Poliitikon kunnia

Perussuomalaisten työmies Matti Putkonen hämmensi eilen Ylen ykkösaamun haastattelussa ilmoittamalla, että puolue aikoo palkata juristin selvittämään Olli Immoseen kohdistuvia natsiväitteitä. Myöskään rikosilmoitukset eivät kuulemma ole poissuljettuja.

Jotta perussuomalaisten tukisäätiölle (eli SMP-veteraanien säästöpossulle) jäisi enemmän varaa niin käyn selvitän seuraavassa rikosilmoitusten menestymismahdollisuuksia. Ja ihan ilmaiseksi.

Immosen väittämiseen natsiksi voisi täyttää kunnianloukkauksen tunnusmerkistön. Kunnianloukkaus on rikos, joka löytyy rikoslain 24 luvusta ja kuuluu seuraavasti:

9 § Kunnianloukkaus

Joka

1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka

2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,

on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon.

Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Kunnianloukkauksena ei myöskään pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Yllä lainatussa ensimmäisessä momentissa käydään läpi mikä on kunnianloukkaus. Hieman yksinkertaistettuna se on henkilöstä esitettävän väärän tiedon esittämistä, joka saattaa uhrin vahingon, kärsimyksen tai halveksunnan vaaraan. Kun tällaista kunnianloukkaussyytettä käsitellään oikeudessa niin käytännössä syytteiltä vapautuakseen väitteiden esittäjän tulee näyttää niiden olevan totuudenmukaisia.

Kunnianloukkauksen toinen tekomuoto on muu halventaminen, joka saattaa olla esimerkiksi toisen kutsumista alatyylisella ilmauksella, tulevaisuuteen kohdistuva arvio toisen epäluotettavuudesta tai epärehellisyydestä sekä paikkansa pitävän tiedon esittäminen halventamistarkoituksessa.

Kunnianloukkauspykälän kolmannessa momentissa todetaan, että kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka ”kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, [..] ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.” Eli yllä kuvattu muu halventaminen ei ole rikos, jos se ei ylitä sitä mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Koska Suomessa poliitikot harvemmin lähtevät haastamaan arvostelijoitaan oikeuteen niin arvostelun hyväksyttävyydestä ei ole tuoretta suomalaista oikeuskäytäntöä.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin ratkaisuissaan ottanut useasti kantaa hyväksyttävään arvosteluun osana sananvapautta koskevaa ratkaisukäytäntöään. Yksi tärkeimmistä ratkaisuista on Oberschlick v. Austria. Tapauksessa aikakauslehti julkaisi itävaltalaisen poliitikon, Jorg Haiderin, puheen jossa Haider toteaa, että toisen maailmansodan kaikkien sotilaiden, myös saksalaisten, sotineen rauhan ja vapauden puolesta. Puheen sivuun toimittaja Oberschick kirjoitti kommentin, jossa hän totesi Haiderin olevan hullu, eikä natsi. Toimittaja tuomittiin kunnianloukkauksessa Itävallassa. Ratkaisussaan EIT arvioi sananvapautta seuraavasti:

  • sananvapaus ei koske vain hyväksyttävää tai neutraalia informaatiota ja ajatuksia vaan myös loukkaavia, häiritseviä ja järkyttäviä (freedom of expression is applicable not only to ”information” and ”ideas” that are favourably received or regarded as inoffensive or as a matter of indifference, but also to those that offend, shock or disturb.)
  • Poliitikon tulee kestää ja hyväksyä sekä toimittajien, että yleisön kritiikki, erityisesti silloin kun poliitikko esittää väitteitä, jotka ovat alttiita kritiikille. Poliitikolla on oikeus suojella mainettaan, mutta tuota oikeutta tulee arvioida suhteessa avoimeen poliittiseen keskusteluun (A politician inevitably and knowingly lays himself open to close scrutiny of his every word and deed by both journalists and the public at large, and he must display a greater degree of tolerance, especially when he himself makes public statements that are susceptible of criticism. He is certainly entitled to have his reputation protected, even when he is not acting in his private capacity, but the requirements of that protection have to be weighed against the interests of open discussion of political issues, since exceptions to freedom of expression must be interpreted narrowly)

Tuoreempaa näkemystä EIT:n ratkaisukäytännöstä edustaa vuoden alussa julkaistu ratkaisu Marian Maciejewski v. Poland (34447/05). Kyseisessä ratkaisussa toimittaja Maciejewski oli kirjoittanut oikeustalossa tapahtuneista varkauksista, joista epäiltiin henkilökuntaa. Kirjoituksensa kommentissa toimittaja käytti ilmauksia kuten ”varkaita oikeudenkäytössä” ja ”mafian kaltainen tuomarin-syyttäjän yhteenliittymä”. Toimittaja tuomittiin Puolassa kunnianloukkauksesta.

Ratkaisussaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuin käy läpi aikaisempaa ratkaisukäytäntöään ja toteaa muun muassa seuraavaa:

  • Yhteiskunnallisessa keskustelussa on sallittua liioitella ja jopa provosoida (persons taking part in a public debate on a matter of general concern […] are allowed to have recourse to a degree of exaggeration or even provocation)
  • Arvioidessaan toimittajien työtä kansallisten tuomioistuinten tulee punnita päätösten vaikutusta koko mediakenttään, eikä ainoastaan kyseessä olevaan tapaukseen. Muuten päätöksellä saattaa olla kohtuuton pelotevaikutus, joka estää asioista tiedottamisen yleisölle. (If the national courts apply an overly rigorous approach to the assessment of journalists’ professional conduct, the latter could be unduly deterred from discharging their function of keeping the public informed. The courts must therefore take into account the likely impact of their rulings not only on the individual cases before them but also on the media in general)

Yhteenvetona ratkaisuista uskallan väittää, että poliitikkoa saa kutsua natsiksi ja poliitikon tulee se kestää. Perussuomalaiset yrittää ulostulollaan vain pelotella toimittajia hiljaiseksi.

(Lähteenä tähän kirjoitukseen on käytetty teosta

Tapio Lappi-Seppälä – Kaarlo Hakamies – Pekka Koskinen – Martti Majanen – Sakari Melander – Kimmo Nuotio – Ari-Matti Nuutila – Timo Ojala – Ilkka Rautio: Rikosoikeus, Talentum Media, 2013)
Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Loikkarien pelko löytyy hallitusohjelmasta

Yksityiskohtiin on helppo piilottaa isojakin jytkyjä, kuten hallitusohjelman liitteistä nähdään. Liite 7 Pöytäkirjamerkintöjä sisältää hyvin viattoman ja kapulakielisen lauseen:

Kumotaan puoluelain (L 10/1969) 9 §:n (sellaisena kuin se nykyään on puoluelain osittaismuutoslaissa 683/2010) 1 momentin kolmas (3) lause.

Mikä on tämä kolmas lause. Se kuuluu näin:

Jos eduskuntavaalien välisenä aikana kunkin vuoden valtion talousarvion julkaisemiseen mennessä vähintään puolet jotakin puoluetta edustaneista ja puolueen valtionavustusosuutta laskettaessa mukaan luetuista kansanedustajista on ilmoittanut eduskunnan puhemiehelle luopuvansa edustamasta tätä puoluetta eduskunnassa, on avustuksen jakoperustetta tarkistettava siten, että tapahtuneet siirtymiset otetaan huomioon.

Tällä hetkellä siis puolueen kansanedustajien määrän tippuessa puoleen myös puoluetuki tippuu puoleen. Hallitusohjelmassa tästä halutaan luopua niin, että puoluetuki ei pienenisi vaikka kansanedustajat vaihtaisivat puoluetta tai perustaisivat oman ryhmänsä. Eivätkö puoluejohtajat luota kansanedustajiensa puolueuskollisuuteen?

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Kuusi pointtia turvaseksiviestittelystä

Kiitos keskisuomalaisen veteraanipoliitikon, pikkutuhmat ja tuhmemmatkin viestit ja niiden lähettäminen ovat tänään otsikoissa. Avustaakseni niitä, joille tämä taiteenlaji on täysin vieras, kirjoitin kuuden kohdan pikaohjeet turvalliseen ja kaikille mukavaan seksiviestittelyyn.

