Yrittäjäriskin häivytystä

Vaalit lähestyvät ja työntekijän asema alkaa kiinnostaa entistä enemmän sekä oikeistoa, että vasemmistoa. Perheyritysten liiton uusi puheenjohtaja Heikki Kovanen avasi viime viikolla pelin ilmoittamalla, että työvoimaa on vaikea saada:

“”Saatavuus on kehnoa ja hakijoiden määrä on vähentynyt, ja olen kuullut samaa viestiä muiltakin aloilta. Kynnys ottaa vastaan uusia töitä vaikuttaa korkealta”, Kovanen Yhtiöt Oy:n toimitusjohtaja miettii moraalikatoa.  “

Kovasella on varmasti asiasta ensi käden tietoa, mutta katsotaanpa millaista hommaa Kovanen tarjoaa:

provisiopalkka

(klikkaa suuremmaksi)

Tarkkasilmäisimmät löysivätkin taikasanan, provisiopalkka. Jos kyyditettäviä ei ole, niin kuljettaja ei tienaa mitään. (paitsi täysipäiväiset kuljettajat, joille on nähtävästi jonkinlainen takuupalkkajärjestelmä). Pienoislinja-autot eivät myöskään voi ottaa asiakkaita lennosta, joten kuljettaja on kyytien saamisessa täysin keskuksen varassa.

SDP julkaisi sunnuntaina vaaliohjelmansa, jonka osana oli nollatyösopimusten kielto. Nollatyösopimus on työsopimus, jossa työmäärää ei ole määritelty vaan se voi olla viikottain mitä tahansa nollasta ylöspäin riippuen työnantajan tarpeesta. Jos tunteja ei ole, ei tule työntekijälle palkkaakaan. Suomen Yrittäjät kuittasi heti samana päivänä ilmoittamalla, että nollatuntisopimukset ovat tärkeä osa työelämän joustoja:

“– Näitä ilman ennalta määriteltyä työaikaa olevia sopimuksia käytetään tehtävissä, joissa ei voida varmuudella tietää tarjolla olevien töiden määrää. Nollatyösopimukset saattavat olla tarpeellisia myös silloin, kun työntekijä ei itse voi esimerkiksi opiskelun tai muiden työtehtäviensä vuoksi sitoutua etukäteen tiettyyn viikkotyömäärään. Tällöin nollatyösopimuksella saavutetaan kumpaakin osapuolta hyödyttävä jousto, sanoo Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Jussi Järventaus.”

Ymmärrettävästi yrittäjien mielestä paras työntekijä on sellainen, jolle pitää maksaa palkkaa ainoastaan silloin, kun on pakko. Jos tunteja ei kerry tarpeeksi niin työntekijät joutuvat turvautumaan yhteiskunnan tukeen. Nollatuntisopimuksilla on eläminen on pitemmän päälle raskasta, eikä osapäivätyöstäkään pääse välttämättä kokopäiväiseksi edes yli kahdessakymmenessä vuodessa. Pienipalkkaiset sinnittelevät, veronmaksajat kantavat riskin ja tuoton nostaa yrittäjä.

Teksti tykkää kun sitä luetaan. Saa jakaa siis!