SDP:n ja kokoomuksen Hämeenkatupaniikki

Tampereella saatiin lukea tänään yllättäviä uutisia, kun apulaispormestarit Pekka Salmi (SDP) ja Leena Kostiainen (Kok) pitivät tiedotustilaisuuden kaupungintalolla: Hämeenkadun itäpää avataan väliaikaisesti yksityisautoille!

Uutisen yllättävyys johtui siitä, että vielä joulukuun lopussa Pekka Salmi ei kannattanut Hämeenkadun itäpään avaamista autoliikenteelle. Pekka Salmen lisäksi Hämeenkadun avaamista ei kannattanut myöskään kaupunginhallitus, joka keskusteli asiasta kokouksessaan 19.12.2016. Alla ote tiedoksi merkitystä päätöksestä:

”Esillä ollut Hämeenkadun väliaikainen avaaminen henkilöautoliikenteelle on haastavaa koska työt rautatietunnelissa alkavat jo huhtikuussa 2017. Rautatietunnelin kapasiteetin väheneminen ei mahdollista Hämeenkadulle merkittävää läpikulkuliikennettä.  Hämeenkadun itäpään avaaminen henkilöautoliikenteelle edellyttää myös kokeilun yhteydessä tehtyjen toimenpiteiden (kavennukset, keskisaareke) purkamista, mikä on talvella haastavaa. Hämeenkadun tilapäisen avaamisen vaikutuksia on tutkittu myös liikennemallilla. Tehtyjen tarkastelujen perusteella Hämeenkadun itäpään avaaminen henkilöautoliikenteelle vaikuttaisi eniten Hatanpään valtatien, Verkatehtaankadun ja Vuolteenkadun liikennemääriin (vähennys 1000 – 2000 ajon./vrk) Satakunnankadun liikennettä vähentävä vaikutus olisi selvästi pienempi (500 – 1000 ajon./vrk). Hämeenkadun itäpään avaaminen lisää Itsenäisyydenkadun liikennettä n. 500 ajon./vrk. Tehtyjen liikennemallitarkastelujen perusteella Hämeenkadun itäpään tilapäinen avaaminen ei poista Satakunnankadun sillan iltapäivän ruuhkautumisongelmaa.”

Hämeenkadun itäpään avaaminen ei siis poista ongelmaa Satakunnankadulla ja lisäksi kavennuksien ja keskisaarekkeiden purkaminen on talvella haastavaa (lue: todennäköisesti kallista). Päätöksen lopussa listattiin toimenpiteet joihin ryhdytään ruuhkien helpottamiseksi, eikä niissä sanallakaan mainittu Hämeenkadun itäpään avaamista.

Yllätys siis oli suuri, kun tänään Hämeenkadun avaamisesta ilmoitettiin. Yllättyneitä olivat kuntalaisten lisäksi myös kaikki valtuustoryhmät SDP:ta ja Kokoomusta lukuun ottamatta. Asiasta ei nimittäin oltu tehty missään poliittisessa elimessä virallista päätöstä. (en mene tarkemmin Hämeenkadun itäpään avaamisen muihin ongelmiin, Jaakko Stenhäll kirjoitti niistä hyvin)

Ensimmäinen perustelu päätöksen puuttumiselle oli, että päätöstä ei tarvitse tehdä, koska Hämeenkadun kokeilu oli vain väliaikainen ja vuoden vaihtuessa kokeilu on päättynyt. Tämä väite on ristiriidassa esimerkiksi sen kanssa, että yhdyskuntalautakunta päätti 15.11.2016 että Hämeenkatu muutetaan joukkoliikennekaduksi.

Seuraavan perusteen sain apulaispormestari Salmelta Twitterissä:

Pekka Salmi on tosiaan oikeassa, että en ollut kaupunginhallituksen kokouksessa. Jos kaupunginhallituksessa on tapana jättää sovittua pöytäkirjan ulkopuolelle niin ehkä siellä tarvitsisikin olla kuuntelemassa.

Iiris Salmelan napakka kuittaus Salmelle pitää paikkansa. Jos asiaan on sovittu palattavan kaupunginhallituksessa niin silloin kaupunginhallituksen pitäisi myös olla se paikka, jossa asiaan palataan. Kuitenkaan kaupunginhallitus ei kokouksessaan 9.1. esityslistan mukaan palannut asiaan. Asiaan ei palattu myöskään yhdyskuntalautakunnan kokouksessa 10.1. vaikka katusuunnitelmien luulisi kuuluvan juuri heidän tontilleen.

Sain illasta Leena Kostiaiselta Facebookissa tiedon, että asian käsittely tulee yhdyskuntalautakuntaan 24.1. Kuitenkin Tamperelaisen tietojen mukaan työt alkavat jo ensi viikolla. Eli ennen kuin asiaa on käsitelty yhdyskuntalautakunnassa. Kyseessä on siis jonkinlainen Schrödingerin päätös: asia on päätetty, mutta tulee päätettäväksi vasta tulevaisuudessa.