  1. Tärkeimpänä ohjeena: lähetä viestejä ainoastaan niitä haluaville vastaanottajille. Ennen lähettämistä mieti, että tuleeko viestisi yllättäen ja pyytämättä. Jos vastaus on kyllä niin jätä viesti lähettämättä.
  2. Viestittele luotettavan ihmisen kanssa. Luotettavin on tietysti puoliso, tyttöystävä, poikaystävä tai vastaava. Tällöin myös viestittely on ulkopuolisen silmin moraalisesti kestävimmällä pohjalla.
  3. Jos kuitenkaan luotettavasta henkilöstä ei löydy viestittelyseuraa tai haluat viestitellä muuallekin niin pyri etsimään viestittelykumppani omasta viiteryhmästäsi. Ikävät vuodot estää parhaiten, jos molemmat viestittelijät menettävät kasvonsa viestien tullessa julkisuuteen. Kolmiodraamat lisäävät kuitenkin riskejäsi.
  4. Hanki erillinen pre-paid -liittymä tekstiviestittelyyn. Näin viesteillä ei ole niin paljon todistusarvoa vuodon tapahtuessa. (jos saat viestejä tai puheluita, jotka haluat estää niin se onnistuu käyttöliittymällä iPhonella ja Windows Phonella, Androidille löytyy appeja samaan tarkoitukseen)
  5. Jos katsot tarpeelliseksi lähettää viestittelykaverille myös paljasta pintaa kuvien tai videoiden muodossa niin rajaa ehdottomasti naamasi pois kuvasta (sama koskee myös paljastavia tatuointeja tai muita tuntomerkkejä)
  6. Käytä viestittelyyn snapchattia, joka näyttää viestiä vastaanottajalle vain tietyn ajan ja poistaa sen sitten. Tämä ei kuitenkaan estä vastaanottajaa tallentamatta viestiäsi ruudunkaappauksella.
Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Onks neljä miljardia paljon vai vähän?

Pääministeri Stubb ilmoitti, että kokoomus on valmis leikkaamaan julkiselta sektorilta kuusi miljardia euroa seuraavan hallituskauden aikana. Näistä leikkauksista 4 miljardia kohdistuisi valtiontalouteen ja kaksi miljardia kuntatalouteen.

Isoista rahoista puhuttaessa ihmisiltä tuntuu katoavan perspektiivi, että kuinka paljon rahaa menee mihinkin, joten keräsin vaihtoehtoa siitä mitä neljällä miljardilla saa, (lähde: valtion talousarvio 2015):

  • opintotuet neljälle vuodelle (916 miljoonaa euroa vuonna 2015)
  • poliisin rahoituksen yli viidelle vuodelle (739 miljoonaa euroa vuonna 2015)
  • maahanmuuton menot sisäasianministeriön hallinnonalalta sekä kotouttamismenot työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalta 25 vuodeksi (yhteensä 159 miljoonaa euroa vuonna 2015)
  • puolustusministeriön sekä oikeusministeriön hallinnonalan rahoituksen vuodeksi eli puolustusvoimat, tuomioistuimet, vankilat… (hallinnonalat yhteensä 3 588 miljoonaa euroa vuonna 2015)
  • yliopistojen valtionrahoituksen kahdeksi vuodeksi (1 904 miljoonaa euroa vuonna 2015)
  • kansaneläkemenot, takuueläkkeet, vammaisetuudet ja eläkkeensaajan asumistuet vuodeksi (3 759 miljoonaa euroa vuonna 2015)

Mistä sinä leikkaisit 4 miljardia euroa?

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Perussuomalaista todellisuudenhallintaa

Perjantaisen välikysymysäänestyksen jälkeen Soini väitti Vihreiden pelastaneen hallituksen. Aiheesta uutisoi isosti Perussuomalaisten oma puoluelehti ja Soinin kummalliset laskutoimitukset päätyivät muun muuassa Tuomas Saloniemen irvittäväksi.

Tänään myös Suomen Uutisten juttu muutti oudosti muotoaan. Googlen välimuistista onneksi löytyi myös alkuperäinen versio ja otin molemmat talteen.

Ensin alkuperäinen:

alkuperäinen

Ja sitten lauantain päivitetty versio:

muokattu

”Timo Soinia sekä muita henkilöitä on siteerattu jutussa väärin. Täsmennys 7.2.2015 klo 11.57: Kyse on toimituksen virheestä.”

On kyllä helvetin ammattitaidoton toimitus, kun jutussa on kolme suoraa sitaattia Timo Soinilta ja yhdet sekä Kaj Turuselta, että Pentti Kettuselta ja kaikki menevät väärin.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Aurinko nousi tänäänkin

Eilen Eduskunta teki historiallisen päätöksen hyväksyessään tasa-arvoista avioliittolakia kannattavan vastalauseen äänin 105-92. Koska olen tässä blogissa osaltani homorummuttanut asiaa niin ajattelin, että pieni välikatsaus aiheeseen olisi paikallaan.

