesta hallituksen esitykseksi.

Helsingin Sanomat uutisoi 5.2.2015 silloisen oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin ilmoittaneen, että äitiyslaki on nyt valmis. Samassa uutisessa kerrotaan, että hallitus ei päässyt yhteisymmärrykseen äitiyslaista. Toisin sanoen hallituksessa silloin istunut kristillisdemokraatit vastusti äitiyslain viemistä eduskuntaan ja muut hallituspuolueet myöntyivät tähän, jotta saatiin kristillisdemokraattien tuki muille hallituksen esityksille. Lainvalmisteluun kuuluvalla lausuntokierroksella äitiyslakia kannattivat mm. Suomen evankelisluterilainen kirkko, Suomen ortodoksinen kirkko [korjaus 15.1.2017: olin lukenut lausuntotiivistelmään pieleen: ev.lut. kirkko ja ortodoksinen kirkko eivät antaneet lausuntoa, nämä eivät siis myöskään vastustaneet lakia] Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry, Väestöliitto ry ja Asianajajaliitto. Laille on siis vahva yhteiskunnallinen tuki ja lausuntokierroksella ainoa lakia vastustanut taho oli Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmä.

Tällä hallituskaudella äitiyslain eteneminen eduskuntaan hallituksen esityksenä on poliittisten realiteettien (lue: oikeistohallituksen änkyräsiipi, jolle kaikki muu paitsi heteroseksuaali ydinperhe on kauhistus) vuoksi mahdotonta. On kuitenkin perusteltua olettaa, että kansanedustajien enemmistö kannattaisi äitiyslakia, jos se vain saadaan Eduskuntaan. Vaalikonedatan perusteella 144 kansanedustajaa vastustaa tasa-arvoisen avioliittolain kumoamista. Äitiyslaissa on samalla tavoin kyse seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksista, joten kysymykset voidaan perustellusti rinnastaa.

Äitiyslakialoite on erittäin hyvin valmisteltu ja sillä on oletetusti vahva kannatus Eduskunnassa. Auta laki eteenpäin ja allekirjoita aloite nyt!

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Subjektiivisen päivähoidon rajoittamisesta

Lähetin alla olevan tekstin kaikille Tampereen kaupungin lasten ja nuorten palveluiden lautakunnan jäsenille. Jos haluat vaikuttaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden säilyttämiseen kotikaupungissasi niin tekstiäni voi käyttää pohjana. Tampereella lautakunta kokoustaa tänään 24.9.2015:

”Hyvä lasten ja nuorten palveluiden lautakunnan jäsen,

lasten ja nuorten palveluiden lautakunta päättää tänään lasten ja nuorten kasvun tukemisen vuosisuunnitelmasta. Osana suunnitelmaa on varautuminen Sipilän hallituksen hallitusohjelmassa linjattuun subjektiivisen päivähoidon rajaamiseen. Lautakunnan jäsenenä teillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, että Tampere on tulevaisuudessakin loistava asuinpaikka lapsiperheille ja estää hallitusohjelman mukaisten muutosten toimeenpaneminen Tampereella.

Työttömän vanhemman lapsen siirtäminen osapäivähoitoon on vanhemmalle työllistymisen este. Ennen työpaikan vastaanottamista vanhemman pitäisi varmistaa, että lapsi pystyy siirtymään helposti osapäivähoidosta täysipäiväiseen hoitoon. Pystyykö Tampereen kaupunki esimerkiksi tällöin varmistamaan, että lapsi voi jatkaa hoitoa samassa hoitopaikassa. Jos ei niin pahimmassa tapauksessa lapsia tulevaisuudessa pompotellaan osa- ja täysipäiväisen hoidon välillä heidän vanhempiensa työmarkkina-asemasta riippuen.

Päivähoidon tarpeesta päätettäessä pitäisi luottaa perheen omaan näkemykseen. Perheet, joille osapäivähoito on riittävä ratkaisu osaavat hakea osapäivähoitoa. Hoidon tarpeen määrittelemisen siirtäminen perheiltä virkamiehille tarkoittaa samalla lisäpanostuksia hallinnolliseen organisaatioon, jotta kaupunki pystyy jatkossakin toteuttamaan hallintolaissa määriteltyjä hyvän hallinnon perusteita.”

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Puolue-eliitti ennen puoluetta

Perussuomalainen sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä nimitti erityisavustajakseen puolueen työmiehen Matti Putkosen vaimon Tiina Ullvén-Putkosen.

Ministerin erityisavustajaa poliittisempaa virkaa ei ole olemassa. Erityisavustaja on vastuussa muun muassa ministerin asioiden priorisoinnista ja on tärkeää, että luottamus ministerin ja erityisavustajan välillä säilyy. Tämän vuoksi puolueesta riippumatta erityisavustajaksi nimitetään luotettuja kaadereita.

Mielenkiintoiseksi nimityksen luonne kääntyy, kun verrataan sosiaali- ja terveysministeriössä työskentelevien ministerien erityisavustajien taustoja. Ministeri Juha Rehulan avustajina ovat Hanna-Maija Kause ja Eeva Salmenpohja. Kause on koulutukseltaan filosofian maisteri ja työskennellyt jo aiemmin Rehulan erityisavustajana, sekä Keskustan viestintävastaavana. Salmenpohja on koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri ja siirtyi tehtävään Akavan koulutuspoliittisen asiantuntijan paikalta.

Ministeri Hanna Mäntylän erityisavustajina toimivat Niina Perälä ja Tiina Ullvén-Putkonen. Niina Perälä on koulutukseltaan hallintotieteiden maisteri ja työskennellyt aiemmin ministerin Mäntylän eduskunta-avustajana. Ullvén-Putkonen on koulutukseltaan johtamiseen erikoistunut merkonomi ja hän työskenteli aiemmin Helsingin kirjatyöntekijöiden yhdistyksen taloudenhoitajana.

Ministeri Rehulan molemmilla erityisavustajilla on siis vahva kosketuspinta poliittiseen vaikuttamiseen. Salmenpohja siirtyy etujärjestön asiantuntijatehtävästä, jossa hän on todennäköisesti seurannut politiikkaa, arvioinut päätösten vaikutuksia ja valmistellut Akavan päätöksentekoa.

Ministeri Mäntylän avustajista taas Niina Perälällä on selkeää kokemusta poliittisesta päätöksenteosta ja siihen vaikuttamisesta. Tiina Ullvén-Putkosen osaaminen taas on kysymysmerkki. Voihan toki olla, että Ullvén-Putkonen on yhdistyksen juoksevista asioista vastaamisen lisäksi ehtinyt myös osallistumaan poliittiseen vaikuttamiseen. Pidän tätä kuitenkin epätodennäköisenä.

On mahdollista, että Perussuomalaisilta ei löytynyt enää osaavampia henkilöitä avustamaan ministereitä. Tämä olisi kuitenkin outoa, koska jo viime hallituskaudella monet perussuomalaiset harjaantuivat eduskunta-avustajina. Ennemmin yhdyn Saku Timosen näkemykseen siitä, että työmies on lobannut vaimonsa paremmin palkattuun tehtävään.

Perussuomalaisten johto saa valita ministeriensä erityisavustajiksi keitä haluavat, mutta tällaisilla valinnoilla he eivät aja puolueensa etua, vaan puolue-eliitin korruptiivisia käytäntöjä. Samalla muut hallituspuolueet nimittävät avustajiksi joko päteviä osaajia tai nousevia kykyä ja kasvattavat vaikutusvaltaansa.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!