Eliitin vastaisku

Eilen käytiin lähetekeskustelu kansanedustajien sopeutumiseläkkeiden poistamistamista vaativasta kansalaisaloitteestamme. Kaikki kansanedustajat eivät puheiden perusteella ole valmiita sopeutumiseläkkeistä luopumaan, mutta lakimuutoksia tuntui suurin osa edustajista kannattavan. Illan tunteikkaimmasta puheenvuorosta vastasi RKP:n Stefan Wallin, joka piti poliittisen eliitin puolutuspuheen. Esimerkiksi Iltalehti julkaisi puheenvuoron kokonaisuudessaan ja siihen kannattaa tutustua ennen eteenpäin jatkamista. Tarkoitukseni on nimittäin vastata Wallinin väitteisiin.

Wallin: en ole aikeissani jäädä sopeutumiseläkkeelle, vaikka en enää ole vaikuttamassa tässä talossa ensi vuoden eduskuntavaalien jälkeen.

Wallin aloittaa puheenvuoronsa siten, että hän kehystää itsensä ulkopuoliseksi. Hän ei ole aikeissa jäädä sopeutumiseläkkeelle, mutta hän ei kuitenkaan kiellä mahdollisuutta, että sitä nostaisi. Vaikka Wallin ei heti eduskuntakautensa jälkeen jäisikään sopeutumiseläkkeelle niin hänellä on oikeus nostaa sitä aina työttömyyden koittaessa.

Wallin: [sopeutumiseläkkeiden poistaminen tarkoittaisi]että ryhdyttäisiin takautuvasti toimivaan lainsäädäntöön – jossa siis jälkikäteen muutettaisiin niitä ehtoja, jotka vallitsivat silloin, kun tuleva edustaja hyvässä uskossa lupautui ehdokkaaksi ja ehkä luopui siviilityöstään tultuaan valituksi eduskuntaan.

Suomen eduskunnalla ei ole tapana harrastaa takautuvasti toimivaa lainsäädäntöä. Päinvastoin. Suomen eduskunta on välttänyt takautuvasti toimivaa lainsäädäntöä. Edellinen kerta kun tämä talo oikeusoppineiden mukaan teki, tai joutui tekemään, näin – silloin elettiin 1940-lukua ja puuhattiin sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä.

Tämä väite takautuvasta lainsäädännöstä toistui useampienkin edustajien puheenvuoroissa, mutta Wallinin sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin rinnastaminen oli pohjanoteeraus. Toivoisin, että vuodesta 2007 eduskunnassa ollut kansanedustaja tuntisi perusoikeusjärjestelmäämme sen verran, että erottaisi taannehtivan rikoslainsäädännön kiellon muista lainsäädäntömuutoksista. Takautuvasti ei voida rikoksesta tuomita, mutta tuskin Wallin haluaa väittää, että kansanedustajana toimiminen on rikollista.

Kansanedustajilta tuntuu muutenkin jäävän huomaamatta, että he lähes jatkuvasti tekevät päätöksiä, jotka muuttavat takautuvasti esimerkiksi eläkejärjestelmän tai työttömyysturvajärjestelmän ehtoja. En minä voi jäädä eläkkeelle niillä ehdoilla, jotka olivat voimassa vuonna 2004 kun siirryin työelämään. Tämän jälkeen esimerkiksi eläkeikä on noussut. Ottamatta kantaa aktiivimallilainsäädännön hyvyyteen tai huonoututeen, ei sellaista ollut silloin kuin aloitin työelämän, mutta silti joudun sopeutumaan sen ehtoihin jäädessäni työttömäksi.

Wallin: Samalla tässä keskustelussa on myös unohdettu, että kansanedustajan tuulinen työ saattaa olla kaikkea muuta kuin meritoivaa henkilökohtaista tulevaisuutta ajatellen. Siksi sopeutumiseläkejärjestelmä on 50 vuotta sitten keksitty.

Korjataan nyt vuosistakin faktat. Siitä säädettiin vuonna 1982 eli järjestelmällä on ikää noin 35 vuotta. Aikanaan sopeutumiseläkkeistä ei myöskään käyty suurta periaatteellista keskustelua vaan järjestelmä kehitettiin valiokuntakäsittelyssä, jolloin lainsäädäntöaineistoa asiasta ei juurikaan ole. Lainaan kuitenkin alle sosiaalivaliokunnan mietintöä 11/1982:

“ei ole tarkoituksenmukaista, että suhteellisen nuorena eduskuntatyöstä luopuvalle ryhdyttäisiin rajoituksetta maksamaan kansanedustajan eläkettä, valiokunta ehdottaa menettelyä, jossa eläkkeensaajan saama ansiotulo vähentäisi tai poistaisi kokonaan hänelle tulevan eläkkeen”

En tiedä luotettiinko 80-luvulla siihen, että yksikään kansanedustaja ei jää vetämään lonkkaa, jos töitä on,mutta vaikea nähdä kansanedustajien nykyistä menettelyä sopeutumiseläkkeiden kanssa sellaisena kuin lakia säädettäessä oli tarkoitus.

Wallin: Eduskuntalaitoksen arvovallan kannalta ei voi kuitenkaan olla niin, että joku täysin ulkopuolinen häntä alkaa heiluttaa parlamentaarista koiraa. Että muutoksia sopeutumiseläkejärjestelmään tehdään jonkun muun tahon kuin eduskunnan ja kansanedustajien omasta aloitteesta.

Kansanedustajilla on ollut mahdollisuus tehdä muutoksia sopeutumiseläkejärjestelmään omasta aloitteestaan. Tähän ei kuitenkaan ole tartuttu jolloin on täysin ymmärrettävää, että painetta tulee ulkopuolelta.

Wallin: Jos sopeutumiseläkejärjestelmään joskus tulee viilauksia, se johtuu tämän talon omasta tahdosta ja punnitusta johtopäätöksestä, ei toriparlamentin vaatimuksesta

Wallin näyttää olevan kansanedustajia joiden mielestä kansalaisaloitteet tuovat lähinnä hiekkaa eduskunnan lattialle. Kansalaisaloitteellamme oli 70 005 allekirjoittajaa, joten sen leimaaminen toriparlamentiksi on melkoinen väite.  Viime eduskuntavaaleissa RKP muuten sai noin 140 000 ääntä, joten onko RKP siis kaksi toriparlamenttia?

Kun kansalaisaloite ylitti 50 000 allekirjoitusta annoin muutamia haastatteluja, joissa painotin, että kansandustajat eivät voi olla yhteiskunnan rälssiluokkaa. Nähtävästi osa edustajista kuitenkin kokee kuuluvansa tällaiseen. On totta, että kansanedustajat ovat demokraattisessa järjestelmässä kaikista ylimpänä. Heitä sitoo tehtävässään ainoastaan perustuslaki ja tehtävää on syytäkin hoitaa ylpeydellä. Säätäessään lakeja kansanedustajat vaikuttavat kaikkien oikeuksiin, etuihin ja velvollisuuksiin. Samalla kriittisyydellä edustajien tulisi arvioida myös omia oikeuksiaan.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!