Perussuomalaisten Arja Juvosen toimintaa olen käsitellyt useampaankin otteeseen (tässä, tässä ja tässä). Aiempi asenteeni on luettavissa teksteissä, mutta nyt Arja Juvonen saa kaiken kunnioitukseni äänestäessään vakaumuksensa puolesta ja Perussuomalaisten ryhmäkuria vastaan. Vaikka äänestys päättyikin yllättävän selvin luvuin niin Juvonen ei voinut tietää sitä äänestäessään. Olisi ollut täysin mahdollista, että äänestys olisi päättynyt tasa-arvon eduksi yhden äänen erolla. En usko, että Perussuomalaisten puoluejohdon mielipiteet olisivat silloin olleet lainkaan niin sovittelevia.

Vaikka eilinen äänestys olikin periaatteellisesti tärkein niin tasa-arvoisen avioliittolain käsittely jatkuu edelleen. Nyt laki siirtyy suureen valiokuntaan, jossa lain kannattajilla on selkeä enemmistö. Vastustajat voivat yrittää jarruttaa menettelyä ehdottamalla vielä asiantuntijakuulemisia, mutta suuressa valiokunnassa niistä päätetään äänestämällä. Käytännössä suuri valiokunta on palauttaa avioliittolain yhden päivän käsittelyllä takaisin täysistuntoon. Täysistunnossa avioliittolaki on ensin jatketussa ensimmäisessä käsittelyssä, jolloin asiasta ei enää äänestetä. Sitten vuorossa on vielä toinen äänestys, jossa lain vastustajat voivat esittää vastaehdotuksia.

Vaikka tasa-arvoisesta avioliittolaista päätetäänkin nyt niin osa lakimuutoksista jää valmisteltavaksi seuraavalle hallitukselle. Vaikka Timo Soini äänestyksen jälkeen uhkailikin, että seuraava hallitus ei välttämättä sitoudu lain muutoksiin niin hän oli jo illan Pressiklubissa sovittelevampi todeten, että Perussuomalaiset ei ole tekemässä asiasta vaali- tai hallituskysymystä.

On vaikea kuvitella, että myöskään muut isot puolueet innostuisivat ajatuksesta, että lähdetään aktiivisesti sabotoimaan aiemman Eduskunnan päätöksiä. Kun sellainen menettely on kerran aloitettu niin se saattaa myöhemmin purra omia tavoitteita. Yksittäisten edustajien vastustusta tasa-arvoiselle avioliittolaille varmasti esiintyy edelleen. Vastustajille suosittelisin poikkeamista Eduskunnan kirjastossa, josta löytyy täysistuntopöytäkirjat esimerkiksi avioliittolain käsittelystä vuodelta 1929. Tällöin päätettiin, että aviopuolisot olivat oikeudellisesti tasavertaiset. Lukekaa lakia silloin vastustaneita kommentteja ja miettikää haluatteko kuulostaa yhtä absurdeilta historian aikakirjoissa.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Mistä leikataan kymmeniä tuhansia virkamiehiä?

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä vaati julkisen sektorin virkamiesten vähentämistä kymmenillä tuhansilla puheessa Yrittäjäpäivillä. Väen vähentäminen onnistuisi julkisia palveluita digitalisoimalla, jolloin henkilöstöä ei tarvittaisi yhtä paljon.  Samassa puheessa Sipilä todisti kyvyttömyytensä ymmärtää numeroita väittämällä, että julkisen sektorin koko on osuus bruttokansantuotteesta on 58 prosenttia. Saman paikkansa pitämättömän väitteen on esittänyt myös tasavallan presidentti, joten siinä mielessä Sipilä on hyvässä seurassa.

Kiinnostavampaa on, että mistä Sipilä aikoo leikata kymmeniä tuhansia virkamiehiä. Kymmenet tuhannet on siitä lavea termi, että jokainen kuulija ymmärtää sen eri tavalla. Semanttisena miniminä voitaneen kuitenkin pitää 20 000 virkamiestä, sillä sitä vähemmän ei ole kymmeniä tuhansia. Julkinen sektori jaetaan perinteisesti valtiosektoriin, kuntasektoriin ja evankelisluterilaiseen kirkkoon. Sipilä tuskin on leikkaamassa kirkosta, koska kirkko päättää omista asioistaan. Tarkastellaan siis kuntia ja valtiota.