SDP:lle ja Kokoomukselle on nähtävästi iskenyt vaalipaniikki ja nyt pelätään autoilevien kannattajien siirtymistä niihin puolueisiin, joissa autoilu on rajoittamaton ihmisoikeus. Paniikkiin vastataan silmänkääntötemppua vastaavalla Hämeenkadun avaamisella vaalien ajaksi, jotta SDP:n ja kokoomuksen ehdokkaat voivat iloisesti vilkutella keskustorin vaalimökeiltä ohiajaville autoilijoille.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Ylioppilaslehti, demarit ja Ozan Yanar

Olen tässä pari päivää seuraillut Facebook-seinälleni ilmestynyttä keskustelua Ylioppilaslehden Ozan Yanaria koskeneesta jutusta. Jutun lisäksi Ozan Yanar on myös päässyt lehden kanteen kuvassa, jossa on lisäksi vihreällä ylipyyhitty ”demari” teksti. Tällainen palstatilan tarjoaminen yhdelle vihreälle ehdokkaalle herätti luonnollisesti närkästystä muissa puolueissa varsinkin, kun Ozanin käsittely on lähinnä ylistävää. Sen sijaan sosiaalidemokraattinen puolue saa jutun kirjoittaneelta päätoimittaja Antti Pikkaselta kyytiä esimerkiksi seuraavasti:

”Demareiden ratkaisut ovat simppeleitä. Kun on ongelma, se ratkaistaan sanomalla vahvemmalle osapuolelle, että ei saa. Jos esimerkiksi osa-aikatyöntekijöillä ei ole riittävästi töitä, ratkaisu on, että kielletään työnantajien aloitteesta tehdyt nollatuntisopimukset. Siis jos Pekan työnantaja pakotetaan laittamaan sopimukseen nollan sijasta 18 tuntia, Pekalla on vähintään 18 tuntia aina töitä.

Vaikka kaikki hyvin tietävät, että todellisuudessa Pekalla ei kohta ole töitä ollenkaan.”

Nollatuntisopimusten kieltämisestä voidaan olla montaa mieltä, mutta työt tuskin tulevat loppumaan vaikka nollatuntisopimukset kiellettäisiinkin. Vaihtoehtona on esimerkiksi sopimuksen tekeminen tarvittaessa töihin kutsuttavana. Rivien välejä ei tarvitse kauheasti tuijotella, jotta löytää demarien leimaamisen menneisyyden puolueeksi.

Neljä Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan poliittista ryhmää julkaisi yhteisen kannanoton, jossa kummasteltiin Ozan Yanarin ja vihreiden Ylioppilaslehdessä saamaa näkyvyyttä näin lähellä vaaleja. Kannanotossa olevassa laskelmassa arvioitiin Ylioppilaslehden ilmoitushintoja käyttäen Ozan Yanarin saaman näkyvyyden arvoksi vähintään 50 000 euroa. Aika paljon tukea lehdeltä joka yliopisto-opiskelijoiden varoilla postitetaan jokaiselle Helsingin yliopiston opiskelijalle (ja tämä kyseinen numero vielä 20 000 abiturientille).

Päätoimittaja Pikkanen vastasi kannanottoon perusteilla, jotka eivät kestä lähempää tarkastelua. Ensimmäinen perustelu on, että Ylioppilaslehti halusi tehdä jutun ylioppilaskuntavaalien äänikuninkaasta ja juttu saatiin toimituksen työprosessien vuoksi vasta maaliskuun lehteen. Ylioppilaskunnan vaalit pidettiin 5.11. ja henkilökuva saatiin kolmanteen lehteen vaalien jälkeen. Jutun julkaisemisella ei selvästi ollut kiire, joten miksi sitä voitu siirtää vaalien jälkeiseen, kevään viimeiseen, numeroon?

Seuraavana juttu poliitikosta rinnastetaan juttuun kirjailijasta, koska molemmat saivat näkyvyyttä. Uskaltaisin väittää, että ylioppilaskunnan jäsenistön kirjallinen maku ei ole niin polarisoitunutta, että yhden kirjailijan saama näkyvyys herättäisi keskustelua. Lisäksi kirjailijan näkyvyys on aina lähes samanarvoista, poliitikon näkyvyys on parasta vaalien alla. Pikkanen myös puolustautuu sillä että Ylioppilaslehti ja Image julkaisivat Pekka Haavistosta kansijutun viime presidentinvaalien alla. Varsinkin rinnastus Imageen on hämmentävä, sillä Imagea kustannetaan tilaajien ja ilmoittajien rahoilla pakollisella jäsenmaksulla varojaan keräävän julkisoikeudellisen yhteisön rahojen sijaan. Löysin molemmat Haavistoa käsittelevät jutut verkosta ja ne on julkaistu marraskuussa 2011, jolloin Haaviston kannatus oli 6 % ja Haavistoa voitiin käsitellä kiinnostavana altavastaajana.