Valtiolla työskenteli valtion henkilöstökertomuksen mukaan vuonna 2012 päätoimisesti 82 774 henkilöä. Suurimpana ryhmänä oli turvallisuustoiminnan (eli poliisin, puolustusvoimien, rajavartiolaitoksen, tullin, rikosseuraamuslaitoksen) henkilöstö. Tällä sektorilla työskenteli 33 572 henkilöä. Vaikka kyberturvallisuus on pinnalla, niin kansalaisten perusturvallisuus tuskin lisääntyisi, jos poliisit päivystäisivät enemmän verkossa ja vähemmän kaduilla.

Seuraavaksi suurin ryhmä valtiolla on elinkeinotoiminnan palvelut. Tällä alalla työskenteli 12 876 henkilöä. Tämä kattaa mm. ELY-keskukset, Fimean, Eviran ja maanmittauslaitokset. Siirretäänkö aloittavien yrittäjien neuvonta verkkoon, luovutaanko lääkkeiden tarkastamisesta vai mitä digitalisoidaan niin, että väki vähenee?

Seuraavaksi suurimmat sektorit ovat alle 10 000  henkilöä. Tutkimustoiminnassa oli 8 478 henkilöä ja on vaikea kuvitella, että digitaaliset palvelut mahdollistaisivat tutkimuksen tekemisen pienemmällä henkilöstömäärällä. Valtiovarainhoidossa ja vakuutus- ja rahoituspalveluissa työskenteli 8 286 henkilöä ja tähän ryhmään kuuluvat mm. kaikki valtion kirjanpitoa, reskontranhoitoa ja palkanlaskentaa työkseen tekevät.  Tässä ryhmässä digitalisoinnilla on todellisia mahdollisuuksia. Valtiohallinnossa on käynnissä Kieku-hanke, jonka pitäisi virtaviivaistaa prosesseja. Mutta vaikka hanke mahdollistaisi henkilöstön vähentämisen neljänneksellä niin se tekisi vain noin 2 000 virkamiestä.

Oikeustoimessa työskenteli 6 136 henkilöä. Tämä tarkoittaa mm. tuomioistuinen, syyttäjälaitoksen ja ulosoton henkilöstöä. Digitalisointi on käynnissä tälläkin alueella, mutta sillä voidaan vain nopeuttaa asioiden siirtymistä yksiköstä toiseen ja turhan kirjaamisen vähentämistä. Ei digitalisointi nopeuta yksittäisen tuomion harkitsemista.

Ministeriötasolla työskententeli 5 756 henkeä. Nämähän ovat niitä perinteisiä ”turhia virkamiehiä”, jotka toteuttavat poliitikkojen määrittämiä suuntaviivoja selvittämällä ja osallistumalla lakien säätämiseen. Minun on vaikea hahmottaa, että miten digitalisointi tehostaisi lainsäädäntöä. Edellä mainittujen lisäksi valtiolla on muutamia muita henkilöstäryhmiä, joiden yhdenlaskettu koko on noin 8 000 henkeä. Näihin kuuluvat mm. opetus- ja koulutuspalvelut (valtion koulut ja oppilaitokset), sosiaali- ja terveyspalvelut (valtion lastensuojelulaitokset ja mielisairaalat) sekä alue- ja ympäristöpalvelut.

Kuntasektorilla työskentelee valtiota huomattavasti enemmän henkilöstä. Lokakuussa 2013 kunnissa ja kuntayhtymissä työskenteli 432 000 henkilöä. Näistä virkasuhteessa toimi noin 26 % eli 112 320 henkeä. Käsittelen silti kuntasektoria kokonaisuutena, sillä julkisessa keskustelussa virat ja toimet menevät iloisesti sekaisin.

Henkilöstöä sektoreittain tarkastellessa joudun valitettavasti turvautumaan vanhentuneeseen tietoon, sillä löysin kymmenen vuotta vanhan valtiovarainministeriön julkaisun ”Julkinen sektori työnantajana”. Kymmenessä vuodessa kuntasektorin henkilöstä on lisääntynyt 1 000 hengellä ja kun huomioidaan väestön vanheneminen niin uskallan olettaa, että tuo lisäys ei näy hallinnossa.

Yli 80 prosenttia kuntien henkilöstöstä työskentee terveydenhuolto-, sivistys- tai sosiaalitoimessa. Tämä tarkoittaa yli 345 600 henkeä. Tässä vaiheessa toivoisin Juha Sipilältä ehdotuksia, että siirretäänkö verkkoon sydänkirurgia, vanhustenhuolto, lastensuojelu vai peruskoulu? Digitalisoitavia palveluita tuolta henkilöstöryhmältä löytyy lähinnä toimeentulotuen myöntämisestä.

Seuraavaksi suurin ryhmä liike- ja palvelutoiminnan henkilöstö. Näissä tehtävissä työskenteli vuonna 2004 noin 20 000 henkeä. Kyseessä on mm. kunnallisissa energialaitoksissa työskentelevät ja kunnissa toimivat joukkoliikenteen kuljettajat. No PK-seudulla automatisoidaan metroa, mutta muuten digitalisointi näissä palveluissa on edelleen sci-fiä.

Saman verran henkilöstöä työskenteli kaavoituksessa ja yleisissä palveluissa. Kunnallistekniikan ylläpito siirtyy ehkä vielä joskus roboteille, mutta tässä vaiheessa se on haihattelua. Kaavoituksessa ajankäyttö keskittyy kaavasuunnitteluun. Asiakirjojen siirtymistä voidaan varmasti edelleen sähköistää, mutta se ei nopeuta pääasiaan käytettyä aikaa.

Hallinnossa eli kuntien johdossa ja taloushallinnossa työskenteli noin 15 000 henkeä. Kuten valtiolla niin myös kunnillakin on varmasti kehitettävää taloushallinnon sähköistämisessä, joka mahdollistaa henkilöstön vähentämisen. Kuitenkin on huomattava, että vaikka jokainen yleishallinnossa työskentelevä saisi kunnista kenkää niin ei silti päästä Sipilän vaatimiin kymmeniin tuhansiin virkamiehiin.

Pienimmät kuntien henkilöstöryhmät ovat kiinteistöjen hallinnossa ja hoidossa sekä järjestystoimessa. Näissä työskenteli yhteensä alle 20 000 henkeä. Palo- ja pelastustoimea tai kiinteistönhoitoa on vaikea digitalisoida.

Sipilän puheet kymmenien tuhansien virkamiesten vähentämisestä palveluita digitalisoimalla ovat rehellisesti sanottuna haihattelua. Jos julkisen sektorin henkilöstöä halutaan vähentää niin tehokkaimmat keinot ovat:

– päättää poliittisesti, että mitä jätetään tekemättä

– ulkoistaminen.

Koska Suomesta on vaikea löytää poliitikkoa, joka haluaa ottaa vastuuta palveluiden karsimisesta niin ensimmäinen vaihtoehto on poissuljettu. Ulkoistaminen taas ei vähennä tehdyn työn määrää, eikä todennäköisesti myöskään palveluihin käytettyä rahamäärää. Ehkä kansalaisia sitten ärsyttää vähemmän, kun sosiaalityötä tekeekin kunnan elätin sijaan yksityisen sektorin työntekijä.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Turha sääntely

EU:sta on tulossa täytäntöön pantavaksi direktiivi, joka puuttuu yritysten väliseen sopimusvapauteen. Direktiivin myötä yritykset eivät saisi keskenään sopia maksuehdoista, vaan maksuajalle määriteltäisiin enimmäiskesto ja velkojan olisi pakko periä viivästyskorkoa. Sopimusvapaus on yksi markkinatalouden kulmakivistä ja tällainen puuttuminen siihen on vain turhaa sääntelyä, jota vastaan ovat käyneet pamfleteillaan niin Kokoomus kuin Keskustakin.