Loput perusteluista ovatkin vetoamista Ylioppilaslehden journalistiseen vapauteen. Pikkasen puolustuspuhe päättyy poliittisille ryhmille annettuun suositukseen kannella Julkisen sanan neuvostoon. Hyvää journalistista tapaa ei Ozan Yanarin henkilökuvassa ollut rikottu ja päätoimittaja tietää sen hyvin. Vastaamatta jää kysymys miksi henkilökuva yhdestä eduskuntavaaliehdokkaasta ja samalla keskisormen vilautus demarien suuntaan katsottiin tarpeelliseksi kahta kuukautta ennen vaaleja. Ulkopuolisina emme voi tietää eikö Ylioppilaslehden toimitus osannut arvioida jutun mainosarvoa, tekivätkö he jutun vain koska journalistinen vapaus antoi siihen mahdollisuuden vai haluttiinko vihreitä tai Ozan Yanaria suosia tarkoituksellisesti?

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Yrittäjäriskin häivytystä

Vaalit lähestyvät ja työntekijän asema alkaa kiinnostaa entistä enemmän sekä oikeistoa, että vasemmistoa. Perheyritysten liiton uusi puheenjohtaja Heikki Kovanen avasi viime viikolla pelin ilmoittamalla, että työvoimaa on vaikea saada:

””Saatavuus on kehnoa ja hakijoiden määrä on vähentynyt, ja olen kuullut samaa viestiä muiltakin aloilta. Kynnys ottaa vastaan uusia töitä vaikuttaa korkealta”, Kovanen Yhtiöt Oy:n toimitusjohtaja miettii moraalikatoa.  ”

Kovasella on varmasti asiasta ensi käden tietoa, mutta katsotaanpa millaista hommaa Kovanen tarjoaa:

provisiopalkka

(klikkaa suuremmaksi)

Tarkkasilmäisimmät löysivätkin taikasanan, provisiopalkka. Jos kyyditettäviä ei ole, niin kuljettaja ei tienaa mitään. (paitsi täysipäiväiset kuljettajat, joille on nähtävästi jonkinlainen takuupalkkajärjestelmä). Pienoislinja-autot eivät myöskään voi ottaa asiakkaita lennosta, joten kuljettaja on kyytien saamisessa täysin keskuksen varassa.

SDP julkaisi sunnuntaina vaaliohjelmansa, jonka osana oli nollatyösopimusten kielto. Nollatyösopimus on työsopimus, jossa työmäärää ei ole määritelty vaan se voi olla viikottain mitä tahansa nollasta ylöspäin riippuen työnantajan tarpeesta. Jos tunteja ei ole, ei tule työntekijälle palkkaakaan. Suomen Yrittäjät kuittasi heti samana päivänä ilmoittamalla, että nollatuntisopimukset ovat tärkeä osa työelämän joustoja:

”– Näitä ilman ennalta määriteltyä työaikaa olevia sopimuksia käytetään tehtävissä, joissa ei voida varmuudella tietää tarjolla olevien töiden määrää. Nollatyösopimukset saattavat olla tarpeellisia myös silloin, kun työntekijä ei itse voi esimerkiksi opiskelun tai muiden työtehtäviensä vuoksi sitoutua etukäteen tiettyyn viikkotyömäärään. Tällöin nollatyösopimuksella saavutetaan kumpaakin osapuolta hyödyttävä jousto, sanoo Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Jussi Järventaus.”

Ymmärrettävästi yrittäjien mielestä paras työntekijä on sellainen, jolle pitää maksaa palkkaa ainoastaan silloin, kun on pakko. Jos tunteja ei kerry tarpeeksi niin työntekijät joutuvat turvautumaan yhteiskunnan tukeen. Nollatuntisopimuksilla on eläminen on pitemmän päälle raskasta, eikä osapäivätyöstäkään pääse välttämättä kokopäiväiseksi edes yli kahdessakymmenessä vuodessa. Pienipalkkaiset sinnittelevät, veronmaksajat kantavat riskin ja tuoton nostaa yrittäjä.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!

Äänestäjän kuluttajansuojasta

Jyrki Katainen pisti kevään poliittiset pelit uusiksi ilmoittamalla, että ei jatka pääministerinä enää kesän puoluekokouksen jälkeen. Kataisen kannalta tilanne on ymmärrettävä: komissaarin paikka on otettavissa lähes ilmoitusasiana sen sijaan, että lähtisi ohjaamaan Kokoomusta kevään 2015 eduskuntavaaleihihin ja mahdolliseen tappioon.

Tällä hetkellä Jutta Urpilainen on häviämässä kamppailun SDP:n puheenjohtajuudesta Antti Rinteelle. Päivän ensimmäisissä spekulaatioissa Kataisen paikalle kokoomuksen johtoon ja pääministeriksi olisi nousemassa Petteri Orpo. Kesän jälkeen saatamme siis olla tilanteessa, jossa pääministerinä ja valtiovarainministerinä ovat henkilöt, joilla ei ole päivääkään ministerikokemusta.

Suomalaisen politiikan sääntöjen mukaan eduskuntavaaleissa eniten ääniä saaneen puolueen puheenjohtaja nousee pääministeriksi. Vaikka äänet siis menevät puolueelle niin politiikka henkilöityy puheenjohtajiin. Nyt kun suurimmat hallituspuolueet vaihtavat samaan aikaan puheenjohtajia olisi kevätkauden jälkeen aika hajottaa eduskunta ja järjestää vaalit jo syksyllä.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!