Saatoin yllä kirjoittaa osittain muunneltua totuutta. Direktiivi on nimittäin implementoitu lainsäädäntöömme säätämällä laki kaupallisten sopimusten maksuehtoista. Laissa säädetään, että velallisen elinkeinoharjoittajan pisin maksuaika on 60 päivää, jos ei muuta nimenomaisesti sovita. Tämä ei kuitenkaan sääntelyä vastustavalle Kokoomukselle riitä. Kansanedustaja Outi Mäkelä on tehnyt lakialoitteen, joka rajaisi myös elinkeinoharjoittajan enimmäismaksuajan 30 päivää ja tästä ei voitaisi poiketa edes sopimalla. Lakialoitteen on allekirjoittanut 33 Kokoomuksen kansanedustajaa, mukaan lukien myös Lasse Männistö, toinen Kokoomuksen sääntelypamfletin kirjoittajista, joka kannattaa kauppojen avointa aukioloa seuraavin sanankääntein:

”Kauppias ei saa itse päättää, milloin hän pitää kauppansa auki. Kauppojen aukioloaikojen rajoitukset ovat vapaan markkinatalouden vastaisia ja rikkovat yrittämisen vapauksia.” (K18 -tähtisadetikku  – ja 45 muuta turhaa sääntöä, ohjetta tai kieltoa, kohta 8)

Minkä takia kokoomusedustajat nyt sitten vastustavat vapaata markkinataloutta ja yrittämisen vapauksia? Lailla kaupallisten sopimusten maksuehdoista ja siihen ehdotetulla lakimuutoksella on hyvä tarkoitus, tasaisemman tulovirran mahdollistaminen yrittäjille. Samalla tavoin jokaisella turhallakin säännöllä on perusteltu tarkoitus, joten hyvät aikomukset eivät riitä syyksi.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Lakivaliokunta ja taktiset poissaolot

Lakivaliokunta on tänään antanut hylkäävän mietinnön tasa-arvoisesta avioliittolaista. Tahdon2013-aloitteen elämä ei kuitenkaan tähän pääty vaan aloitteesta tullaan äänestämään eduskunnan täysistunnossa ensi syksynä.

Se, miten äänestystulokseen päädyttiin herättää kysymyksiä taktikoinnista. Lakivaliokunnan hylkäävä kanta voitti äänin 10 – 6. Lakialoitetta kannattaneista poissa olivat Mikael Jungner, Suna Kymäläinen ja tässä blogissa aiemmin sivuttu Arja Juvonen. Jungnerin tai Kymäläisen varajäsenenä äänesti keskustalainen Eeva-Liisa Maijala, joka äänesti aloitetta vastaan. Juvosen varajäsenenä toimi puoluetoveri Mika Niikko, joka myös äänesti aloitetta vastaan. Kun käy läpi kevään pöytäkirjoja niin huomaa, että varsinkin Jungner ja Juvonen ovat osallistuneet lähes jokaiseen valiokunnan kokoukseen.

Jos Jungner ja Kymäläinen olisivat jaksaneet osallistua valiokunnan kokoukseen tänään niin äänet olisi olleet 9-8 hylkäävän aloitteen puolesta, kun Eeva-Liisa Maijala ei olisi tällöin äänestänyt. Jos Juvonenkin olisi vaivautunut kokoukseen niin äänet olisivat kääntyneet aloitteen puolelle äänin 9-8.

Pienestä on tasa-arvon eteneminen kiinni.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Äänestäjän kuluttajansuojasta

Jyrki Katainen pisti kevään poliittiset pelit uusiksi ilmoittamalla, että ei jatka pääministerinä enää kesän puoluekokouksen jälkeen. Kataisen kannalta tilanne on ymmärrettävä: komissaarin paikka on otettavissa lähes ilmoitusasiana sen sijaan, että lähtisi ohjaamaan Kokoomusta kevään 2015 eduskuntavaaleihihin ja mahdolliseen tappioon.

Tällä hetkellä Jutta Urpilainen on häviämässä kamppailun SDP:n puheenjohtajuudesta Antti Rinteelle. Päivän ensimmäisissä spekulaatioissa Kataisen paikalle kokoomuksen johtoon ja pääministeriksi olisi nousemassa Petteri Orpo. Kesän jälkeen saatamme siis olla tilanteessa, jossa pääministerinä ja valtiovarainministerinä ovat henkilöt, joilla ei ole päivääkään ministerikokemusta.

Suomalaisen politiikan sääntöjen mukaan eduskuntavaaleissa eniten ääniä saaneen puolueen puheenjohtaja nousee pääministeriksi. Vaikka äänet siis menevät puolueelle niin politiikka henkilöityy puheenjohtajiin. Nyt kun suurimmat hallituspuolueet vaihtavat samaan aikaan puheenjohtajia olisi kevätkauden jälkeen aika hajottaa eduskunta ja järjestää vaalit jo syksyllä.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!